lauantai 7. tammikuuta 2017

Hyvää alkanutta vuotta!! Happy New Year!! Katsaus pionihullun puutarhavuoteen 2016






Viime postauksessa seikkailtiin vuoden takaisissa tunnelmissa Lontoossa ja nyt mennään aluksi taas melkein yhtä kauas taaksepäin eli toukokuun alkuun, jolloin toteutui melkeinpä elämänpituinen haaveeni eli matka Skotlantiin.












Skotlannin keväässä kukkivat kirsikka-, luumu- ja omenapuut, jokunen myöhäinen magnolia.










Edinburghista suunnattiin Falkirkiin, jossa tärkein käyntikohde oli The Kelpies. Paneudutaan niihin myöhemmässä postauksessa paremmin.





Seikkailimme myös Falkirkin metsässä, paikoissa joihin moni suomalainen ei ole jalallaan astunut :)



 
 
Falkirkista matka jatkui Stirlingiin. Matkalla Stirling Castleen poikkesimme jo ennalta bongaamaani The Olde Christmas Shoppeen. Jokaisen jouluihmisen taivas. Pikkuruinen puoti täpötäynnä toinen toistaan ihanampia joulukoristeita ja joululaulut soi. Ovella minulta pääsi spontaani "Ooh wow!" "That's the usual reaction" nauroi mukava omistaja.
 
 




Viivyttyämme Stirlingissä pari päivää matkasimme reissumme viimeiseen kohteeseen eli Glasgowhun. Aurinko helotti pilvettömältä taivaalta, kun kiertelimme kasvitieteellisessä puutarhassa.





 
 
Enpä olisi pienenä koululaisena kajauttaessani täysin palkein englannintunnilla Bonnie bonnie banks of Loch Lomond arvannut, että jonain päivänä seisoskelen Loch Lomondin bankseillä. Olin varannut ennalta meille päiväretken pikkubussilla. Kuskimme Laura oli ihan huippu! Hän jaksoi suoltaa Skotlannin historiaa muhevalla skottiaksentilla melkein koko 500 kilometrin lenkin.
 
 
 
 


Näinhän mekin oletimme...Matkalaukut olivat raskaina villapuseroista ja takeista, jopa sadetakeista. Oletteko kuulleet, että joku on mennyt Skotlantiin ja ruskettunut? Meillä oli ruskettuneet naamat kotiin palatessa. Aurinko paistoi, Falkirkissa ja Glasgowssa oli suorastaan kuuma. Vettä tuli muutama tihkupisara sunnuntaiaamuna ollessamme Stirlingissä matkalla rautatieasemalle. Ehdin ottaa kertakäyttösadetakin  ja vetää päälle ja sitten sade jo taukosikin. Saimme ehkä hieman liian ruusuisen kuvan Skotlannista :D







Retkemme highlight Urquhart Castle ja sinisenä siintävä Loch Ness. Ei ollut Nessie kotona,valitettavasti. Olen yrittänyt zoomailla kuvia kotona josko niissä kuitenkin Nessien pää pilkistäisi ja saisin korjata National Geographic-lehden lupaaman miljoonapotin :)






iPhonella otettujen kuvien laatu on vähän sanoisinko vajavainen...Voin kertoa, että ei kannata antaa ilmavirran viedä puhelinta kädestään 80 km:n vauhtia ajavan auton avoimesta ikkunasta kuvatessasi tulvaveden ihmeitä edellisenä iltana ennen reissuun lähtöä...Ihmeen kaupalla puhelin säilyi muuten ehjänä, mutta lähikuvat eivät enää onnistu.


 
 
Siinä on sitten ainoa tulppaani-istutus, mistä viime keväänä sain nauttia. Suurten odotusten penkki, johon istutin satoja sipuleita, oli jäätynyt kauttaaltaan ja sipulit mädäntyneet. Siitä tuli pelkkä tyhjien lupausten penkki.
Nämä ropsautin marraskuussa maan pinnalle ja mullat niskaan, ihme ja kumma, että eivät nämäkin jäätyneet.
 
 



Hah, tehtiin tyttären kanssa kasvihuone! :D Vuosia sitten tapaninmyrsky kaatoi metsää Etelä-Suomessa ja nakkasi nurin mun autoteltan. Runko siirrettiin vääntyneenä odottamaan mitä tuleman pitää. Keväällä päätin, että tehdään siitä koekasvihuone.






Tomaatteja, kesäkurpitsoja, yrttejä, viiniköynnöskin sinne pääsi ja hyvin kaikki kasvoivat. Tuli pyöreitä ja pitkulaisia kesäkurpitsoja. Tomaatit tekivät valtavasti raakileita, mutta syksy yllätti puutarhurin ja piti kypsyttää koko sato sisätiloissa. Olisi pitänyt muutamaa viikkoa aikaisemmin saada kasvihuone kuosiin. Opettavainen ja hauska onnistumisen kokemus, ensi kesänä uusin innoin viisaampina viljelemään.


 
 
Kanat saivat isomman ulkoiluhäkin. Lampaat märehtivät tyytyväisinä taustalla. P Daddy paimentaa rouviaan, Esmeralda ja Daisy- silkkikana etualalla.
 
 
 
 



Cherie ihmettelee miten taitavia munamaakareita kanat ovat. Tuosta vain pullauttelevat hienoja munia pylperöistään. Pankaa merkille munien kauneuden lisäksi niiden värit. Kaikki meidän kanat munivat uniikkeja munia. Värit ja muodot poikkeavat toisistaan koon lisäksi. Joku munii pyöreähköjä, joku pitkulaisempia. Joku ruskeita pilkullisia.




Käväisin muutaman päivän Kaarinassa. Nämä poikani ottamat kuvat ovat niin perus - aina pää puskissa.




Mutta. Tiedättehän sanonnan: Take the time to smell the roses.
 
 
 



En kestä! Olen nähnyt Arno Kasvin postilaatikon!! Kävimme Turun kasvitieteellisessä ja portinpielestä bongasimme sen. Harmi vain, että itse Arno pysytteli piilossa.







 

Mahtavan kokoinen magnolian lehti.





Kotona kukkivat alppikärhöt. Tulee kyllä vieläkin paha mieli, kun muistelen viime kevään ja kesän aikana paljastuneita talvituhoja. Ne olivat mittavat tämmöisellä arkajalkojen keräilijällä...Paitsi, että niissä ei ollut oikein mitään logiikkaa. Meni paljon sellaisia pensaita ja perennoja, jotka ovat kestäneet vuosia.  Toisaalta esimerkiksi kaikki magnoliat selvisivät. Ihan kuin jäärouva olisi ihan summamutikassa jaellut sormensa osoituksella kuolemantuomioita puutarhassani kävellessään.









Puutarhastahan ei lähdetä minkään pilipalijutun takia.  Hailuodon Bättre Folk-festareilla esiintyi lauantaina suuri suosikkini Mira Luoti ja Pariisin Kevät. Siinä oli tarpeeksi hyvä syy käydä festaroimassa. Mira aloitti tihkusateessa, mutta länneltä kirkastui ja ilta-aurinko loistaa jo tässä kuvassa.








Festarimiljöö on upea. Saaren läntisimmässä kärjessä Marjaniemen kalastajakylän ja majakan tuntumassa.










Kesäpäivällinen. Kauden vihanneksia, omien onnellisten kanojen luomumunia, kalaa, laseissa kuplajuomaa kesän ja auringon kunniaksi. Viime vuosi toi mukanaan mukavia muutoksia. Eettinen paini päättyi tehotuotetun lihan syönnin lopettamiseen. Riistaa syön silloin, kun sitä saadaan eli ihan totaalikieltäytyjä en ole. Saattaa sekin tulla eteen jossain vaiheessa.
Toinen hyvä muutos oli, kun nykäisin telkkarin töpselin helmikuussa irti seinästä. Nyt ihmettelen, miten olen joskus ehtinyt katsoa tv:tä.






Puutarhassa ei tarvi tarhuroida yksin. Aina on mukana vähintään yksi kolmesta, usein kaikki. Meidän ihana hymypoika Aksu, 9 vuotta kuvassa.
Ruoho on kuvassa leikkaamatta ja rikkaruohot kitkemättä. Selkä oli vielä sillä mallilla, että puutarhatyöt jäivät minimiin. Isot istutusalueet jäivät kitkemättä kokonaan. Istutushommia tein vähän ja harvakseltaan. Mitään raskaita maansiirtojuttuja en ollenkaan. Silleen tumput suorina käveleskelin ja istuskelin ja ajattelin, etten turhaan stressaa niistä, mitä en tänä kesänä pysty tekemään. Keskityin nauttimaan kaikesta hyvästä ja kauniista.



 
 
 
Luna ja Aksu asettuivat ruusupensaan eteen ja pyysivät, että ottaisin kuvan :)
 
 
 
 



Tämä tyyppi ilostutti minua suuresti. Tummatähkämunkki tummanvioletteine kukintoineen. Tykkään sen ja hopeamarunan ohikiitävän hetken kestävästä väriharmoniasta. Munkin kukinta menee pikavauhtia ohi.








Pensasruusut onneksi eivät pettäneet. Ja kun säätkin suosivat, kukinta oli kaunis ja runsas ja kesti pitkään. Muualla tuskailtiin sateiden paljoutta, meillä tuli sopivasti sadetta ja paistetta.



 
 
 
Mustialanruusu Minette
 
 
 



Yksiin häihinkin pionihullu pääsi. Tämmöisen hienon pilvisydämen tilasin hääparia ilahduttamaan <3





Luna on ihan, että hohhoijaa, valmistuuko tämä meidän projekti koskaan....







Jasmikkeetkin kukkivat runsaasti. Jälleen kerran päätin, että istutan niitä lisää, lisää...







Pionien kukinta sen sijaan oli erittäin vaisua siihen nähden miten paljon niitä puutarhassani on. Yksittäisiä tai muutamia kukkia tuli per pioni, suurin osa jätti kukinnan väliin. Tämähän oli ainakin täällä Oulun seudulla enemmän sääntö kuin poikkeus eli johtui varmaankin ankarasta talven pakkasjaksosta ilman lumisuojaa.  Joopa joo, Bartzellat, joihin olen investoinut vuosien varrella, kuolivat kaikki...




 
 
Ritarinkannukset lohduttivat parhaalla osaamallaan tavalla <3 Annan niiden risteytyä ja kylväytyä mielinmäärin, pikku taimia siirtelen sitten sopiviin paikkoihin.
 
 
 


Oli tämmöisiä ihania tuulisia iltoja.






Heinäkuussa Oulun Puutarhayhdistys teki matkan Ruotsiin. Lähdimme varhain perjantaiaamuna ja tutustuimme pariin yksityispuutarhaan ja taimistoon. Tässä olemme Blomqvistin taimistolla kuuntelemassa Leif Blomqvistin tietopakettia marjakuusamasta. Illastimme ja yövyimme Vaasassa, josta lauantaiaamuna laivalla Umeåån ja minuuttiaikataululla selvitimme toinen toistaan hienompia puutarhakohteita. Sunnuntaina niin ikään ja illalla Haaparannan kautta Suomeen.





Lauantai-iltana viimeisen käyntikohteen pihalla olemme lähtöä tekemässä. Tämä oli ehdottomasti yksi hienoimmista puutarhoista, missä olen käynyt - so far -. Sää suosi, jopa hieman liikaa, hellettä joka päivä.





Lähdin reissuun sillä mielellä, että (juuri) mitään en osta. Hmm hmm...Oulun linja-autoasemalla bussin tavaratilasta purkautui kuitenkin kahdeksan nyssäkkää, joissa luki minun nimi...Matkalaukkukin meinasi unohtua siinä huumassa ja sen oli sitä paitsi yhtä huumaantunut puutarhaystävä jo ottanutkin epähuomiossa itselleen. Rankkoja reissuja nuo puutarhamatkat!





Välillä käytettiin  tyttären kanssa meidän lampaita kävelyllä. Oikein mallikkaasti kipsuttelevat maantien laitaa taluttimissa.
No joo. Lambut olivat muutaman viikon töissä työkaverillani ja hänen miehellään kilometrin päässä meiltä. Haettiin sitten ne kotiin ja oli pakko kävellä puolet matkasta maantietä.



 
 
 
Oli ihanaa rantaelämää koissujen kanssa. Cherie ihmettelee, että mikä pilvikoira siellä laukkaa.
 


 
 
Nyt kun kuvia selaa, näyttää vahvasti siltä, että aina paistoi aurinko.
 
 
 
 

Paitsi sinä päivänä, kun Cherie pikku pilperosta tuli ROPpi ja sai Sertin ja Cacibin. Vettä tuli taivaan täydeltä ja lämpöasteita oli huikeat +13C, onneksi vielä tuuli navakasti. Ja onneksi esittäjän look ei vaikuta tuloksiin :D





Seuraavana päivänä kuvia otettaessa paistoikin taas ihanasti aurinko.






Tämä parivaljakko löytyi aina sieltä, missä marjoja. Tässä makustellaan viher- ja mustaherukoita. Myöhemmin poimivat omenia.





Valoa ja varjoa. Niin kuin ihmiselämässä. Vieläkin on haikea mieli siitä, että  ihminen, joka tuli rakkaaksi vuosien varrella, lähti syksyllä elämästämme. Samalla menetin myös ainoat lapsenlapseni, karvaiset, nelijalkaiset, mutta minulle äärettömän rakkaat. Kun ei ole ihmislapsenlapsia, voi rakastaa koiralapsenlapsia ihan täysillä, jos on tämmöinen eläinrakas niin kuin minä olen aina ollut ja tulen olemaan. Yritän ajatella, että kaikesta seuraa aina hyvää ja muutos on usein paikallaan. Joidenkin ihmissuhteiden ei olekaan tarkoitus kestää koko elämän ajan.




 
 
 
Tuli meidän elämään uuttakin. Tuli kolme uutta tipua, tässä pikkuruinen silkkikana Kaneli.
 
 
 



Syyskuussa kävimme tyttären ja Cherie-koiran kanssa Pikku Karhunkierroksella. Riippusillat olivat vähän pelottavia Cherien mielestä.






Mahtavat energiat. Tässä istuin meditoimassa paluumatkalla.



 

 Ja takanamme olevalla harjanteella meditoimme yhdessä tyttäreni kanssa.






Lokakuussa tytär lähti Malesiaan sukeltamaan ja Singaporeen. Äitinsä tytär, lähetteli minulle kuvia Singaporen kasvitieteellisestä :)














Ja marras-joulukuun vaihteessa käytiin tyttäreni ja työkaverini kanssa Budapestin joulutoreja kiertelemässä.







Niin kiva kuin reissu olikin, kyllä kotona näiden kanssa on paras <3 <3 <3






Joulukuu toi mukanaan nämä jään, lumen ja taivaisen tulen maisemat.



 
 
 
 
 


LOISTAVAA UUTTA PUUTARHAVUOTTA KAIKILLE LUKIJOILLENI <3