maanantai 10. marraskuuta 2014

Huolten sävyttämä syksy.

Marraskuussa ollaan. Talvi puskee syksyn niskaan ja yrittää selättää sen. Pari pakkaspäivää, ehkä lumipyry ja seuraavana päivänä mennään taas plussan puolelle ja hetken valkoisuus on muisto vain. Onneksi on nuo kausivalot joilla saa vähän valoa pimeään!

Meidän syksyyn on mahtunut monenlaista. Surua ja iloa.Yksi pieni puutarha-apulainen lähti ja jätti tassunjäljen sydämiimme.  Leevi-kissa, 16 vuotta ja päivälleen kuukausi, antoi periksi hivuttavalle sairaudelle ja loikkasi aurinkoniityille suoraan kotisohvalta  kolmen aikaan perjantain ja lauantain välisenä yönä 19. syyskuuta. Lähdön hetkellä Veera-sisko nukkui sen selän takana ja minä silittelin  rakkaan kissakaverin ikiuneen.
Lauantaina kaivoin pienelle vainajalle haudan pitkän polun kanssaan tassutelleiden kissakavereiden Sandin ja Misun viereen. Samalla hautojen vieressä oleva metsänreunapenkki koki mullistuksen, kaivoin siitä pois yhtä ja toista ja istutin kivoja kasveja tilalle. Taustalle sai jäädä kiiltotuhkapensas, sen edessä on pari kärhöä, Little Nell ja mantsuriankärhö. Riipparaita 'Kilmarnock' kokeilee selviääkö se V-vyöhykkeen talvesta. Jos selviää, se levittänee keväällä pehmoiset kissansa jo melkein Leevin haudan ylle. Valkeita Thalia-narsisseja ja Lionheart-liljoja istutin myös. Penkin etureunalla kiemurtelee pitkin versoin tuoksuköynnöskuusama maanpeittokasvina.
Leevi oli uskollisin puutarhakissani, voimiensa päivinä se tassutteli aina perässäni, välillä nukahti jonkin pensaan alla ja tuli sitten levänneenä katsomaan, mitä olin sillä välin saanut aikaan. Pari kesää sitten se oli koko päivän poissa, iltasella ilmestyi portaille lemmikinkukilla koristautuneena. Oli siis ollut nokosilla jo kukkiaan varistavien lemmikkien seassa. Leepi-boy, äitin kultapoika <3





Nyt en tehnyt samaa virhettä kuin aikanaan Sandin kuoltua. Silloin en näyttänyt vainajaa sen emolle, Misulle, ja Misu-parka etsi lastaan (16-vuotiasta) monta päivää. Näytin siis Leevin sekä siskolleen Veeralle, että Luna-koiralle. Veera vain nuuhkaisi nopeasti, kääntyi ja lähti pois. Luna sen sijaan tutki tarkkaan parasta kissakaveriaan, jolta oli veto loppunut, haisteli naamaa ja vielä ulkona raotti kuonollaan pyyhettä, johon olin Leevin käärinyt ja nuuski vielä kerran Leevin kuonoa. Leevi sai allensa pehmoisen patjan tuijan oksista, villiviinin tulipunaisista lehdistä, viininpunaisista daalioista, japaninhortensian isoista kukinnoista, vähän yrtti-iisoa ja hopeamarunaakin. Siellä on pienen puutarhakissan hyvä levätä.






"Hei hei, kissakaveri..."

Sitten sairastui Luna. Jouduttiin yhtenä sunnuntai-iltana kiireenkaupalla päivystykseen ja Lunalla todettiin kohtutulehdus. Pari päivää hoidettiin antibiooteilla ja hormonipistoksilla kunnes keskiviikon vastaisena yönä tuli kipeämmäksi ja aamulla taas äkkiä eläinlääkäriin valmistautumaan leikkaukseen. Leikkauksen yhteydessä vastaan tulikin yllätysmomentti eli kohtutulehduksen lisäksi löytyi myös ohutsuolenliepeestä kananmunankokoinen märkäpaise, tulehtunut imusolmuke. Viikonlopun yli jännättiin sitten mitä koepaloista ja labroista paljastuu ja miten toipuminen lähtee käyntiin. Onneksi muutos ei ollut lymfooma vaan "vain" tulehduksellinen eli ilmeisesti tikku tai luunsärö oli tehnyt paiseen. Toipuminen sujui hienosti ja nyt ollaan jo päästy normaalielämään lenkkeineen ym. Pentuhaaveille saatiin sanoa hyvästit, mutta pääasia on, että Luna parani ja toivottavasti tassuttelee meidän kanssa pitkän polun <3.
Halpaa hommaahan sairastaminen ei ole. Onneksi oli vakuutus. Eläinlääkärikuluihin ja lääkkeisiin meni toista tonnia...Mutta  Luna on niin rakas ja ihana koira, että mitäpä sen eteen ei tekisi.




Apea pieni potilas tulossa ekalta hormonipiikiltä. Uusi läskiposkikalakaan ei jaksanut kiinnostaa.





Pari viikkoa nukuttiin isolla siskonpedillä olkkarin lattialla, sängylle hyppiminen kun oli kiellettyä tikkien poistoon asti.  Veerasta kehkeytyi taas tapansa mukaan hyvä sairaanhoitaja, vaikka normielämässä se helposti oli Lunalle toisinaan nyrkit pystyssä.




Varsin pian pikkuinen piristyi ja leikki alkoi maistua!  Vaikka tikkirivi oli vielä masussa, meno meinasi äityä turhankin vauhdikkaaksi.



Samaan aikaan Lunan kanssa sairastui myös labbis Hertta. Tassuun tuli häijy haavauma, joka ei millään alkanut paranemaan ja rtg-kuvissa näkyi vielä jonkinmoinen varjostuma keuhkoissa.  Monen viikon ab-kuurin jälkeen tassu parani ja kontrollikuvissa keuhkoissa ei ollut mitään ylimääräistä.

Sitten sairastui Veera-kissa. Diagnoosina paha pissatulehdus. Ab-kuuri menee vielä pari päivää. Tulipa sitten otettua labrat ja masunseutu ultrattiin ja ikäisekseen Veera on muuten hyvässä kunnossa, ainoastaan lievää munuaisten ja maksan vajaatoimintaa, kuten melkein kaikilla 16-vuotiailla kissoilla.




Itse podin Lunan sairastuessa jälleen kerran lonkkien bursiitteja, ne ovat toistuva riesa. Nyt olen käynyt OMT-fysioterapiassa selvittämässä syytä, miksi bursat aina ärtyvät ja  saamassa jumppaohjeita.

On siis ollut semmoinen huolten sävyttämä syksy. Lokakuussa piristin mieltä ottamalla totutun mielikuvitusloikan yli nuhjuisten, märkien syyspäivien, yli mustaakin mustemmassa pimeässä ajettujen työmatkojen, yli tuulilasin rapsutuksen, yli lumipyryjen ja lumitöiden, yli korvat päästä pudottavien pakkasten suoraan toukokuun hennonheleänvihreän ensi häivähdyksiin ja ruskeasta maasta riemukkaasti päitään nostavien sipulikukkien keskelle. Syksyn viilentyneeseen maahan ei voi piilottaa liikaa - ei edes tarpeeksi - ihania sipuleita. Voi sitä iloa, minkä ne keväällä tuottavat. Piilottelin siis multaan monenlaisia sipuleita, erilaisia laukkoja, kevät- ja lumikurjenmiekkoja, liljoja, kevät-, suvi- ja lumikelloja, koiranhampaita, narsisseja, pikarililjoja...sekä juurakoita, trilliumeja, viherhämy-, terni- ja valkovuokkoja...Tulee aina niin ihanan kevyt ja hyvä mieli, kun ajattelee kevättä ja miten kaikki tällä hetkellä unessa olevat kasvit heräävät ja tulevat takaisin <3


















Amywinehouse-lammas lähti vehreämmille laitumille eräänä kirpakkana aurinkopäivänä. Muiden lampaiden osalta suunnitelmat muuttuivat ja Aretha ja Suzi jäävätkin talveksi tuohon meidän vanhaan navettaan. Hommattiin niille oljet ja heinät ja nuoriso teki jättiurakan ja siivosi kaiken navettaan hillotun romun pois. Aikomuksena olisi käyttää pässi Arethan luona, että saataisiin keväällä karitsoita. Lampaat vain ovat niin mukavia ja kaikin puolin hyödyllisiä eläimiä. Tienoot siistiytyivät jo yhtenä kesänä huomattavasti.  Amysta ollaan saatu jo oikeita gourmet-aterioita ja taljan lähetän muokattavaksi. Ihmisten mielipiteet jakautuivat jännästi kahtia, kun kuulivat, että Amy on pistetty pakkaseen. Osa oli sitä mieltä, että hieno homma, kun hyvän elämän elänyt lammas saa arvokkaan kuoleman kotipihalla ja on todellista luomulihaa meidän lautasilla. Osa taas piti meitä hirveinä raakalaisina ja julisti, ettei saisi palaakaan sellaista lihaa alas. Itse näen asian niin, että silloin harvoin kun lihaa syön, syön mieluummin joko riistaa tai eläintä, jota olen itse hoitanut hyvin ja joka on saanut elää lajityypillistä elämää. Muoviin pakatut marketin tehotuotetut lihat kierrän kaukaa. Etupäässä meillä syödään kasvisruokaa ja itsehän elän usein vaikka viikon kahvilla ja hapankorpuilla :).


Viime viikolla tulivat myyntiin  Chelsea Flower Show-liput ja sinne mennään taas kahdeksi päiväksi ensi toukokuun loppupuolella.

 




Laskeskelin päivällä talvehtimista yrittävät pelakuut ja niitä on 25. Tulevan talven ne saavat viettää meidän eteisessä ikkunoista tulevan luonnonvalon voimalla, lämpötila on n. 15 asteen tuntumassa.


 

Kaiken huolen ja murheen keskellä on ollut iloakin. Syksyhän on meidän perheessä synttärikausi. Lokakuun alussa on poikani synttärit, loppukuussa minulla ja marraskuun alussa tyttäreni poikaystävällä. Sokerina pohjalla tänään on tyttäreni synttärit.  Nämä ihanat ruusukupit sain ihanalta työkaveriltani hänen käydessään helteisenä heinäkuun päivänä pyörähtämässä puutarhassani. Niistä on jo juotu monet juhlakahvit. Tuossa kuvassa taitaa kupissa olla kuitenkin rooibosteetä.



Tästä tuli nyt maratonpostaus. Toivottavasti blogiystävillä on syksy sujunut mukavammissa merkeissä kuin meillä. Hyvää alkavaa viikkoa ja tunnelmallisia marraskuun iltoja kaikille viherpeukaloille <3




30 kommenttia:

  1. Voi Leeviä... <3 Silloin kun hän oli vasta pieni, me kirjoittelimme keskenämme pitkiä kirjeitä ja jo häntä ennen... <3 Voi niitä aikoja.

    Jaksuja ystäväni. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, monenmoista mahtui niihin kirjeisiin ja näihin vuosiin...Ilot ja surut on seuranneet toistaan puolin ja toisin. Ihanaa,että yhteys on säilynyt <3

      Poista
  2. Täytyy nyt kyllä sanoa että hieman samanlaisissa merkeissä ollaan täälä menty. Niin sään kuin surunkin puolesta. Hyvin osasit kuvata tämänhetkis tuntemuksia ja säätä. Uskon että on olemassa jotain suurempaa ja kaikella on merkityksensä..... Tuo että sairastuvat noin peräkkäin, heti kun yhden vie... On siinäkin jotain suurempaa. Ihmisissä olen kuullut näin tapahtuvan.. Eläimissä.. samaa. Voimia talveen!

    VastaaPoista
  3. Voi ihana oli lukea näin pitkä juttu. Teillä ollut paljon kaikkea hankalaa, voimia kovasti, on niistä "vauvoista" aina ilon ohella paljon huoltakin. Itketti kovasti tuo kissan kimppukuva, riipaisevaa. Ihania kukkasipuleita laittelit. Onnellinen kevät siis tulossa! Ruusukuppi on suloinen kuin mikä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lemmikistä luopuminen voi kyllä olla niin kamalaa...ja mikä huoli niiden sairastaessa. Vielä kun ne ei osaa sanoa, mihin koskee ja pitää yrittää päätellä käyttäytymisestä tms onko jotain pielessä. Leevi-kisun poispääsy oli helpotus, se oli jo niin kovin hauras. Tuntui vain pahalta ajatus viedä se piikille, onneksi loppu tuli sitten just toivotulla tavalla.

      Poista
  4. No huh hu, on teil ollut todella ikävä syksy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan,että tästä elämä valaistuu...

      Poista
  5. Onpas teillä ollut vastoinkäymisiä ja surua! Eläimet on ihania, mutta kun ne sairastuu, on kova huoli kun ne ei osaa kertoa mitään. Lukemattomat kerrat mekin ollaan viety kissoja ja koiria lääkäriin. Onneksi meillä ei ole mitään noin vakavaa sattunut.
    Toivotaan parempia aikoja ja keväistä kukkaloistoa! Minäkin piilottelin sipuleita ympäri pihaa, toivottavasti eivät mätäne liikaan veteen tai joudu myyrien suihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntui jo ihan epätodelliselta, kun aina tuli jotain uutta ikävää ennenku edellisestä selvisi. Onneksi nykyään on kuitenkin niin loistavat eläinlääkäripalvelut saatavilla pieneläimillekin. Miten kamalaa olisi vain odotella esim. viikonlopun yli ennen lääkäriin pääsyä. Pidän peukkuja,että myyrät pysyy loitolla ja vedetkin valuis jonnekin muualle kuin sinun sipuleiden niskaan <3

      Poista
  6. Voi kauhea,onpas teillä ollut kurja syksy :( Rakkaista lemmikeistä luopuminen on niin tuskallista,samoin niiden sairastelun katsominen. Lämmin halaus ja kaikkea hyvää,kaimaseni <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaima <3 Ennemmin sitä itse sairastais kuin katsoo rakkaan lemmikin sairastamista. koirat varsinkin, kun ne yrittää olla niin reippaita ja heiluttaa häntää,vaikka olisivat miten kipeitä...Onneksi nyt näyttää jo valoisammalta.

      Poista
  7. Kyllä mahtuukin paljon kaikkea ikävää teidän syksyynne. Samanlaisten aiheiden kanssa täälllä painiskellessani lähetän voimahalauksen sinne teille.

    VastaaPoista
  8. <3 Melkoinen syksy on ollut teillä, toivottavasti nyt kaikki sujuu hyvin ja terveyttä riittää. Kohtahan sitä taas ihailemme kevään kukkaloistoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy sanoa, että kulunut syksy oli kyllä ihan pohjanoteeraus, ei tuommosta! Täytyy yrittää keskittyä vain hyviin juttuihin, positiivisen energian voimalla jatkaa eteenpäin. kohti sitä kevättä...:)

      Poista
  9. Otan osaa. Itse koimme saman loppu kesällä kun 17-vuotias Misu kissamme nukkui pois, munuaisten vajaatoiminta hänelläkin. Kauniita kukkasipuleita. Tv Marja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osanotto sinnekin. Pitkän taipaleen tekin saitte Misu-kisun kanssa yhdessä kulkea.

      Poista
  10. Otan osaa♥ Hyvin tuoreessa muistissa on lemmikin lähtö...

    Olgallekin tuli kohtutlehdus, mutta kun hän ei orehtinut yhtään, asia huomattiin kuin vahingossa ja viime tipassa. Mutta sen jälkeen oli vielä monta hyvää vuotta 7 ikävuodesta melkein 15 vuoteeen.

    Hyvänen aika miten paljon olet istuttanut kevään toivoa! Minä vain lisäsin kiitollisinta eli scillaa sekä vaativaa valkoista varjoliljaa.

    Tunti sitten istutin puutarhaan jouluruusun.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Lunan kohtutulehdusta pidettiin valeraskautena. Onni onnettomuudessa oli, että kohtutulehdus tuli, muutenhan sitä ohutsuolipaisetta ei olisi välttämättä havaittu mitenkään ajoissa.
      Teen muka aina päätöksen,että nyt tilaan vain hyvin maltillisesti...sitten,kun alan selaamaan sipulikuvastoja, kynä käy ahkeraan ja kohta on koko tilauslomake täynnä :D Voi, blogissasi olikin ihana kuva jouluruususta <3 Kattelin just tänään omia pikkuisiani, nyt talveen lähtee neljä, jotka selvisivät jo viime talvesta, toivottavasti tästä tulevastakin.

      Poista
  11. Osanotto Leevin poismenon johdosta. Kauniisti saattelitte hänet lepoon. Paljon on osunut teidän syksyynne muutenkin huolta, mutta ihanaa kun olet jo valmistellut kevään kukintaa noin runsain mitoin. Iloa ja valoa marraskuun pimeyden keskelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Pitihän pienelle puutarhakisulle tehdä paras mahdollinen leposija, niistä vähistä kukista, mitä tuohon aikaan enää oli. Tällä hetkellä se kevään ja kesän vihreys ja rehevyys tuntuu niin uskomattomalta, mutta sieltä se hiipii päivä päivältä lähemmäksi.

      Poista
  12. Voi voi miten paljon murhetta! Niin hellyttävän surullinen kuva, missä Leevi on pyyhkeeseen käärittynä ja kukin peiteltynä...niisk.
    Varmasti eli hyvän ja kuitenkin pitkän elämän. Oli taatusti onnellinen kissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tapasin aina sanoa Leeville, että onni potkaisi sinua isolla saappaalla, kun meille pääsit kisuksi :D Uskoisin,että Leevi oli onnellinen, sai ainakin paljon paljon rakkautta ja hellyyttä, rapsutuksia ja silityksiä ja lämpimiä ihmispatjoja päiväunialusikseen <3

      Poista
  13. No on teillä riittänyt surua ja murhetta eläinystävistä.
    Osanottoni Leevin pois menon takia.
    Kaikkea hyvää teidän loppusyksyyn..
    Ja todella kauniit kupit:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos <3 on ollut hiukka raskas syksy...Mutta tästä lähetään nyt valoisampia aikoja kohti! Tykkään tosi paljon noista kupeista, ne on niin ihanan ruusuiset <3

      Poista
  14. Onpa ollut monenmoista. Osanottoni Leevi kissan poismenon johdosta. Kauniin hautapaikan olit hänelle tehnyt.

    VastaaPoista
  15. Voi miten paljon murhetta teillä oli syksyllä.
    Luin, että olet kärsinyt lonkan bursiiteista. Itsellä on tuota samaa hoidettu tässä talvella kahdella kortisonipistoksella ja liikunnan tauottamisella. Nyt on kipu pysyny pois muutaman viikon. Miten sinulla on jumppa auttanut ? Kävin myös fysioterapias, mutta lääkäri käski olla hissukseen kunnes kipua ei ole.

    VastaaPoista
  16. Pitkästä aikaa löysin blogiisi. Onpa ollut kovasti huolta ja surua lemmikkien sairastumisten tähden. Mutta näinhän se on, paljon niistä on iloa ja sisältöä ihmisen elämään, mutta myös huolta, surua ja rahanmenoa. Ja tuhattolkulla tosiaan menee rahaa niiden sairauksien hoitamiseen. Meillä joudutaan myös käymään usein lääkärillä kahden kissan kanssa veriarvoja tarkistuttamassa. Kahdella on epilepsia. Blogisi on ollut vähän hiljaisella. Toivottavasti tulet jatkamaan ja kuvailet keväällä noita istuttamiasi sipulikukkia :) Toivotan oikein onnelista alkanutta vuotta :)

    VastaaPoista
  17. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin?
    Oikein rentoa ja mukavaa puutarhavuotta sinulle!

    VastaaPoista

Mukava kun pistäydyit.Pienikin viesti ilahduttaa aina:) Thank you for your visit, welcome back :)