torstai 31. maaliskuuta 2016

Regent's Park, London




Jatketaan kierrosta tämän saman magnolian alta, johon viime postauksessa pysähdyttiin. Kukkiva magnoliapuu on kaikista maailman kasveista (joista luonnollisestikaan en ole nähnyt kuin murto-osan) se, joka sykähdyttää, lumoaa, liikuttaa minua kaikkein eniten. Se on niin ylimaallisen kaunis. Suuret kukat paljailla oksilla. Tieto siitä, että magnoliat ovat maapallon vanhimpia kukkakasveja. Ne ovat hallinneet maapalloa dinosaurusten kanssa, ne ovat olleet täällä jo käsittämättömät satamiljoonaa vuotta. Ja tässä minä seison, hetkisen, mykistyneenä uskomattoman kauneuden edessä...En yhtään ihmettele, että muinaiset kiinalaiset ovat viettäneet yönsä kukkivien magnolioiden alla. Voin luvata, että sinä keväänä, kun minun japaninmagnoliani kukkii, minut löytää sen alta makuupussista :)






Heti puistoon astuessamme meitä tervehti tämä haikara.













Vanhat puut ovat aina vain yhtä kiehtovia ja sydäntäni lähellä.



















Regent's Parkin keskeltä löysimme kivan ravintolan ja pysähdyimme lounaalle, jonka tietysti nautimme ulkosalla, lintujen viserrellessä, ihanassa keitaassa miljoonakaupungin sydämessä. Salaattini oli kevyt ja maistuva ja kaverini pasta-annos sekin herkkua.










































Tähtimagnolia, Magnolia stellata. Tämmöisiä minullakin on. Ei, eivät ole kukkineet. Vielä :)






Joku lapsi rääkkää ankkaa/hanhea?

















Eikä tämä kierros vielä tähän lopu, mutta levähdetään tässä kohtaa hetki. Puiston pinta-ala on 197 hehtaaria, ihan koko puistoa emme kuitenkaan kierrä.

Last april me and my friend visited Regent's Park in London. It is a peaceful oasis in the heart of London.  Magnolias are close to my heart. For me they are the most beautiful, the most amazing trees on this planet. Thought that they've been here with the dinosaurs and now I'm here for a while, and I'm still able to see these magnificent plants, isn't that something.

keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Jälleen kerran Lontoo. London once again.




Matkapostauksia on mukava lukea. Piipahdetaanpa Lontoossa! Tämä reissu tehtiin kaverini kanssa liki vuosi sitten. Lontoo on mun ykköskaupunkilomakohde, jonne voin palata yhä uudelleen ja uudelleen. Tyttäreni asui muutaman vuoden Lontoossa ja hänen kanssaan kaupunki tuli tutuksi pääpiirteissään. Rakastan Lontoon tunnelmaa, sen ihmisvilinää, monenkirjavaa katukuvaa, ihmisiä kaikkialta maailmasta. Vilinän ja miljoonakaupungin taustakohinan vastapainona on kuitenkin rauhallisia keitaita ja kasvillisuutta yllättävänkin paljon. No tottakai, britit, he osaavat.





Lempeän hillitysti hymyillen the Queen toivotti meidät tervetulleiksi valtakuntaansa. Tällä kertaa lennettiinkin Heathrown sijaan Gatwickiin. Sieltä nopealla junayhteydellä suoraan Victorialle.





Seuraavana aamuna suunnistimme ensitöiksemme kohti Natural History Museumia. Koska oli pääsiäinen ja koululaisilla vapaata, perheet olivat jo ehtineet edellemme. Sisäänkäynneille kiemurteli pitkänpitkät jonot. Valitsimme lyhyimmän ja selvisimme kuitenkin suht' lyhyessä ajassa sisälle. Pääsymaksua ei ole, joten sekin nopeuttaa jonojen etenemistä.








 
Merten friikkiosastoa. Pimeistä syvyyksistä.
 
 
 




Vitriinikuvat nyt ovat mitä ovat, mutta tämäkin oli pakko kuvata. Ihan kuin puu, mutta korallihan se on.













Aivokoralli






Koska kuitenkin oltiin luonnonhistoriallisessa museossa, eihän kai heidän käy päinsä koota eri ötököiden osista uusia mieleisiään, eihän? Väistämättä tätä katsellessa herää epäilys, että tämä on kasattu jostain leikkaa ja liimaa-setistä. Todella hämmennystä herättävä hahmo, eikä ihan pienikään. Tämmöiseen en tahdo törmätä  tässä enkä seuraavassa elämässä.





Itse kukin voi pohtia tykönään omistaako pesusieni-, labyrintti-, ämpäri-, kamera-, tietokone- vai kirja-muistin. Vaiko kenties kuitenkin yhdistelmän niistä kaikista.






Näiden vitriinien äärellä olisin helposti saanut kulumaan koko päivän. Nämä aarteet ovat ihan ylimaallisia.



























Väkeä oli tosiaankin paljon, mutta koska rakennus on valtava, tilaa riitti kaikille enemmän tai vähemmän. Ruuhkaisinta oli tietysti eläinosastoilla sekä lahja- ja matkamuistopuodissa.






Muutaman tunnin kierreltyämme palattiin ulkoilmaan. Aurinkokin oli sillä välin tullut esiin ja hemmotteli lämmöllään talvesta kohmeisia suomalaisia. Tästä pensaasta en ole ihan varma, mutta veikkaan, että se on kerria. Korjatkaa joku (Saila? :), jos olen väärässä.






Mahonia






 
 
Meillä kotona oli vielä lunta valkoisenaan, täällä ihana kevät.
 
 
 







Thamesin rantamia seuraillen suunnistimme Westminster Abbeyn ja Houses of Parliamentin nähtyämme kohti Toweria.






The Tower





Ikivanhaa ja modernia Lontoota rintarinnan.






 Ennen muinoin kuninkaalliset ovat tykänneet lahjoitella toisilleen myös villieläimiä. Leijonat, norsut ja jääkarhut ovat ymmärrettävästi vähän haastavia lahjansaajalle ja niinpä Towerin paksuja muureja hyödynnettiin turvaamaan sekä eläinten että kaupungin asukkaiden turvallisuus. Ensimmäiset villieläimet tulivat Toweriin 1200-luvulla ja viimeinen lähti 1835. Lontoon eläintarha toimi siis alkujaan täällä, kunnes osa eläimistä siirrettiin Regents Parkiin perustettuun eläintarhaan. Kunnianosoituksena tälle osalle Towerin historiaa  taiteilija Kendra Haste on luonut Towerin liepeille eläinveistoksia, joista minun mielestäni ylivoimaisesti vaikuttavin on  tämä kolmea leijonaa esittävä. Kolme leijonaa on toki muutenkin tärkeä kansallinen symboli briteille.





The Shard, ihailtu ja inhottu. Cityn alueelle nousseet modernit mielikuvitukselliset arkkitehtoniset luomukset jakavat perus-lontoolaisten mielipiteet.






Tower Bridge













Taustalla niinikään Lontoon modernia arkkitehtuuria.










Ja koska Lontoossa, illalliseksi fish and chips. Voin kertoa, että maistui.





Seuraava aamu valkeni tasaisen harmaana.  Harmaa toimii hyvänä taustana hempeänvärisinä kukkiville koristekirsikoille, magnolioille, ja muille ihanuuksille.














Rauhallinen puisto kamelioineen ja magnolioineen veti puoleensa, mutta kaikkiin puistoihin ei ole asiaa, osa on yksityiskäytössä ja tavikset saavat tyytyä kurkistelemaan aitojen yli.














Sitten päästiinkin hetkeksi asian ytimeen eli saavuimme Regents Parkiin. Tämä maratonpostaus päättyy upeana kukkivan loistomagnolian katveeseen ja tästä jatkamme puistokierrosta ensi kerralla.