Koirien ja pionien heinäkuu. July - the month of dogs and peonies.

 

 

 

 

Tästä se alkoi, lupaus jostain ihanasta...
A promise...

 

 

 

...Marechal Mc Mahon räväytti elämänsä kukinnan ja aloitti pioniviikot.

...and fullfillment.

Takapihan katveessa mätäskurjenmiekan lempeän sinivioletinsävyiset kukat tulivat ja menivät melkein huomaamatta.
A pretty little Iris graminea.

 

Tuoksuköynnöskuusamassa niin paljon kukkia, että iltaisin tuoksu kantautui pitkän matkan päähän.

My Lonicera caprifolia flowered so generously, in the night the scent lingered in the air.

 

 

Poikani ja hänen Turusta kotoisin oleva kihlattunsa kahden koiransa kanssa lähtivät alkukuussa kahden viikon lomalle J:n kauniiseen kotikaupunkiin ja saaristoon veneilemään. Ihana Hera eli Hertta tuli meille lomalle <3 Helteet alkoi todenteolla ja päivän kuumimmat hetket koirat olivat sisällä viileässä tai sitten istuskeltiin ja loikoiltiin kiikussa varjossa.
My son and his fiancee with their two dogs went to south Finland, Turku, which is J's hometown, for two weeks. The elderly labrador retriever, Hera, came here for holiday <3

Oli niin ihanaa, kun talossa oli kaksi koiraa. Tarkoitushan on ensi keväänä/kesänä ottaa Lunalle kaveri.
I loved to have two dogs in our house. We are planning to take another dog next spring/summer. This was good practice!

 

Toisetkin pionit alkoivat pikkuhiljaa raotella salaisuuksiaan. Duchesse de Nemours.

More secrets...

 

 

Pionien kypsytellessä nuppujaan touhusimme koirien kanssa. Kävimme rantaan tekemässämme juoksutarhassa leikkimässä ja joka päivä uimassa. Hellejakson tosissaan käynnistyessä en enää vienyt koiria lenkille muualle kuin rantasäikille ja siellä noudettiin palloa ja juosta roiskutettiin sydämen kyllyydestä.
While I was waiting for my peonies to bloom I played with the dogs. Long walks to the beach, playing with ball and swimming every day. The weather got very hot.

Koissut joutuivat posettamaan pionien kanssa...
The dogs had to pose with my peonies...

...ja ruusujen :)  Asennot on vähän levahtaneet rannassa riehumisen ja uimisen jälkeen :)
...and roses :) Tired dogs after playing and swimming :)

 

 

Ja eräänä aamuna unelmien täyttymys!! Iki-ihana Duchesse de Nemours avasi ekat kukkansa <3 Tänä kesänä kukkivat molemmat Duchesseni runsaasti ja kukintaa riitti pitkään.

 

And finally one morning a dream came true!! My absolute favourite, Duchesse de Nemours opened it's first flower <3 My both Duchesses flowered generously this summer.

 

 

Tämä on vissiin Angel Cheeks.
This probably is Angel Cheeks.

Tyttäreni kävi kolmen viikon reissun Jenkeissä ja tuli sopivasti nimipäiväkseen kotiin <3
My daughter went to America for three weeks and returned for her nameday <3

Sain tuliaisiksi pionintuoksuista body lotionia :)
My daughter brought me peony scented body lotion :)

Lunan emännälle Luna-patukoita :D Blogger on tökkinyt koko heinäkuun niin, etten ole päässyt tekemään postausta ja tämän kuvan se itsepäisesti latasi aina väärinpäin...
Treats from America. For me, not for our dog, Luna :)

Jättiverbenat ovat kukkineet pitkään. Tästä tuli hyvinkin hempeä ja cottage garden-tyylinen kohta ruusuineen, pioneineen, sormustinkukkineen, jättiverbenoineen...Värimaailma on jo liiankin pliisu, suurimmaksi osaksi valkoista ja vaaleanpunaista. Täytyy räväyttää sekaan jotain hiukka värikkäämpää.
I love my verbenas. This is a true cottage garden spot with roses, peonies, foxgloves and verbenas. Colour scheme, I think, is too pale, mainly white and pale pink. I must do something to fix it!

Noutajalla täytyy aina olla jotain suussaan :) Kettu näyttää nauttivan olostaan :) :) 88-vuotias runoilijakummitätini kutsuu Heraa shampanjanväriseksi noutajaksi ja siitä onkin tullut yksi Heran lempinimistä. Niitä kyllä näillä koirilla piisaa <3
A retriever loves to have something to carry around all the time. Seems that the fox doesn't mind, it looks very happy :) My godmother calls Hera "the champagne coloured retriever". It's a good pet name for this lovely, gentle dog <3


Nyt tulee postaukset tosiaan viiveellä, kun blogger ei oo suostunut lataamaan kuvia monista yrityksistäni huolimatta. Mutta voihan näitä kuvia katella jälkikäteenkin.
Ihania heinäkuun viimeisiä päiviä kaikille viherpeukaloille <3

Rodoja, kärhöjä ja avoimia puutarhoja.

Viileä sää on kukittanut Haaga-alppiruusujakin pitkään.

St.Michel

Monen vuoden odotuksen palkitsi tämän kesän ehdoton suosikkimieheni -tai oikeammin vain muisto hänestä :) Andenken an Ludwig Späth kukkii komeammin kuin koskaan. Kukinnot ovat valtavan suuria ja nekin ovat kestäneet poikkeuksellisen kauan.

Alppikärhö, Clematis atragene, Tage Lundell.

 Ja Clematis atragene Rosy O'Grady. Kannatti ropsia kompostia syksyllä tämän alle, kukat ovat olleet tuplasuuret aikaisempiin kesiin verrattuna - ja onhan niitä paljon enemmänkin.

Nimetön alppikärhö

Tuoksuköynnöskuusaman hassuja nupputsydeemejä.

Näkymää takapihalle.

Minun pikkuinen <3 kaksi vuotta sitten yletyin ottamaan tämän kainaloon, nyt latva huojuu jo kaukana käden ulottumattomissa. Balkaninhevoskastanja.

Viime postauksessa hehkutin niitä villapajun hopeisia ruusuja. Tässä sama pensas täydessä lehdessä. Ei tosiaan ainakaan minulla tee juurivesoja vaan pysyy omana kompaktina kasvustonaan.

Viiruhelpi ja keltakurjenmiekka Variegata soinnuttelevat toistensa kanssa.

Saksankurjenmiekkojen silkkiset kukat ja ihana viileänraikas parfyymintuoksu ovat enää muisto vain.

Täällä muhii mun seuraava projekti? Otin kuvan seistessäni äyräällä. Nyt en tiedä onko tuo äyräs joku Oulun seudun murresana vai käytetäänkö sitä muuallakin. Anyway, tarkoittaa täällä semmoista muuta maastoa ylempänä olevaa hiekkakumparetta, hiekkarinnettä. Tästä maasto laskeutuu hiukkasen alaspäin ja tuolla notkelmassa on ihanan suojaista. Taakse jää meren kohina ja tuulen tuiverrus, silloin kun semmoista on tarjolla. Maaperä näyttäis olevan tämmöistä pohjoisen lehtomaista ja ajattelisin, että tuolla saattaisi viihtyä monenmoista mukavaa...Luonnostaan siellä kasvaa sieviä kuusia ja katajapensaita, paljon pihlajaa ja tuomea, suojana isoja, vanhoja, mutkavartisia koivuja ja siisti matala aluskasvillisuus. Myös saniaisia on paljon, olen niitä suojellut ja varjellut vuosien ajan, ja ne ympäröivät nyt tuota polkua tosi kivasti.

 

 

 

 

Luna saniaispolulla.

 

Voisihan sinne istuttaa vaikka kärhöjäkin kiipeilemään... ja atsaleoja, kenties jotain kivoja puita ja pensaita...Ihanaa, kun aina tulee uusia ideoita eikä tekeminen lopu tässä elämässä :)

Eilen oli Avoimet puutarhat ja täällä Oulun seudulla sää hemmotteli kerrankin puutarhaihmisiä! Koko kesäkuu on ollut julman kylmä, perjantaina piti vielä pyntätä samat kamppeet kuin talvella, meinas jo alkaa naurattaa...Välihousut, fleeceä ja villapaitaa ja silti paleli. Sunnuntaina sitten herättiinkin ihanaan lämpöön ja aurinkoon. Niinpä ihmiset olivat lähteneetkin sankoin joukoin liikkeelle. Ensiksi kävin edustamassa puutarhayhdistystä Oulujokivarressa Tarjan ja Kaukon upeassa rinnepuutarhassa, josta Karolina bloggasikin jo aiemmin keväällä. Olen nyt käynyt kolme kertaa siellä reilun kuukauden sisällä ja on mielenkiintoista nähdä, miten puutarha elää kesän mukana ja vaihtaa ilmettä. Reheviä laajoja istutusalueita on paljon. Tarja on lisännyt kasveja uutterasti jakamalla ja siemenistä kylvämällä eli puutarha on elävä todiste siitä, ettei aina tarvitse käyttää suuria summia rahaa kasveihin vaan yhdestä taimestakin saa kohta monta - kymmentä!
Oulun Karjasillan asukasyhdistys oli saanut useampia lähekkäin sijaitsevia pihoja mukaan tapahtumaan, mikä oli myös mielenkiintoista. Karjasiltahan on asuinalue parin kilometrin päässä keskustasta ja hyvin tunnelmallinen puutarhakaupunginosa. Alueella on vanhoja tammia, vaahteroita, lehmuksia ja omenapuita ja paljon, paljon syreenejä ja pensasruusuja. Kävin neljässä hyvin erinäköisessä puutarhassa, joista jokaisessa oli paljon kivaa. Päivän parasta antia itse puutarhojen lisäksi olivat tietysti pihojen omistajat ja muut puutarhanhoidosta innostuneet hyväntuuliset ihmiset.
Sokerina pohjalla vierailin Pirkko ja Jaakko Kuusjärven puutarhalehdissäkin esitellyssä Onnenlähteellä-puutarhassa. Olen heihin tutustunut tuolla yhdistystoiminnassa, mutta puutarha oli vielä näkemättä. Kerrassaan mykistävä kokemus. Viimeisen päälle säntillistä, siistiä, huoliteltua. Käytävät, istutusalueet, taideteokset. Suuri määrä mielenkiintoisia kasveja. Valtavan iso hoidettu alue, jossa näkyy neljänkymmenen vuoden työn tulos. Ei voi kuin hattua nostaa heidän saavutukselleen.
Ensimmäisen kerran pääsin nyt mukaan tapahtumaan, vieraana tällä kertaa, mutta kuka tietää, josko jo ensi kesänä itsekin rohkaistuisin lähtemään mukaan ja avaamaan puutarhani yleisölle :) Toivottavasti muutkin rohkaistuvat! Epäilen, että television huvilat ja huussit ja edenit luovat turhia paineita ihmisille. Jokainen piha ja puutarha on oman näköisensä, omistajiensa näköinen ja hyvä niin. Erilaisuus on rikkautta puutarha-asioissakin!
Näihin syvällisiin mietteisiin ja tunnelmiin :) Auvoisaa puutarhaviikkoa kanssaviherpeukalot <3