lauantai 13. maaliskuuta 2010

I see that you´re tired...

but I can´t walk the steps for you.You have to walk them yourself,but I will walk them with you.I will walk them with you...Nämä sanat ovat vapaa käännös norjalaisen Björn Eidsvågin sanomattoman kauniista, koskettavasta laulusta Eg ser/I see/Minä näen


Eilen saattelimme tyttäreni kanssa  hellin silityksin viimeiselle matkalleen rakkaan Sirius Mustamme, Sasuliinimme,Sakke-Naken,ihanan Sandi-kissamme,joka jakoi elämämme melkein 16 vuotta.

Uusi panta ja tyttäreni sydänriipus kaulassaan laskimme Sandin hautaan kotikuusen katveeseen,kuusen oksat lempeästi suojellen,paikkaan,mihin auringonsäteet osuvat aamupäivällä ja vielä illallakin.

Kissoja on ollut elämässäni useita,kaikki rakkaita aikanaan.Vieläkin kolme tassuttelee kodissamme kaveria etsien. Sandi oli kuitenkin näköjään se elämää suurempi kissa,once in a lifetime-kissa,niin valtavan aukon se jätti lähtiessään...






6 kommenttia:

  1. Lämmin osanotto ystävän menetykseen.
    Meilläkin syyshortensioiden juureen peiteltiin viime syksynä sellainen once- in- a -lifetime- kissa 19 v., kaverinsa viereen. Ymmärrän siis surunne. Meillä itki koirakin...

    VastaaPoista
  2. Kiitos Aila...Tiesin,että täällä on eläinrakkaita ihmisiä,jotka ymmärtävät,siksi uskalsin tuon postauksen tehdä.

    Tervetuloa lukijoikseni,Inkivääri ja Tuuluska,tuttuja nimiä blogimaailmasta:)

    VastaaPoista
  3. Voi,kyynel vierähti...tätä olemme lastemme kanssa joskus jutelleet, että entä sitten, kun Minnistämme ja Sepestämme on aika luopua.

    Sirius Mustanne on niin samannäköinen meidän Minnimme kanssa...

    Osanottoni! Mutta jos kisu on jo vanhus, on sen varmasti hyvä olla siellä, mihin se meni.

    Muistot kantavat!

    VastaaPoista
  4. Kiitos Maria.Luopuminenhan se kaikessa rakastamisessa lienee vaikeinta,niin eläimen kuin ihmisen.Ja suru hinta,joka rakastamisen lahjasta on aikanaan maksettava.

    VastaaPoista
  5. Hei. Muistelin jättäneeni tänne kommentinkin kun kävin viimeksi, mutta taisin tapojeni mukaisesti tohottaa ja töpeksiä jotakin niin ettei se sitten tänne päätynytkään ^^.
    Mutta ei se mitään, korjataan tilanne.

    Kirjoitit kauniisti Sirius-kissasta, mieli liikahtelee kun muistelee omia edesmenneitä lemmikkejä. Lohdullista kun sen voi haudata kotikuusen alle, jää semmoinen paikka joka tuo muistoja mieleen.

    Kevään iloja sulle toivottelen kuitenkin, nautitaan auringosta ^^.

    VastaaPoista
  6. Tulin kiittämään kauniista sanoistasi blogissani, kiitos, onnea sinun blogillesi olethan äskettäin tämän aloittanut.

    Syvä osaanottoni rakkaalle kissallenne, suru on sanoinkuvaamatonta...täytyy ajatella, että hän lepää siinä tutun kotikuusen katvessa on aivan lähellänne...auringon lämmössä. Hänellä paljon kauniita nimiä...rakkaalla.

    VastaaPoista

Mukava kun pistäydyit.Pienikin viesti ilahduttaa aina:) Thank you for your visit, welcome back :)