sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Skotlanti, Falkirk

 
Kiitos kommenteista edelliseen postaukseeni. Tässä on ollut lomakuviot joten en ole ehtinyt niihin yksitellen vastailemaan.
 
Alettuamme suunnittelemaan Skotlannin reissua ja matkatoverini esitellessä reittisuunnitelmansa tiesin tottakai missä ja mitä ovat Edinburgh ja Glasgow, mutta niiden välille sijoittuvat Falkirk ja Stirling eivät hirveästi soittaneet kelloja...Fanaattisena Braveheart-fanina ja Skotlannin verisestä historiasta vaikuttuneena hän oli organisoinut kiertomatkan hurjimmille muinaisille taistelutantereille. Lisäksi hän oli bongannut pari mielenkiintoista nähtävyyttä Falkirkista.
 
 
 
 
 
 
Joten hop junaan, heippa Edinburgh ja kiskot lähtivät kuljettamaan kohti seuraavaa etappia, joka siis Falkirk. Kaikkien asemien nimet oli kirjoitettu sekä englanniksi että gaelinkielellä.
 

 
 

 
 
 

 
 
 

 
 
Aah, aurinkoinen Skotlanti <3



 
 
Falkirkin kamaralle laskeuduttuamme meni hiukan aikaa hakiessamme hotelliamme. Ystävälliset skotit neuvoivat kyllä mielellään joka käänteessä.  Aksentti vain oli välillä niin vahvaa, että aivot saivat työstää tosissaan saadakseen suodatetuksi olennaisen puhetulvasta. Voin kertoa, että laukkua perässä kiskoen pysähtyessäni tätä kuvaa ottamaan hiki virtasi ja niinpä olikin ihana ylläri, kun hotellihuoneissamme oli kylpyammeet. Sieltä sitten nousinkin kuin Fenix-lintu kylpyvaahdosta tai Venus tuhkasta vai miten se menikään? Ja sitten nähtävyyksiä katselemaan.
 
 

 
 
Kasvit onnistuvat löytämään jalansijan tiilimuuristakin.
 
 
 
 




Meitä ei niin hirveästi mitkään turistikadut kiinnosta ja niinpä löysimmekin itsemme taas hieman omituisemmilta reiteiltä...Tuumasimme kävellessämme, että tuskin moni suomalainen on näitäkään varastohalleja nähnyt...Aikamme seurailtuamme tätä kanavaa alkoi kohteemme viimein häämöttää.





The Kelpies











Mittasuhteista saa jonkinmoisen käsityksen, kun vertaa vasemmanpuoleisen hevosen kaulaa vasten erottuvaa ihmistä ja päitä. Hevosten korkeus on 30 m ja painoa niillä on yli 300 tonnia. Ne on suunnitellut skotlantilainen kuvanveistäjä Andy Scott. Mallina taiteilija käytti kahta jykevää clydesdalehevosta, Duke ja Baron.  Taivaita kohti kurkottaa Baron ja veteen katselee Duke. Pienenä kuriositeettina mainittakoon, että päiden sisältä löytyy kummankin hevosen kenkä, kukin omaansa kiinnitettynä. Olimme niin myöhään liikkeellä, että myymälät ja sisäänpääsy päihin oli jo suljettu.



 
 
 


 





Tästä kuvasta erottuu hevosten rakenne.


 
 
 
 


Bow down your strong heads to taste the water. Stretch up your long necks to face the sun.





En olisi yllättynyt, jos päät olisivatkin yht'äkkiä kääntyneet ja hirnuneet, niin elävän ja dynaamisen oloisia ne ovat. Pimeällä ne valaistaan, ovat varmasti vaikuttava näky silloinkin.




Ei taida kuvasta kovin hyvin erottua, mutta laatoissa on Jim Carruthin runo, josta edellä olevat säkeetkin ovat.
Jos matkustatte Skotlantiin, suosittelen lämpimästi vierailua Falkirkiin. Seistä the Kelpiesejä katsomassa on kokemus, jota tuskin kadutte.








Hyvin levätyn yön jälkeen herätessäni aamuvirkku matkaseuralaiseni viestitteli  jo käyneensä aamupalalla ja kävelyllä läheisessä puistossa. Näissä nyt niin seesteisissä maisemissa on taisteltu ankarasti 22.7.1298. Yritimme kuvitella mielessämme William Wallacen johtamat skotit asemissaan ja miten kuningas Edvard I:n englantilaiset joukot ovat karauttaneet hevosillaan kukkuloiden takaa. 1200-luvun sodankäynti on kyllä ollut niin brutaalia, ettei sitä tee mieli sen pidemmälle kuvitella. Mutta koskapa sota muuta olisi kuin brutaalia..



 
 
Metsät sinisinä. Bluebells, Hyacinthoides non-scripta.
 
 

 
 
Ihanan leppeästä aamusta ja ympäröivästä täydellisestä maisemasta innostuneina päätimme lähteä seuraavalle kohteelle kävellen metsien halki merkittyä reittiä. Niin luulimme...
 
 

 
 
Välillä reittimme toi meidät asutuksen pariin ja silloin piti tietysti tähyillä puutarhoja. Aika harvakseltaan tällaisia näkymiä sattui silmiin.
 

 
 
Etupäässä skottipuutarhoissa oli erilaisia kanervia.







Siellä siintää kaupunki.


 
 
Nyt alettiinkin olla jo tosi hukassa. Mutta olihan se kokemus sinänsä harhailla metsässä, jossa alppiruusut kasvoivat kuin pajupuskat meillä. Olimme jälleen melko varmoja, että ennen meitä yksikään suomalainen ei ole ikinä astunut jalallaan näihin metsiin. Tässä vaiheessa olimme jo havainneet, että reitti jonka luulimme vievän meidät kohteeseemme, olikin joku pahuksen maastoreitti jota seurailemalla olisimme lopulta löytäneet itsemme Irlannin länsirannikolta. Mutta takaisin ei käännytä, ehei! Siispä kysymään neuvoa kaikilta niiltä viideltä ihmiseltä, jotka onnistuimme löytämään :D Kaikki he näyttivät kovin neuvottomilta meitä neuvoessaan. Lopulta löysimme takaisin kanavalle, jota meidän ei ikinä olisi pitänytkään ylittää ja aikamme lampsittuamme sen vartta pääsimme uudelle ylityspaikalle ja takaisin sivistyksen pariin.
 
 
 
 



Jo ennen William Wallacen ja kuningas Edvardin aikoja Falkirk on ollut maailman kartalla. Kaupungin läpi kulkee muinainen roomalainen Antoninuksen valli, josta on siellä täällä vieläkin osia nähtävänä.





 
 
Ja tadaa! Ei tarvinnut kävellä pitkin metsiä kuin viisitoista kilometriä niin päästiin kohteeseen :D :D The Falkirk Wheel.  FW on maailman ainoa pyörivä venehissi. Se yhdistää Forth-Clyde-kanavan Union-kanavaan ja sen on suunnitellut arkkitehti Tony Kettle. Kanavien korkeusero on 35 m.
 
 
 

 
 
Noita graniittieläimiä oli Falkirkissa enemmänkin, tässä norsu.
 
 

 
 
Sinne ylös nostetaan kanavalta toiselle haluavat alukset ja toisessa päässä sijaitsevalla hissillä alas.
 
 




Täytyy tunnustaa, että moisen metsäraahustuksen jälkeen ei Falkirk Wheel hirveästi säväyttänyt. Hyppäsimme parkkipaikalta bussiin ja kymmenen minuutin kuluttua oltiinkin kaupungin keskustassa. Haettiin laukut hotellista säilytyksestä, rautatieasemalle ja liput Stirlingiin, kiitos.

J.K. Saattaa olla, että  Falkirkin pubeissa vieläkin muistellaan kahta höyrypäistä turistia, jotka kyselivät jossain huitsankuikassa Excuse us, we're trying to find the Falkirk Wheel. Can you help us?



2 kommenttia:

  1. Metsät näyttävät viehättäviltä. Tosin eksyksissä ollessa niistä ei ehkä nauti samalla tavalla.
    Minä pidän noista skottien puutarhoista kanervoineen ja varpuineen. Kyllä he käyttävät paljon jouluruusujakin. Miksi meiltä ei oikein saa noita varpuja ja kanervakasveja - sitä olen ihmetellyt.

    VastaaPoista
  2. Olipahan kertomus ja tuli mieleen yksi jos toinenkin rämpiminen "tästä varmaan pääsee" -tyyliin :-D Takuulla he siellä muistelevat ihanalla paksulla skottiaksentillaan wee dramien ääressä hulluja suomalaisia - vaikka skotit ovat itsekin tunnettuja hullusta sitkeydestään ;-) Ehkä he eivät edes ihmettele, vaan muistelevat omia vastaavia retkiään...
    Kelpiet ovat vaikuttavia! Heidät täytyy päästä näkemään.

    VastaaPoista

Mukava kun pistäydyit.Pienikin viesti ilahduttaa aina:) Thank you for your visit, welcome back :)