lauantai 7. kesäkuuta 2014

Magnoliakuulumisia ja muuta mukavaa.









Ihan ensimmäiseksi nämä ihanuudet, joita olen odottanut hartaasti. Näin myöhään puhkeavat villapajujen silmut päästäen esiin unelmanpehmeät hopeiset lehdet, jotka vähän aikaa muistuttavat erehdyttävästi ruusuja. Kohta ne järjestäytyvät lehdiksi ja pehmeyskin katoaa, mutta nämä ohikiitävät hetket ovat kuin taikaa.
Tykkään villapajuista niin paljon, että tilasin kahden olemassaolevan lisäksi kaksi uutta Särkältä. Ikääntyessään niistä tulee kivan muotoisia, leveneviä ja vähän mutkailevia.






Rautatienomenapuu ja norjanangervo näyttäisivät tykkäävän toisistaan niin, että halkeavat. Ihanaa halailua oksat toistensa lomaan kurkottuneina.









Kirsikkapuut ( Huvimaja, Chokoladnajat ja pilvikirsikat) ovat kukkineet jo monta päivää, omenapuut aloittivat toissapäivänä. Tähän aikaan aina toivoo, että olisin istuttanut paljon enemmän omenapuita...Mutta vielä onneksi ehtii :) Tuli muuten kaksi ikävää puumenetystä tällekin keväälle: toinen kaksi vuotta sitten istutetuista Kuningatar-koristeomenapuista oli kuollut ja parhaanmuotoinen vanhin Borgovskoje-kesäomenapuu oli saanut niin pahan kuorivaurion, että myös se näyttää kuivuvan :(

Pikkuisessa kitukasvuisessa Tuna-luumupuussakin on muutamia kukkia ja purppuratuomi 'Colorata' kukkii herkin vaaleanpunaisin kukin samaan aikaan, kun villit serkkunsa ovat valkoisina kukkapilvinä.




Sitten niihin magnolioihin. Tässä pensasmagnolian juuri puhjennut lehti. Silmut ovat litteänpuikeita ja lehti on sijoittuneena silmuun lehtilavat vastakkain ja levittäytyy vain siististi auki.


 
 
Tässä on talomme itäseinustalla kasvava pensasmagnolia, Magnolia sieboldii. Korkeutta on vähän toista metriä ja viime kesänä tämä teki tosiaan ensimmäisen kukkansa. Kasvualustana sillä on havu-rodomulta, magnoliat  tykkäävät happamasta kasvualustasta. Paikka on sikäli väärä, että aurinko paistaa tähän pitkälle iltapäivään, varjostusta ei ole minkään vertaa, ja kuivaakin tässä on, joten kastelusta täytyy huolehtia. Talveksi tämä saa ympärilleen kanaverkkokehikon ja pakkaspeitteen, juuriston suojaksi talvensuojaturvetta, ja jos lunta tulee (viime talvenahan sitä ei tullut), täytän koko hässäkän pehmoisella lumella. Kovien pakkasten aikana taittelen pakkaspeiton yläpään kiinni, lauhemmalla säällä se saa olla raollaan.
 
Toinen pensasmagnoliani kasvaa talomme takana, siis sen pohjoispuolella, ison terijoensalavan katveessa. Sitä suojailen talvisin vähän puolihuolimattomasti, mutta hyvin sekin on pärjännyt. Ja se kolmas, jonka luulin kokonaan paleltuneen, alkoi puskea kuitenkin muutamia lehtiä tyveltä.
 
Ja mikä yllättävintä, sekin tähtimagnolia, Magnolia stellata 'Royal Star', joka kasvaa Violet Hillillä eli pienellä pihanraivaus- ja kasvijätteistä koostuvalla meluvallin näköisellä muodostumalla, ja jonka katsoin auttamatta hengettömäksi vielä pari viikkoa sitten - tadaa! Lehtiähän sekin puskee. Ja se ressukka sai selvitä talvesta ilman mitään suojauksia, en tiedä itsekään miten siinä niin pääsi käymään...
 
 
 
 
 



Tässä on sitten ainoa japaninmagnoliani, Magnolia kobus 'Vanha Rouva', Mustilan kantaa. Tämäkin aloittelee kolmatta kesäänsä täällä. Tullessaan se oli n. 150 cm korkea, mutta latva paleltui ensimmäisenä talvena. Jäljelle jäi n. metrin korkuinen tappi, josta oksia levittäytyy joka suuntaan ja tämä tynkä jatkaa nyt elämäänsä täällä pohjoisen perukoilla. Myös tämän suojaan samalla tavalla talveksi.
Kasvupaikkana tälläkin on varmaan magnolian painajainen..Maaperä ympärillä on hiekkaista, magnolia kasvaa meidän grillikodan seinustalla, sen koillispuolella. Grillikota suojaa meidän pihan pahimmilta tuulilta, jotka tulevat etelästä. Pohjoisen puolella on suojaavaa metsää yllin kyllin, pohjoistuulet eivät ole meillä ongelma. Pahimpia ovat kevään kylmät etelätuulet, jotka puhaltavat suoraan jäisen meren päältä - ja tietysti myös etelämyrskyt.
Lehtikompostia lisään kaikille magnolioille viihtyvyyden parantamiseksi. Ja seuralaiskasveja on tietysti hyvä olla, japaninmagnolialla kaverina on höyhenpensas 'Velho'. Maanpeitekasvit olisivat myös hyväksi, suojaisivat juuristoa, ja kunhan vain kerkiän, tarkoitus on istuttaa vaikkapa tuoksukurjenpolvea kokeeksi.





Japaninmagnolian lehdet puhkeavat ihan eri tyylillä kuin pensasmagnolian. Silmut ovat ihanan pulleita ja lupaavia ja niistä sykerölle kiertyneet lehdet rullautuvat yksitellen auki.
Sitten joskus, kun saan puutarhan sille mallille, että on aikaa joskus istuskella ja meditoitua, aion viettää päivän japaninmagnoliani kupeella ja katsoa, miten sen lehdet avautuvat :)



 

Voi, jos edes kerran elämässäni saisin nähdä tämän ikioman japaninmagnolian kukkivana...







Pikkuinen profeetankukka iloisen keltaisena kivikkoryhmässä.






Seuranaan nämä pikkuiset vaaleankeltaiset narsissit, joiden nimeä en muista. Täytyy kaivella arkistojen kätköistä sekin esiin.



 
 
 
Ehkä kaikista ihanin mun lukuisista narsissilajikkeista: Acropolis. Ostakaa ihmeessä, jos tulee jossain vastaan. Itse olen tilannut tämän joko Korpikankaalta tai Kauppilalta. Tuoksu on ihana ja kukka napakka, muistuttaa kovasti gardenian kukkaa.
 
 
 
 







Aika ihania nämäkin ovat: Pink Charm, Replete ja Trepolo.



 






Riippajapaninvaahtera pärjäsi hyvin ensimmäisen talvensa.






Saanko esitellä: Meidän kesätyöntekijä, maisemointiurakoitsija Amywinehouse. Amy muutti meille toissa iltana ja tässä ollaan tutustuttu puolin ja toisin. Veera-kissa meni oma-aloitteisesti tutkimaan kummallista päkätintä, rohkaistui jopa livahtamaan aitaukseenkin.
Lunaa ei olla vielä päästetty kovin lähelle, antaa lampaan ensin toipua paikanvaihdoksen aiheuttamasta stressistä. Kaverit ovat vielä hakusessa, toivottavasti saadaan mahdollisimman pian ainakin toinen. Ei ole lampaan hyvä olla yksinään.







 
 
 
Viimeisinä tulppaaneista puhkesivat kukkaan mustanpuhuvat yön kuningattaret, 'Queen of Night'. Yön kaunotar ei taida olla kovin ihastunut auringonporotuksesta, niinpä se piilottelee tummakurjenpolven lehden suojassa.





Satuin osumaan orvokkiapajille hyvään aikaan keväällä ja löysin näin ihania murretunvärisiä orvokkeja <3

















Ja tässäpä tämän viikon projektikohde. Tämä paikka on ollut malka mun silmässä vuosikaudet. ok, jotain kivaa siinä on ollut, mutta kokonaisvaikutelma epäsiisti ja sinnepäin. Istutusten väleissä on kasvanut ruohoa ja toki myös piharatamoa, voikukkia yms...ruohonleikkurilla ei ole ollut asiaa noin ahtaisiin paikkoihin, joten oon kitkenyt ja leikannut ruohosaksilla, kun olen ehtinyt. Nyt sai nurmet kyytiä, laattoja pitkin pääsee siistein tassuin kulkemaan ja mikä parasta, sain kaivattua lisätilaa mun arkajaloille. Mulla on nimittäin tällä hetkellä olo kuin Euroopan omistajalla: mun köynnösruusu 'Constance Spry' puskee nuppuja!!! Täh!? V-vyöhykkeellä. I'm so HAPPY!!! Constance  näkyy tuossa taustalla viistoihin tukikeppeihin sidottuna. Se sai nyt seurakseen 'Veilchenblau'-köynnösruusun sekä uuden version 'Augusta Luise'sta. Ja viime kesänä istuttamani  'Chloe Renaissance' ja 'Charles Rennie Mackintosh' ovat nekin vahvassa kasvussa.
Projekti jatkuu näillä minuuteilla, tänään pääsen suosikkipuuhaani eli istuttamaan. Ainakin uusia pioneja laitan ja Peace-ruusuja, ehkäpä kärhön tai kaksi...

Nautinnollista puutarhapäivää ja -viikonloppua kaikille mullantonkijoille <3