lauantai 31. toukokuuta 2014

Oi hektinen toukokuu!

Niin, minähän olen nyt konkreettisesti leiriytynyt tuonne puutarhaan. Tai oikeastaan oon eräänlainen puutarhanomadi. Ei ehdi sammal kasvaa kantapäihin, kun koko aika oon menossa tai sitten tulossa tai molempia yhtäaikaa...Ei pelkoa, että ehtisin mitään blogipäivityksiä tekemään, työpäivät kun on olleet 10-13 tunnin mittaisia. Vois luulla, että piha ois jo täysin tiptop vaan kaukana siitä. Hitaita hommia oon työstänyt viime viikot eli kitkenyt noita isohkoja istutusalueita,joihin on soluttautunut ärsyttäviä kuokkavieraita: maahumalaa, rönsyleinikkiä, juolavehnää, suolaheinää, jotain tosi sitkeää ja inhottavaa rantakaislaa, jonka ite toin parantaessani maata "rantatöryllä", ts. meren huuhtomalla kaislan- ja rydinpätkäpatjalla...siinä sivussa oon sitten siirrellyt suuren määrän lupiineja sopivammille kasvupaikoille ja jaellut niitä halukkaille. Minulle lupiini tulee aina olemaan yksi lempikasveistani, ei todellakaan mikään häädettävä rikkaruoho, minkä statuksen se poloinen on nykyään saanut. Mutta istutusalueissani sitä on jo liian kanssa, joten nyt on tämmöiset siirto-operaatiot ajankohtaisia. Myös ritarinkannus- ja lehtoakileijavauvoja on pitänyt pelastaa kitkemisen jaloista, sainkin mukavan keskittymän pikkutaimista ihan uuteen paikkaan. Siitä saattaa tulla kiva jossain vaiheessa :).









En allekirjoita väittämää, että tulppaaneja pitää olla kymmenittäin samassa ryhmässä ennenkuin ne näyttävät joltain. Itse tykkään just siitä, että sieltä täältä putkahtelee yksittäisiä tulppaaneja. Tässä oranssi Princess Irene ja tummanpunainen Black Hero ja nupulla vielä Queen of Night. Princess Irene mätsää kivasti vieressä kasvavan Bartzella-pionin lehtien väreihin.


Säät suosivat viime viikolla. Ihania aurinkoisia päiviä ja semmoisia helteitä, että piti jo varjoa katella. Tuli ehkä liian äkkiä tottumattomalle sellaiset lämpötilat. Kasvu humahti ihan hetkessä täysillä käyntiin. Maanantaina oli eka hellepäivä, illalla tuli ukkonen, toi kunnolla sadetta ja seuraavana päivänä alkoi tapahtua. Silmut venyivät ja paisuivat ihan silmissä ja tällä viikolla koleista säästä huolimatta on jo täysi kesä. Tuomet aloittelevat kukintaa. Ensimmäiset kukkaoksat hain rantaäyrään matalasta maata pitkin kasvavasta tuomesta, josta äitivainajakin joka kevät haki ensimmäiset tuoksuvat tuomenkukat maljakkoon.

Veera-kissan toipuminen sujui hienosti, haava parani nopeasti ja varsin pian Veera tottui näköjään yksisilmäisyyteen. Kissat on tosi joustavia kapistuksia. Meidän kissathan on puolet vuodesta ihan sisäkissoja, mutta nyt toki ulkoilevat ja nauttivat kesästä. Veera rallattelee sujuvasti ulkona eikä kylläkään muista ikäänsä ollenkaan. Tuolla se melkein 16-vuotias mummeli kiipeilee pitkin kaiteita ja härnää Luna-koiraa, joka joudutaan nyt pitämään ulkona juoksunarussa. Aitaa kun ei vielä ole meidän pihan ympärillä ja tähän asti kiltisti pihassa pysytellyt neiti ampaisi viime viikolla jäniksen perään...Ihan tunsin, miten mun elämä lyheni kymmenellä vuodella sen ehkä n. kymmenen minuutin aikana, minkä koira oli takaa-ajossa. Maantie kun menee ihan vieressä ja perjantai-iltana siihen aikaan saattaa olla melkoinen ralli. Onni oli matkassa, koira tuli maantielle naapurin liittymältä ja rallatteli tietä pitkin tulemaan kotia kohti. Itse tietenkin sitä suurella ilolla kannustin juoksemaan lujempaa ja niin päättyi onnellisesti se irtiotto. Eli nyt sitten pysytään kytkettynä, kunnes saadaan piha aidatuksi. Oma moka, Luna.





Onneksi on meri vieressä ja siellä saa pikku karkulainen juosta ja uida sydämensä kyllyydestä. Se onkin kaikesta päätellen ihan parasta, mitä Luna tietää. Varsinkin, kun mukana on pompodipompodipom eli Lunan oma pinkki pallo :)





Pitkään jatkunut pohjoinen ilmavirtaus on vienyt veden merestä :). Tämähän on luksusta, kun säikkiä piisaa silmänkantamattomiin koiran kanssa juosta. Lintujen pesäpaikat on ihan muualla, joten pesimärauhaa ei häiritä.







Takapihan mysteerikasvien arvoituskin selvisi aikanaan. Olin melko toiveikas, että ne olisivat hajulaukkoja, joista ei toistaiseksi ole vielä hajuakaan :). Mutta eivätpäs ne niitä olleet vaan surprise! Keltareunapikarililjoja. Todennäköisesti oon istuttanut ne unissani, koskapa minulla ei ole minkäänlaista havaintoa siitä, että olisin syksyllä kyykkinyt siinä kohtaa keltareunapikarililjansipulit kourassa ja kaivellut niitä maahan. Tuohan ois tietysti hirveän ilahduttavaa, jos unissanikin työstäisin tehokkaasti tuolla pihalla.






Siis oikeasti, on tosi tosi mukavaa, että pystyy yllättämään itsensä. Tutkin tuossa yhtenä päivänä sitä pientä woodland-penkkiäni, johon olen vuosien varrella kerännyt erilaisia esikoita, varjoliljoja, hämyvuokkoja, kevätkaihonkukkaa, tiarellaa, mutta jonka nyt on valtaamassa kotkansiipisaniainen. Tarttis tehdä jotain, kunhan päätän kummat siihen jäävät. Kattelin maata, että mikäs nimilappu tuolta pilkistää, nappasin sen ylös ja luin "Viherhämyvuokko Green Fingers"  ja toden totta! Siinähän pilkisti ilmiselviä hämyvuokon lehtiä! Etäisesti aloin muistaa semmoisen joskus Kauppilalta tilanneeni :). muutaman päivän päästä se jo kukki. Ihana pikku kaunotar.




Koko kevään niinikään mietin, että mihin kummaan siirsin viime kesänä tarhakylmänkukan...pari viikkoa sitten se putkahti esiin pörröisine lehtineen.







Magnoliakuulumisetkin saattavat jotain kiinnostaa. Yksi varma menetys tuli eli tähtimagnolia 'Royal Star' on mennyttä kalua ja viime kesänä istutettu pensasmagnolia hyvin todennäköisesti myöskin. Mutta kaksi pensasmagnoliaa selvisi talvesta ilman vaurioita, samoin japaninmagnolia. Kokeilut jatkuu. Kyllä siitä viime kesäisestä pensasmagnolian kukasta niin paljon puhtia sai tähän hommaan, että ei pelkoa luovuttamisesta!









Luna nuuhkii narsisseja <3






Tätä oli ihana seurata. Balkaninhevoskastanjan muhkeiden silmujen raottumista ja tiukasti laskostettujen lehtien avautumista <3





Viime lauantaina oli Oulun Puutarhayhdistyksen tämän kesän ensimmäinen ns. pihakävely ja taimienvaihtopäivä. Mukavan kokoinen porukka meitä kerääntyikin Oulujokivarteen Tarjan pihaa ihailemaan ja tutkimaan, mitä salaisia aarteita itsekunkin takakontin syövereistä paljastui. Itse sain tuomisiksi tähkävaahteran, tosi muhkean pehkon lipstikkaa (omani on tällä hetkellä hyvin kitukasvuinen, se on jäänyt vadelman ja juolaheinän jalkoihin),  espanjankurjenpolvea, pari juttua, joiden nimiä en tällä hetkellä muista, ja vuorirevonpavun. Suosittelen kyllä lämpimästi kaikille, varsinkin vasta-alkaneille puutarhaharrastajille, liittykää puutarhayhdistyksiin! Niissä on niin paljon kokemusta, tietoa, taitoa, osaamista, joka kannattaisi hyödyntää. Oikeastaan pitäisi kehittää jonkinlainen puutarhaharrastajien mentoritoiminta. Jokaiselle uudelle jäsenelle etsittäisiin kokenut harrastaja mentoriksi, sen mukaan mihin kiinnostus suuntautuu. Hyötykasveista kiinnostuneelle vuosikymmeniä perunoita, tomaatteja, papuja, yrttejä viljellyt hyötykasvijyrä. Perennoista innostuneelle, mutta ah vielä niin osaamattomalle, sopivan tulisieluinen opas. Ja melkein kaiken keräilijälle toinen samanmoinen, soulmate.






Tämän pikkuisen edessä piti langeta polvilleen ja kumartua vielä syvään ennenkuin yletin nuuhkaisemaan. Aah...<3 Vuosi sitten siemenestä kylvämäni tuoksuorvokit aloittivat kukinnan.






Ihana heidinkukka. Myös tämä yllätti  minut iloisesti. Pikkuruisia siementaimia oli putkahdellut sinne  tänne vaikka miten paljon.




Yhtenä iltana viimeisen puutarhakierroksen päätteeksi kyykähdin tämän woodland-penkkini viereen ja aloin huhuilla "jalkalehti, sinikämmen, katvio...!" Ihan oikeesti :) Ketään niistä ei sillä siunaamalla vielä ylös pompannut, mutta samassa huomasin ihan nenäni edessä tämän ihanuuden eli punakolmilehti, Trillium erectum.








Orkideanarsissi Thalia.









Yksi kirjopikarililja oli löytänyt itselleen mukavan pesän vuorenkilven lehtien seasta :)






Näihin kaihoisansinisiin sävyihin voinkin lopetella tämän maratonpostauksen. itse asiassa olen yrittänyt työstää tätä jo viikon, mutta blogger on tökkinyt enkä oo saanut kuvia ladattua. Tässä tämmöinen päivitetty versio parin viikon sattumuksista :). 


sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Pelakuita, tötteröpäitä ja hyvää äitienpäivää.





Tämmöisiä niistä sitten tuli. Saanko esitellä: lumikurjenmiekka 'George' ja kevätkurjenmiekka.
Iris histrioides 'George'  and Iris reticulata.






Tähän aikaan vuodesta pieni on kaunista. Georgea ei ole pituudella pilattu.
So small but yet so pretty.










Ja jännitys senkuin tiivistyy. Minulla ei ole mitään hajua siitä, mitä nämä ovat. Toivon, että hajulaukkoja, niitäkin istuttelin syksyllä enkä ole ikinä nähnyt niiden aloittavan kasvua, joten ei pysty vielä tietämään. Suurimmasta osasta sipuli-istutuksia tein muistiinpanot, mutta tämänkaltaisia yllätysmomenttejakin sisältyy aina kuvioihin. Snow Flake-koiranhampaat ovat ilahduttavasti nousseet pintaan toisaalla. Viime keväänä kukkivat ekat keltaiset Pagodat, ja siitä innostuneena tilasin syksyllä lisää.
Narsissiryppäitä on noussut ilahduttavasti pitkin pihaa. Välillä olen tosin kutsunut niitä perhanan narsisseiksi...olen nimittäin möyrinyt ympäri yhtä isohkoa istutusaluetta metsänreunassa ja ihmetellyt, miksi olen istuttanut narsisseja ryhmiksi pitkin penkkiä...ne kun heräävät eri aikaan ja yht'äkkiä olenkin havainnut iskeneeni poikki vielä mullan alla piilotelleita narsissinversoja...:( No, nekin kukkivat sitten ensi keväänä. Toinen omaan toimintaani kohdistunut kummastuksen aihe on se miksi ihmeessä olen istuttanut omajuurisia pensasruusuja perennapenkkeihin...Nyt kun olen niitä piikkisiä hirviöitä leikellyt ja kaivanut juurivesoja pois, olen tiukasti päättänyt rajata emopensaat, joita en raski poiskaan kaivaa. Jotain läpäisemätöntä materiaalia ympärille, etteivät juuret pääse levittäytymään.
Will be nice to find out what these will become...I planted these in the autumn but didn't make any notes so it will be a surprise. They may be some kind of alliums...






Kevät on ihanien jälleenäkemisten aikaa. En ollut ollenkaan varma näenkö tätä ystäväistä enää ikinä, mutta sieltä se puskee :) Himalajanunikko talvehti ensimmäistä kertaa onnistuneesti alppiruusujen ja kanadanhemlokin katveessa.
I'm so happy to meet this little friend again. My Meconopsis betonicifolia.






Tämänkin pelkäsin menettäneeni, lumisuojaa kun ei ollut juuri ollenkaan. Se onkin terhakassa kasvussa, mandariinikuusama, jonka hätäpäissäni iskin syksyllä valeistutukseen. Myös kaaressa kasvava tuoksuköynnöskuusama yllätti. Muina talvina kaikki lumen ylle jääneet versot ovat paleltuneet ja kasvu on alkanut melkein nollasta. Nyt jopa metrin korkeudella on eläviä silmuja :)
 Also my loniceras wintered fine, L. caprifolium and L. 'Mandarin'.






Tästä sen sijaan olen hiukan huolissani...Huvimaja-kirsikkapuu on kasvanut ilmeisesti liian nopeasti, nahka repeilee ;) Pikku puu on nyt aloittamassa kolmatta kesäänsä meillä. Paleltumisvaurioita ei ole muuten tullut, mutta kuori on tosiaan halkeillut ikävästi.
 But my cherry tree looks a bit sad...






Viime sunnuntaina oli Oulussa messut ja sieltä mukaan tarttui ananassalvia, lippia ja pari uutta pelakuuta. Tapasin myös ihanan perennamuorin, jolta ostin karhunlaukkaa, kevätesikon, himalajanjalkalehden ja pikkuisen hevoskastanjan taimen tuolle toiselle kaveriksi. Oon niin onnellinen siitä pienestä, se selvisi jo toisesta talvestaan täällä ilman mitään vaurioita. Sen silmut ovat ihanan isoja ja pulleita ja tahmeita, niitä on pakko käydä pusuttelemassa silloin tällöin <3 Tuskin maltan odottaa, että näen sen avaavan lehtensä. Viime vuonna missasin sen, kun lähdettiin just Lontooseen, kun täällä oli eka hellepäivä ja kun viikon kuluttua palasin kotiin, täällä oli tapahtunut oikea kasvuhumahdus. Eikä se pikkuinen nyt enää ihan pikkuinen oo, se kasvoi minusta ohi viime kesänä.







Perjantai-iltana sateen ropistessa kattoon ruukutin pelakuita Lana del Reyta kuunnellen. Tässä Drottning Ingrid ja P.Grandeur Odorata Rose. Sen lehdet tuoksuvat ihan oikealta ruusulta <3


TaimiMoision taimet pääsivät saman tien multaan, kun laitoin ne tuonne mylläämääni metsänreunapenkkiin odottelemaan varsinaisille kasvupaikoilleen pääsyä. Valkoisen kevätkaihonkukan jaoin kolmeen osaan ja istutin peittämään viime vuonna istutettujen puistoatsaleojen alustaa. Nekin jänskättää, ihan kuin niissä olisi muutamia pulleampia silmuja...nuppujako?


Kevään pienet kukkijat tuovat vähän väriä vielä niin kovin ruskeaan maahan. Posliinihyasintit, skillat, valkoiset ja siniset kevättähdet, krookukset...Tulppaanit ja narsissit ovat jo hienosti esillä, narsisseista pilkottaa jo satunnaisesti vähän keltaistakin. Vettäkin on nyt saatu pitkästä aikaa, joten kunhan sää tästä lämpenee, alkaa varmaan vihertää muutamassa hetkessä.

It's still pretty cold here in northern Finland, only + 6 C today. Only scillas, puschkinias, crocuses and chionodoxas are in flower but daffodils and tulips are on their way and as soon as it gets warmer everything will turn green.




Metsässä ei ole enää hiljaista. Muuttolinnut laulevat riemukkaasti. Mustarastaan taidokasta viheltelyä täytyy seisahtua kuuntelemaan...
Birds are singing cheerfully in the forest. Blackbird is my favourite...






Kohti keskiyön aurinkoa...
Towards  the midnight sun...








Vastoinkäymisiltäkään ei voi välttyä...Veera-kissan oikea silmä tulehtui ja odotellessamme aikaa silmälääkärille, tilanne paheni niin, että silmä ei ollut enää pelastettavissa. Silmässä oli paha haavauma läpi sarveiskalvon ja etukammiotulehdus.
Our aged cat, Veera's, eye got sore and it had to be removed due to severe eye infection.






Heräämössä pienen kaverina, lisähappi menossa.






Nukuttaa niin kovasti vielä...
The operation went well but she was still very tired.






Pieni tötteröpää <3





Äitienpäiväylläreitä
Mother's Day gifts




Tyttäreni oli tehnyt hienon valokuvakirjan. Kiitos maailman rakkain N <3
 My daughter had made me a lovely photo book <3







Tästä kohti uutta viikkoa. Ihania jälleennäkemisiä ja puutarhapäiviä kaikille <3

torstai 1. toukokuuta 2014

Vällyt syrjään, täältä tullaan!!

Tuumasi viime postauksessa hehkuttamani lumi- tai kevätkurjenmiekka. Heitti sen päälle edellisiltana kasaamani lehdet syrjään ja ponkaisi ylös.






Nuppukin on jo ihan ylihieno, syvää purppuraa ja ihanat vihreät raidat <3 






Skillatkin kukkii jo.







Muilla saattoi olla eilen vappuaatto, mutta mullapa olikin jouluaatto :)






Rusoheisi 'Onondaga', japaninhappomarja 'Harlequin', lännenpagodikanukka, purppuraheisiangervo 'Little Devil', kääpiökuusi 'Ohlendorffii' ja kääpiöserbiankuusi muuttivat meille.





 Uusi 'Augusta Luise'-nostalgiaruusu sen tappamani tilalle <3 Kirjoapteekkarinruusu 'Rosa Mundi' ja muutamanlaisia perennoja keräilijälle, esim. soreahiirenporras 'Lady in Red', puna- ja purppuraluppiot, verikonnantatar, kurjenpolvia, akileija 'William Guinness'...






Aattoiltaa juhlistettiin Lunan kans yllättäen pihahommissa :) Minä haravoin ja Luna leikki kepakoidensa kanssa. Puoli kymmeneltä hypättiin vielä autoon ja hurautettiin metsäautotietä lenkille. Sen lenkin seurauksena sain pestä puoli koiraa (helmat), kammata turkkia furminatorilla toista tuntia, keräillä kymmenisen kappaletta vilistäviä punkkeja ja irrottaa käsivarrestani yhden kiinnittymään ehtineen pirulaisen...ja edelleen saman lenkin seurauksena itelläni on käsivarret ja selkä ihan jumissa. Löysin niin mukavan mallisen tasaisen kukkapenkinreunuskiven, että se oli ihan pakko raahata autolle. Ekan kerran kun koppasin sen syliin, ajattelin, että en jaksa sitä tänä iltana kantaa vaan vienpä edes vähän lähemmäs. Vaan eihän suomalaisen sisu anna periksi jättää kesken. Kolmen pysähdyksen taktiikka venähti hiukka useammaksi, mutta kivipä nököttää nyt pihalla :)

Aurinko paistaa, nyt on pakko lähteä taas ulos. Kovin koleaa on täälläkin, mutta ei sentään maa valkoisena niinkuin monin paikoin muualla.

Ihanaa puutarhapäivää kaikille viherpeukaloille, missäs muualla te vappua viettäisitte kuin ihanasti pihalla :)