Siivet olen antanut lapseni kasvattaa.Vahvat ja notkeat.Kauas kantavat.
Suojelusenkelin lähetän aina mukaan matkaan,koneen siivelle istumaan ja lapseni mukana maailmalla kulkemaan. Rakastani suojelemaan,varjelemaan. Jokaista askelta.Joka päivä ja joka ikinen yö.
Monta kertaa päivässä ajatus,rukous,mantra.Rakkaideni puolesta.
Kissat vaistoavat hänen olevan taas lähdössä. Leevi pakkasi heti itsensä matkalaukkuun.Veera halaa ja puskee,änkeää sinnikkäästi syliin joka välissä.
On lähdettävä,jotta voisi taas palata kotiin.
.jpg)
Hei! Hyppään mukaan puutarhablogiisi, jospa saisin täältä inspiraatiota omaanikin!
VastaaPoistaAila,aina se on äidille yhtä raskasta saatella lentokentälle..Onneksi määränpää nyt "vain" Englanti,ei toiselle puolelle maapalloa.Leevi kyllä yritti sinnikkäästi soluttautua matkalaukkuun,kävi siellä nukkumassa jne,mutta tänne jäi sekin odottelemaan seuraavaa kotivisiittiä.Onneksi meillä on puutarhat,missä ikävää purkaa..
VastaaPoistaJeppu,mukava saada sinut lukijaksi,tervetuloa.Toivottavasti löydät inspiraatiota:).
Hei,
VastaaPoistaja tsemppiä äidille. Näinhän se on, että me annamme lapsille siivet ja sitten seuraamme kuinka ne maailmalla kantaa.
Samoja tuntemuksia olen kokenut äitinä.
Yllättävän hyvin nuoret pärjää - niinhän mekin olemme :)
...laitoin blogisi osoitteen tuonne puutarhablogini puolelle. Mukava kun ollaan samoilta seudulta :)
VastaaPoistaTiedän, mistä puhut. Iso kivi vierähti sydämeltä, kun lapseni tuli kuukausi sitten kotiin koko vuoden kestäneeltä Australian matkaltaan. Ja kuulemma vuosi, kaksi täällä ja sitten takaisin. Mutta minä kuitenkin niin ihailen nuoria, rohkeita ja avarakatseisia, eteen päin meneviä. Varmaan voimme me äidit ottaa hiukkasen pisteitä itsellemmekin, mehän olemme heille sen varmuuden ja luottamuksen antaneet.
VastaaPoistaMuistan aina, kun suuresti kunnioittamani lasten psykiatri, Keijo Tahkokallio sanoi, että vanhemmat voivat laittaa kädet ristiin ja kiittää, kun lapsi menee ja pärjää omillaan. Silloin on kasvatus tehnyt tehtävänsä.
Ja varmasti lapsemme muistaminen kantaa heitä vielä enemmän, tietämättämme annamme voimaa ja rohkeutta lapsellemme, näin uskon!
Korjaus, Tahkokallio on psykologi :)
VastaaPoistaMoikka!
VastaaPoistaHypähdin tuolta Tuijan koti ja puutarha blogin kautta,ihana blogi sinulla.:)
Tulempa uudelleen tänne blogiin käymään!Tervetuloa käymään myös minun blogissani!
Ainosofia,mukavaa saada sinutkin lukijaksi,tervetuloa:).Sinun blogisi ovat tosi ilahduttavia,niissä on mukava vierailla.Taitavat nämä äitituntemukset olla laajalti jaettuja,samanlaiset huolet ja ilot.
VastaaPoistaMaria,just noin se on,että iso kivi vierähtää sydämeltä,kun saa lapset kotiin maailmalta - vaikka vain hetkeksikin. Totta myös tuo,että saamme olla tosi iloisia,että lapsemme uskaltavat lähteä ja pärjäävät siellä,minne menevät.Ja ajatukset kantavat,siihen uskon vahvasti.
Tansku,kiitos ja tervetuloa lukijaksi:).Tulen kyllä vastavierailulle!
Hei Tiina,
VastaaPoistaKauniit kuvat ja kauniisti kirjoitettu, erittäin kauniisti,
...jälleennäkemisen riemu on sanaton halaus!
Tyttärellesi oikein hyvää opiskelun intoa!
Suloinen kuva tuo alimmainen!
Sirkka,kiitos... :)
VastaaPoista