torstai 26. elokuuta 2010

Beautiful Blogger,minäkin:)





Sain tämän tunnustuksen Viannalta Elämää pellossa-blogista:).Ihanasti yllätettynä lausun lämpimät kiitokset sinne suuntaan:):
Tähänhän liittyy sitten ehtoja,eli tunnustus annetaan eteenpäin seitsemälle blogille ja itsestä pitää kertoa seitsemän asiaa.Molemmat ovatkin hieman hankalia juttuja.Ihania blogeja on niin paljon ja aika monet ovat jo saaneet tämän...

Ehdottomasti haluan tämän antaa seuraaville kauniille bloggaajille:

Unelma Mamman maailma
Nina Min Eden
Tuija Tuijan koti ja puutarha
Sari Sarin puutarhat
Una Hallatar
Saila Saaripalsta
Tuija Ruusuja ja rikkaruohoja

Sitten ne seitsemän asiaa minusta...

1.Olen optimisti,hyväntuulinen ja yleisesti ottaen ystävällinen kanssaihmisiä kohtaan.Jos joku juttu menee pieleen,alan heti pohtia mikä olisi vaihtoehto B.

2.Olen tavattoman isänmaallinen.Oi maamme Suomi synnyinmaa...Tuntematon sotilas, Itsenäisyyspäivä,Veteraanin iltahuuto,Sillanpään marssilaulu,Finlandia...liikuttuminen on varmaa.Kuinka koskaan voimme kyllin kiittää miehiä,joiden ansiosta maamme on itsenäinen.

3.Pyrin ostamaan vain tarpeeseen ja harkiten.

4.Tykkään tiskata käsin.En ole omistanut astianpesukonetta enää vuosiin.Kierrätän ja olen pakottanut myös perheenjäsenet opettelemaan kierrättämisen.Töissä jopa dyykkaan joskus kahvihuoneen sekajäteroskiksen,kun ärsyynnyn suuresti sinne heitetyistä muoveista,säilykepurkeista ym,vaikka kaikille on omat astiat...!

5.Olen aina ollut yökyöpeli.Nuorena aamuheräämiset olivat työn ja tuskan takana.Onhan niihin nyt oppinut,mutta vieläkään en aamuvuoroon heräämisestä nauti...Tein pelkkää yövuoroa monta vuotta.Enää en moiseen hulluuteen alkaisi,on niin ihanaa nukkua yönsä omassa sängyssä,aah.

6.Tykkään ajaa autolla,kuunnella ajaessani musiikkia - kovaa! - ja joskus jopa itsekin laulahtaa.Moottoripyöräilyä harrastan rakkaani kanssa,kyydissä istuen.Se on vain niin ihanaa.

7.Käytän öisin purentakiskoa.Se on yksi ellei nyt rakkaimpia niin ainakin tärkeimpiä esineitäni tällä hetkellä.Kärsin muutaman vuoden äksyistä migreenikohtauksista,jotka tosiaan alkoivat vasta "vanhoilla päivillä".Yhdeksi laukaisevaksi tekijäksi paljastui yöllinen hampaiden narskuttelu,kiskon saatuani en ole yhtenäkään aamuna herännyt migreenikohtaus päällä.Ihana kapistus!Em hyödyn lisäksi se tuottaa loppumattomasti iloa muille perheenjäsenille,kun yritän kommunikoida kisko suussani...

Mukavaa loppuviikkoa ihan  kaikille kauniille bloggaajille!

tiistai 24. elokuuta 2010

Eipä enää helteet piinaa...



Syksyhän se sitten tuli,vastoin kaikkia odotuksia:).

Lämpömittari tänään niukin naukin kymmenen asteen paremmalla puolella.Eilen sadepäivänä jäätiin alle...

Ihanan pehmoisen harmaan neulepuseron kävin kaapista hakemassa päälleni,kun vilu alkoi puistattelemaan t-paita päällä koneella istuessani.Vilkaisin lappua sivusaumasta ja olen näköjään ihan ajan hermolla,tässä on osa alpakkaa.Muutama ilta sitten tv:stä satuin näkemään miten jossain päin Suomea oli ollut jonkinmoinen alpakkojen kokoontumisajo.Kuulemma ihmiset hankkivat niitä villan vuoksi,joka ei allergisoi kuten esim lampaanvilla.Ja ilmeisesti lemmikkinäkin ovat ihan mukavia?Näyttävät ainakin kivoilta pitkine kauloineen ja hassuine päineen.Melkoisen hintavia vain...jos oikein kuulin,5000-8000 euroa?



Punakärsämö Cerise Queen


Jotain ilonpilkahduksia pihaelämässäkin sentään vielä.Syysleimut ovat lisääntyneet ja levittäytyneet useampaankin paikkaan.Ja viime kesän levättyään maan alla,palasi syvän violetti Terolan Tummakin takaisin elämään.Jännä juttu,istutin sen toissa kesänä ja viime kesänä siitä ei noussut edes pienen pientä versoa,ajattelin,että se oli ja meni.Vaan se kai keräsi vain voimiaan?



Lomalla tein kirjahankintoja,tässä kolme niistä.
Tänä kesänä olen menettänyt sydämeni erinäisille heinille...
Olen myös sisäistänyt lehtimuotojen ja varjokasvien suomat mahdollisuudet.
Jonkinmoista suunnittelua se vaatii,puutarhan muovaaminen,joko säntillisesti kynällä ja paperilla tai sitten paikan päällä haahuilemalla.Tästä kirjasta hyviä vinkkejä vasta-alkajille ja jo pidemmälle edenneille.

Ja ihania tuoksuja,niitä piisaa.Oriental-liljoille tämä kesä oli suotuisa.Paljon paljon nuppuja ja kukkia ja hyväkuntoisia!Useimpina kesinä ne joutuu poimimaan maljakkoon nuppuisina hallayön uhatessa.Tai sitten sateet ruskistavat ne ja kukat avautuvat epämuotoisina ja laikukkaina. Ihanan ulkomuodon ja tuoksun takia niitä olen kuitenkin lisäillyt joka vuosi.Tällaisia löytyy nyt pihaltamme.



















Sisälläkin tuoksuu...hyvältä!





Metsänlaidassa rehottaa



Siinä se mun ikioma hopeasalvia




Tarha-alppikärhö Georg
















Loistokärhö Hagley Hybrid



Ja loistokärhö Piilu eli Pieni ankanpoikanen




Tämän Tanskasta matkustaneen huumaavantuoksuisen ruusukaunottaren Ghita Renaissancen myötä toivotan teille kaikille hyvää elokuun jatkoa.

torstai 12. elokuuta 2010

Eilen ilmestyi kamarin nurkkaan matkalaukku

Hän on siis taas lähdössä.Tyttäreni.





Lontoo kutsuu.Opiskelu alkaa.




















Siivet olen antanut lapseni kasvattaa.Vahvat ja notkeat.Kauas kantavat.










Suojelusenkelin lähetän aina mukaan matkaan,koneen siivelle istumaan ja lapseni mukana maailmalla kulkemaan. Rakastani suojelemaan,varjelemaan. Jokaista askelta.Joka päivä ja joka ikinen yö.





Monta kertaa päivässä ajatus,rukous,mantra.Rakkaideni puolesta.






Myös juuret on lapseni kasvattanut. Koti-Suomeen.Kotirannan pehmeään hiekkaan.Kotiin.









































Kissat vaistoavat hänen olevan taas lähdössä. Leevi pakkasi heti itsensä matkalaukkuun.Veera halaa ja puskee,änkeää sinnikkäästi syliin joka välissä.





On lähdettävä,jotta voisi taas palata kotiin.

lauantai 7. elokuuta 2010

Elokuu



Ensimmäinen lomanjälkeinen työputki takana. Niinhän sitä solahti työelämään kuin ennenkin,mitä helpotti varmasti epävakaistunut sää.

Jalokärhö Kiri Te Kanawa




Takarivin pojanhujopit  metsänreunassa (ukonhattu, purppurapunalatva -ennemmin käytän englanninkielistä nimeä Joe Pye Weed, sekä ritarinkannus)


Eilen ajattelin pihalla haahuillessani (muuksi sitä ei voi kutsua sen hetkisessä olotilassa: Yövuoron jälkeen ja toiseen latautuessa ei oikein hirveitä voimanponnisteluja enää "tässä iässä" :) jaksa suorittaa.), että tämä aika on vähän masentavaa pihalla.Niin monet jo kukkineet kasvit suorastaan vaativat kuihtuneiden kukintojensa ja ruskistuvien siemensatojensa poistamista,koska ne tekevät pihan niin ällöttävän syksyisen ja epäsiistin näköiseksi. Sormustinkukissa siemenkodat pullistuvat ja vain muutama kukka keikkuu pitkän kukkavarren päässä.Viime kesänä siementäneitä taimia on valtavat määrät,niitä pitäisi siirrellä sopiviin paikkoihin. Lupiineissa huononnäköiset harmaat karvalaukut pilaavat maisemaa, ritarinkannukset ovat enää muisto äskeisestä loistosta...Huom.en tosiaankaan suosi ylisiistiä pihan nyppimistä,päinvastoin.Hallittu puolivilli on mun suosikkityyli,tuleeko siitä sitten oikeesti puolikesy:)?

Siistiminen siis jatkuu niin kauan kuin inspiraatiota kestää.

Toissapäivänä kitkin ja leikoin pois "poksautuskukkien" ( joksi lapseni niitä  pieninä kutsuivat ) uhkaavannäköisinä pullistelevia siemenkotia.En raaskinut kokonaan kaikkia kitkeä,koskapa töissä kanssani surisi ja pörisi valtavat määrät kimalaisia,kukkakärpäsiä ym öttiäisiä, ovat ilmeisestikin tärkeä ravinnonlähde pienille lentäjille.Mutta tarkkana täytyy olla,että ehdin ennenkuin kasvit alkavat poksautella siemeniään pitkin pihaa.



Niin,siis kasvin oikea nimihän on himalajanpalsami.
Edit: nykyään tosin tunnetaan paremmin nimellä jättipalsami
Kasvi levisi n 20 vuotta sitten kuin kulovalkea emännältä toiselle paikkakunnallamme,jostain äitinikin sen sai, ja voi miten sitä kehuttiinkin alkuaikoina niin komiaksi ja hyväksi kukkijaksi...no,karu totuus sitten aikanaan paljastui kaikille kasvin löperyyksissään vastaanottaneille...Sehän todellakin leviää kuin kulovalkea jonnekin päästyään.



Onnistuin jo pääsemään siitä melkein kokonaan eroon,mutta kahden vuoden takaisessa takapihan uudistuksessa jo unohtuneet siemenet saivat jostain uutta puhtia ja kasvi pääsi vaivihkaa levittäytymään taas. Kypsyneet siemenkodathan suorastaan räjähtävät pienestäkin hipaisusta ( lapset tykkäsivät tästä ominaisuudesta todella paljon ja napsauttelivat niitä minkä kerkesivät ) ja seuraavana kesänä pikku taimia putkahtelee paljon...no okei,myönnettäköön,että mukavaahan se poksauttelu oli vähän isommastakin:).

Komea kasvihan se on,mutta vaatii tosiaankin tarkan silmälläpidon kukintavaiheessa ellei halua sen leviävän liikaa.Ja mihinkään metsänreunan kitkentäjätekasaan sitä ei saa viedä,ettei lähde sieltä leviämään luontoon.Jos jollakin sellaisia kasoja vielä on käytössä. Meillä osa viedään polttopaikalle ja osa sullotaan muovisäkkeihin ja annetaan muhia niissä ainakin talven yli,joku kaivaa syvän kuopan ja hautaa roistot sinne.

No joo,postaukseenikin se ryökäle levittäytyi jo ihan liikaa,joko nyt uskotte,mikä salakavala soluttautuja on kyseessä:).









Posti toi viikolla kaksi odotettua kuvastoa.Siis Kauppilan ja Korpikankaan kukkasipulikuvastot.Haaveiden täyttämiä hetkiä on jo vietetty niitä edestakaisin selaten ja tilauslomaketta pikkuhiljaa täytellen mielessä ensi kevät ja maasta puskevat vihreät versot,puhkeavat kukat...

Nyt on liljojen aika parhaimmillaan.Kukinta alkoi isoista vaaleanpunaisista,joiden nimen olen onnellisesti unohtanut.Sitten avautuivat puhtaanvalkoiset matalat Reinesset



Sitten kirkkaankeltaiset,joita on kahta kokoa ja nimi jälleen kadoksissa,sekä vaaleammankeltaiset,joiden nimi voisi olla vaikka Goliath tai Yellow Giant,ovat nimittäin sen verran massiivisia - liljoiksi.
Viimeisenä,mutta ei vähäisimpänä,upeat melkein mustat,jotka ulkona otetuissa kuvissa näyttävät omituisensävyiseltä tummanpunaiselta - kaikki kukatkaan eivät siis onnistu kuvissa:). Näissä sisällä otetuissa väri on kuitenkin kohdallaan. Ja hohhoijaa,mikähän niidenkin nimi oli...










































Eilen tällainen...


Tänään tällainen



Tätä on odotettu...oriental-liljojen tuoksuvaa kukkaloistoa.Se on elokuun tuoksu.



Purppurakeijunkukan suklaanruskeita lehtiä



Kuvasin tänään näitä itse itsensä kylväneitä kosmoskukkia.Tykkään niistä kovasti.Kylvin viime kesänä samaan penkkiin ihan normia vaaleanpunakukkaista ja valkeaterälehtistäpinkeinreunoin eli Candy Stripeä.Tämän kesän kosmokset ovat ihan uuden värisiä,enemmän tai vähemmän valkoista tai pinkkiä,kaikki kuitenkin kaksivärisiä.Mun omaa designia:).








Eihän mulla oo osaa eikä arpaa tähän,paitsi alkusysäys viime kesänä.














Roikun tässä vielä vähän aikaa...


Syrikät kukkii...ja tuoksuu makealta


Pakko nuuhkaista joka kerta ohi kulkiessa...Ja usein tuleekin kuljettua:)


Maaliskuussa taivaan aurinkoniityille loikanneen rakkaan Sandi-kissamme haudalla kukkii Black Prince-kärhö (viticella)


Oikeasti ei ole tuon värinen,melko tummaa luumunviolettia livenä,mutta sekään väri ei toistu kuvissa oikeana.

Jännästi nuo ajatukset ja mielipiteet kypsyy ja muuntautuu.Luin uudelleen edellisen postauksen,jossa moitin keltaisia kukkia.Tuli huono omatunto.Selityksen paikka.Keväällä rakastan keltaisia kukkia,narsisseja,krookuksia,vuohenjuuria ja tietysti voikukkia...Ne ovat kuin pieniä aurinkoja ruskeasta tai jo vihertyneestä maasta loistaessaan,pitkän talven jälkeen,virkistäviä.
Vuosia olen tuntenut jonkinmoista lievää inhontunnetta kesän loppuessa ja keltaisten kukkien vallatessa maan. Yritin siedätyshoitoa about kymmenen vuotta sitten,ostin kanadanpiiskuja,jotka menivät muutaman kesän ja hiipuivat sitten pois.ilmeisesti menetys ei ollut mielestäni kovin suuri,koska en vieläkään ole ostanut uusia piiskuja. Nauhukset sen sijaan ovat ihan hyväksyttyjä meidänkin pihalla...tää taitaa olla nyt jotain naisen logiikkaa,alkaa itestänikin kuulostaa turhan monimutkaiselta?
Huonon omatunnon vaivaamana olenkin nyt silmäillyt entisiä inhokkeja suopeammin silmin ja yrittänyt alkaa ymmärtää niitäkin.Ja kuinka ollakaan,teresanruusun ja tarha-alpin väliin hankkiutunut kultapiiskukin sai armon ja kukkii siinä kukkimisensa loppuun. Sen sijaan toinen tarha-alpi putkahti kauhukseni mun takapation viereiseen vaaleanpuna-violetti-valkopenkkiin ja näyttää tosi asiaankuulumattomalta siinä.Sen siirrän muualle.

Päivän viisaus: puutarhanhoito ei siis opeta ainoastaan kärsivällisyyttä vaan myös suvaitsevaisuutta:)