tag:blogger.com,1999:blog-5782557823085650702.post4283610015485630700..comments2024-01-29T11:27:48.998+02:00Comments on Pionihulluutta ja puutarhaunelmia. Peonies and garden dreams.: In memoriamTiinahttp://www.blogger.com/profile/13472411229764997237noreply@blogger.comBlogger5125tag:blogger.com,1999:blog-5782557823085650702.post-70813072649541527352011-03-14T13:17:11.955+02:002011-03-14T13:17:11.955+02:00Saila,Sandi todellakin jätti valtavan aukon lähtie...Saila,Sandi todellakin jätti valtavan aukon lähtiessään,elämäämme,sydämiimme,joissa se elää kuitenkin aina.Voi miten monta pusua se valkoinen varvas saikaan vuosien varrella...Musti on selvästi samaa sukua Sandin kanssa,pasifistikisu ja ulkomuotokin mätsää.<br />on kyllä järkyttävää miten ihmiset,kaupungit voivat hetkessä pyyhkiytyä valtavan vesimassan mukaan...<br /><br />Marja-Leena,niin on.Joku eläinlääkäri on sanonut,että rakkaan lemmikin kuolema voi suistaa niin suureen suruun,koska ne eivät tee ikinä mitään pahaa...<br /><br />Maria,teidän Minni kyllä muistuttaa kovasti näitä meidän mustia kisuja ja myös Sailan Mustia:)<br />Mun tytär oli myös pitkään Christchurchissa reilu vuosi sitten...<br /><br />Tuija,itsekin itkin tuota kirjoittaessani ja kuvia valitessani.Toisen suruun on helppo samaistua,kun on itse kokenut oman rakkaan lemmikin,ystävän ja perheenjäsenen,menetyksen.Se uni,minkä näin Sandista tänä talvena,oli ihan uskomattoman lohdullinen.Kun heräsin sinä aamuna,eka ajatus unenpöpperöisessä päässäni oli,että "ihanaa,Sandi kävi moikkaamassa"Tiinahttps://www.blogger.com/profile/13472411229764997237noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5782557823085650702.post-37012286063390123102011-03-14T11:18:54.917+02:002011-03-14T11:18:54.917+02:00Voi ei miten surullinen kirjoitus, kyyneleet value...Voi ei miten surullinen kirjoitus, kyyneleet valuen täällä luin tekstin ja heti muistui oman Rasmus-koirani poismeno pari vuotta sitten. Hän oli koiramme ennen Väinöä. SE on niin kamalaa, kun joutuu luopumaan pitkäaikaisesta ystävästä...mutta sillekkään kun ei voi mitään, pakko on lupua ja onneksi eläimillä on sentään mahdollisuus päästä kivuista ja tuskista näin, toisin kuin ihmisillä.<br /><br />Ihania arvontapalkintoja sinulla oli ja onnea kovasti voittajille.<br /><br />Mukavaa alkavaa viikkoa teille sinne.Anonymoushttps://www.blogger.com/profile/10129358176736851729noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5782557823085650702.post-37963760765889566822011-03-13T12:56:37.227+02:002011-03-13T12:56:37.227+02:00Täytyy yhtyä Sailan kirjoitukseen Sandin ja Mustin...Täytyy yhtyä Sailan kirjoitukseen Sandin ja Mustin samankaltaisuudesta. Kun meidän Minni-emokin on juuri samanlainen, musta kaunotar valkoisin liperein ja luonteeltaan kiltti ja muita ajatteleva.<br /><br />Ajatukset ovat nyt tuolla toisella puolen maapalloamme. Meillä täällä ei ole mitään hätää! Kunpa jotenkin voisimme Heitä siellä auttaa. <br />Hurja katsella Christchurch´n kuvia. Silläkin keskusaukiolla vajaa vuosi sitten tepastelimme ja nautimme olostamme. Nyt se on rauniona ja kaunis kirkko, jota ihastelimme on palasina. Ei käsitä, ei!<br /><br />Japani tuntuu jotenkin olevan meille suomalaisille läheinen, siksi tämä tuntuu meitä koskettava. <br /><br />Mutta kaikesta huolimatta valoisaa kevättä!Mariahttps://www.blogger.com/profile/10978913281190751000noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5782557823085650702.post-67995312825765216342011-03-13T11:57:18.552+02:002011-03-13T11:57:18.552+02:00Lemmikistä luopuminen on aina hirveän surullista.Lemmikistä luopuminen on aina hirveän surullista.Marja-Leenahttps://www.blogger.com/profile/00394065248906757846noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5782557823085650702.post-67433910514722470872011-03-12T20:59:53.142+02:002011-03-12T20:59:53.142+02:00Otan osaa suureen suruunne, Sandin mentävä aukko o...Otan osaa suureen suruunne, Sandin mentävä aukko on sydämissä selvästi. Niinhän se menee, eivät lemmikit mihinkään unohdu. Ihanan kuuloinen kissa. Kyyneleet vierivät poskilleni. <br />Mikä hassu valkoinen varvas ❤! Ja Paronille morsian!<br />Eilen ja tänään ovat todella tunteet myllertäneet, mieli matkaa kauas Japaniin heidän luokseen, jotka ovat ilman kotia, perheenjäsentä, ystävää. Voi sitä huolen määrää, kun mistään ei ole varmuutta - ei edes ehkä omien perheenjäsenten elossa olemisesta. Tv:n kuvissa japanilaiset osaavat hymyillä, mutta kahden japanilaisen naisen kanssa asunnon jakaessani opin, että he eivät näytä huoltaan muille - se on yksityistä, eikä sillä pidä huolestuttaa muita.<br />Sandista tulee jotenkin mieleen Musti-kissani, tietysti väristä ja valkoisesta liperistä, mutta siitäkin, kun sanoit, että Sandi ei osannut pitää puoliaan ja oli maailman kiltein. Juuri sellainen Mustikin on, vaikka nyt pikkuveljen saatuaan se on joutunut ottamaan johtajan roolia, aiemmin täysin vieras rooli. Ehkä Musti on samaa rotua ;-)Sailahttps://www.blogger.com/profile/06424130517694807680noreply@blogger.com