Toukokuisena tiistaiaamuna Lontoossa suunnistimme Waterloon asemalle. Oli aika lähteä puutarhafriikin pyhiinvaellusmatkalle Sissinghurst Castleen, jonka puutarha on kirjailija Vita Sackville-Westin (1892 - 1962) ja hänen miehensä Harold Nicolsonin luomus. Maailmankuulu valkoinen puutarha lienee puutarhan tunnetuinta antia. Vita itse saavutti mainetta paitsi kirjailijana myös suhteellaan kirjailija Virginia Woolfiin.
Tämän lähemmäksi en vieläkään päässyt ;) London Eye junan ikkunasta kuvattuna.
Toinen toistaan modernimpia - ja kenties kummallisempia? - rakennuksia nousee Lontoon keskustaan, tässä London Bridgen lähistöllä The Shard eli sirpale. Läntisen Euroopan korkeimman rakennuksen (310 m, 87 kerrosta) on suunnitellut italialainen arkkitehti Renzo Piano ja se vihittiin käyttöön heinäkuussa 2012. Tunnen syvää kunnioitusta ja myötäkauhua ikkunanpesijöitä kohtaan, jotka roikkuvat kelkassaan tuolla maan ja taivaan välillä...
Tunnin junamatkan ja varttitunnin taksimatkan jälkeen lähestyimme liput kädessä Sissinghurstin sisäänkäyntiä. Ilma oli toukokuiseksi hyytävän kylmä, tuulikin navakasti.
Sisäänkäynnin jälkeen avautuivat tämmöiset näkymät.
Kiva korotettu kivikaukalo. Hmm...tuon tapaisenhan voisi askarrella ylijäämätiilistä ja sementtisäkillisestä...Ensi kesän projektilistan jatkoksi :)
Primula auricula 'Sissinghurst'. Näitä olisi voinut ostaa kotiintuomisiksikin, mutta eipä näkynyt taimia. Taimivalikoimat olivat valitettavasti aika mitäänsanomattomat. Oli tarkoitukseni ostaa jotain muistoksi, mutta jäi sitten vain haaveeksi. Onneksi on paljon kuvia kuitenkin!
Ihana pieni kurjenmiekkakaunotar.
Elisabetin aikainen torni, jossa on mm. Vitan tunnelmallinen työhuone.
Jyhkeä tammiovi.
Tämmöisen semi-akileijan tahtoisin :)
Ovatkohan Vita ja Harold istuskelleet tuolla penkillä ihailemassa aikaansaannoksiaan?
Taas jonkin sortin mahonia
Tämä lehmuskäytävä on Haroldin suunnittelema. Kevätkukat reunustavat käytävää.
Torni eri suunnasta. Marjakuusiaitojen leikkaaminen on opaskirjan mukaan hermoja raastavaa hommaa :)
Ja tässä eteemme avautuu cottage garden auringonlaskun väreissään. Mulle puna-keltainen on aina ollut ihan hirveä värikombinaatio, esim Espanjan lippu särkee silmiä. Etukäteen ajattelin, että tämä osio Vitan puutarhasta ei varmaankaan anna mulle mitään, on vain semmonen läpikäveltävä juttu. Olinpa harvinaisen väärässä. Toki osuutta oli silläkin, että kasvivalinnat olivat mielenkiintoisia. Paljon tuttuja, mutta myös ennennäkemättömiä löytyi.
Keskipisteen katseenvangitsijoina neljä komeaa marjakuusta.
Idänunikoiden tukena maahan tökittyjä risuja
Yuma-tulppaanistakin piti saada kuva, vaikka se edustaa just sitä mun inhokki-väriyhdistelmää...
Tästä kohdasta tykkäsin hurjan paljon. Punaisen ja pinkin sävyiset tulppaanit, pikkuherukka, keltakirjava hakoneheinä, tyräkit, ja oispa nuo Pride of Kent- kurjenmiekatkin olleet kukassa, niin vau...Puheliaan taksikuskin mukaan kevät oli kaksi viikkoa myöhässä, normikeväänä oltais nähty enemmän kukkivia kurjenmiekkoja.
Ihania miniunikoita.
Upea tulppaaniruukku koko komeuden keskipisteenä, ympärillään vanhat säntillisesti leikatut marjakuuset.
Tämän kyllä tunnistin puupioniksi, mutta niitä Lontoon hujoppeja en :). Vasemmassa laidassa on kovasti samannäköinen kasvi, jonka tilasin keväällä Kauppilalta. Ukontatar, Persicaria microcephala, 'Red Dragon'.
Spookyn näköinen puu. Melkein odottais,että jonkin oksan takaa paljastuisi luudalla lentävä noita, tukka villisti tuulessa hulmuten...
Kaukasianpioni (Paeonia mlokosewitshcii) viihtyy Sissinghurstissa seuranaan mm tyräkkejä. Kuinkahan monta vuotta menee ennenkuin mun kitukasvuinen mlokosewitschii on noin muhkea...
Ei tämä tähän vielä lopu, mutta pidetään hengähdystauko. Nytkin kuvia tuli luvattoman paljon, mutta toivottavasti ette pitkästyneet.
Ihanaa joulukuuta kaikille viherpeukaloille <3
.jpg)
