joka laukkaisi tiehensä vieden pakkasen mukanaan...Sitä mietin tänä aamuna,kun mittarissa oli tiukka lukema -20. Kaunista oli toki,valkoinen kuurasta sädehtivä maisema ja hiljalleen voimistuva auringonpaiste, pihapuissa lukemattomien pikkulintujen sirkutus.
Kattolumet tipautettiin pari viikkoa sitten alas ja koska kukaan ei ole niitä ehtinyt lapioimaan ja kuljettamaan kauemmas,esim etupihan puolella on parin metrin korkuinen koko terassin täyttävä pyramidi...jospa tässä neljän vapaapäivän aikana nakertaisin sitä edes hieman matalammaksi.Ja on ihan sellainen tunne,että mun on pakko saada kylvää jotain...josko edes muutama akileijan siemen? Tai herneenversoja pääsiäisruohojen lisäksi,nekin ovat kivan näköisiä. On pakko hillitä itsensä,ettei sitten ole pulassa honteloiden pitkiksi ruikuloiksi venähtäneiden taimenruippanoiden kanssa.Tavoitteena on topakat ja tanakat elinkelpoiset taimet!
Kuva-arkistoista löytyi tämmöinen otos viime keväältä.Jollakin oli edellissyksynä isohko läjä erinäisiä kukkasipuleita istutettavana ja ymmärrettävää kai on,että helposti osa unohtuu maan pinnalle...No,ei se tätä krookusta ollut haitannut vaan se kukki siitä huolimatta:).Pieni vinkki,jos syysväsymys joskus yllättää ja tuntuu,ettei millään jaksa enää kaivella niitä sipuleita maahan,niin senkun viskelee ne sopiviin paikkoihin;).
Tässä kuvassa on korppu-orava,joka sai nimensä siitä,että naapurissa asuva isäni vei joka aamu lintulaudalle korpun,jota orava jo monesti siellä odotteli.Erään yövuoron jälkeen heräsin puoliltapäivin ja avattuani kaihtimet huomasin terassin pöydällä kiinnostavaa liikehdintää.Leijonamies oli kahvitellut siellä kaivinkonemiehen kanssa,joka teki takapihamme maansiirto- ym työt, ja korppu-orava oli haistanut pöydälle jääneen pullarasian...kauan aikaa se pyöri rasian ympärillä ja koetti avata sitä pikku käpälillä..Harmi,että piti kuvata hankalasti sälekaihtimen raosta,etten olisi säikyttänyt sitä tiehensä,kuvan laatu ei siis ole paras mahdollinen. Ja tuon terassin paikalla on nyt siis se valtava lumikeko,kahveista saa vain haaveilla.
Lopuksi kaunis kiitos teille viime postaukseen kommentin jättäneille myötätunnosta ja lohdutuksen sanoista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kyllä ne pakkaset siitä häipyy....malttia vaan :)
VastaaPoistaBlogissani on sinulle tunnustus, käyppä hakemassa :)
Otan osaa edellisen postauksen johdosta - kissalla on ollut teidän kanssa hyvä ja onnellinen elämä!
Hauska kurre ^^. Meilläkin pyramidit maisemissa, mutta niin näyttäis olevan muissakin kulmakunnan puutarhoissa, että ei siitä oikein nähtävyyttäkään saa.
VastaaPoistaMeillä ei noin kylmää ole viime päivinä ollut, litinää ja lotinaa täällä keskisuomessa on kuunneltu, silti tuntuu että pyramidit ei oikein ota lähteäkseen!