sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Helmikuun viimeisenä lauantai-iltana

Enpäs ole ehtinyt tällä viikolla blogiani päivittämään,kun sain vihdoin kotiin rakkaan tyttäreni,joka on ollut yhtäjaksoisesti yhdeksän kuukautta eteläisellä pallonpuoliskolla.Isoa ikävää on piisannut vaikka muille jakaa ja sitä on purettu viime kesänä ja syksynä monena päivänä pihaa mylläämällä...Onneksi on tuommoinen henkireikä ja puuhamaa,jossa pystyy fyysisellä tekemisellä ja kaunista aikaansaamalla ja ihailemalla purkamaan monet stressit ja pahat mielet.
Ranskalaiset pioninjuurakot olen sentään ehtinyt ruukuttaa ja tuolla ne eteisessä aloittelevat elämäänsä pohjolan perukoilla.Silmut olivat hieman nahistuneita ja niitä onkin pitänyt käydä tutkimassa tuon tuosta :),että alkavatko elpyä vai kuivuvatko kenties pois.No,tämän illan tarkistuskäynnin jäljiltä voinee jo huokaista helpotuksesta,olivat jo tosi napakan tuntuisia.Tulee kyllä olemaan mielenkiintoista seurata,miten niille täällä viitosvyöhykkeellä käy,kun ensimmäisen talven ovat pihalla.

Viimeksi kaupungissa käydessäni ostin ihania esikoita,ne ovat niin keväisiä ja tuovat hyvän mielen tuoksullaan ja kauniilla väreillään.Minkä lisäksi niistä voi saada monivuotisen ilon,kun istuttaa ne keväällä pihalle.




   Näiden keltaisten lisäksi ostin myös erisävyisiä violetteja ja vaaleanpunaisia.Mutta vain keltaiset tuoksuvat,ainakaan minun nenäni ei muun värisistä tuoksua löydä?                                                     
Tulppaanejakin pitää ostaa melkein joka viikko,ovathan ne niin edullisia ja vastustamattomia ohittaa.Ja kukissahan ei mene raha hukkaan:).                                                                                                     
                        
                                                               
                                                                                             

torstai 18. helmikuuta 2010

Selityksiä

Tuli tuossa mieleeni,että joku saattaa ihmetellä,miksi aloin keskellä talvea pitämään puutarhablogia...Yksi syy on tietysti se,mikä on jo aiemmissa kirjoituksissani tullutkin esille,eli kova kevään kaipuu,halu päästä pitkän talven jälkeen taas tositoimiin,säntäillä kottikärryjen,sekatöörien,lapioiden,taimiruukkujen kanssa ympäri pihaa aamusta myöhään yöhön:). Ja tietysti myös välillä vain ihailla,nuuhkia,kosketella...  kyllä vain!Olen parantumaton nuuhkija ja koskettelija:).Rakastan tuoksuvia kukkia ja onnekseni en ole tuoksuille allerginen.
Ja miten ihanilta erilaiset lehdet tuntuvat:jämäkät,kiiltävänsileät niinkuin vaikka vuorenkilpi. Uskomattoman silkinpehmeät ohotanmarunat ja villapajun ruusunmuotoiset puhkeavat lehtikiehkurat, kosmoskukkien liuskaiset lehdet... Ja miten painavilta käsissä tuntuvat kerrottujen pionien muhkeat muodot.Loputon lista...

Toinen syy on se,että ilokseni olen huomannut,etteivät ihan kaikki puutarhablogin pitäjät nuku talviunta,vaan muitakin asiasta kiinnostuneita löytyy hankien keskeltä.
Ja kolmanneksi: sama juttu kuin tv:n puutarhaohjelmien kanssa.Kuka niitä ehtii kesällä katsoa?En ole ikinä ymmärtänyt,miksi puutarhaohjelmia ei voida näyttää talvella,kun olisi aikaa niitä katsoa ja käyttää saamansa vinkit hyödyksi omia kesäsuunnitelmia silmälläpitäen. Ei auta kuin nauhoitella ja tallennella ja katsoa niitä sitten seuraavana talvena.
Olenkin ollut kiitollinen FST5:lle,jolla pyörii tanskalainen Kasvihuoneunelmia.Juuri parhaaseen suunnittelu- ja haaveiluaikaan!Minunkin mielessäni versoo toinen toistaan loisteliaimpia kasvihuoneunelmia,sillä jostain kumman syystä (olisikohan taloudellisia...) en ole saanut kasvihuonetta hankituksi,vaikka puutarhanhoitoa olen harrastanut jo toistakymmentä vuotta. Mutta ehkäpä ensi kesä tuo parannuksen siihen puutteeseen!

tiistai 16. helmikuuta 2010

vapaapäivänviettoa,ajatuksia väreistä


Ihanaa,kun aurinko jaksaa paistaa päivästä toiseen.Vaikkakin viime viikolla sielu lepäsi pilvisten päivien harmaan ja valkoisen eri sävyissä.Tänä talvena meidän sisustukseenkin on hiipinyt valkoinen ja beige,ihan pikkuhiljaa ne vain alkoivat miellyttää yhä enemmän ja enemmän.

Puutarhani värejä ovat sininen,violetti,valkoinen ja vaaleanpunainen,ripauksia keltaista,punaista,syvää viininpunaa...hopeisia ja tummalehtisiä pensaita.

sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Sunnuntai-illan mietteitä

Tuossa yläkuvassa on kiinanpioni Dr Alexander Fleming,joka oli minulla toista kesää ja teki neljä upeaa kukkaa.Painavia,pörhelöisiä,tuoksuvia,täydellisiä pioninkukkia.Pihallani nukkuu talviunta tällä hetkellä n 40 pionia ja lisäksi ne 8 ranskatarta,jotka lymyilevät kellarissa.
Alakuvassa on pensasruusu,jonka piti olla Rosa Mundi,jota himoitsin monta vuotta.Mutta...himoitsin sitä puna-valkoraidallista ja tämä on jotain ihan muuta...Lähinnä kuvausten perusteella epäilisin sen olevan Louise Bugnet,mutta ihan varma en ole.
Puutarhaunelmani on lähinnä englantilainen cottage garden ja kasvivalikoima sen mukainen:ritarinkannuksia,lupiineja,sormustinkukkia,kurjenpolvia,kurjenmiekkoja,päivänliljoja...pensasruusuja,jasmikkeita,syreenejä...kärhöjä,saniaisia,heiniä,sipulikukkia...

torstai 11. helmikuuta 2010

Ensiaskeleita blogilandiassa

Huhhuh,tästä se nyt lähtee...Kaikkien mahtavien,huippuhienojen,ihastuttavien,kiehtovien blogien inspiroimana rohkaistuin itsekin kokeilemaan josko saisin aikaan jotain mielenkiintoista luettavaa ja katsottavaa.Aika näyttää!
Blogini nimi kuvaa niin hyvin elämäntilannettani ja mielentilaani.Viikko sitten perjantaina menin työpaikalleni iltavuoroon kookas ruskea pahvilaatikko sylissäni.Työkavereiden katseet puhuivat paljon,kun hehkutin tilanneeni mahtavia pioninjuurakoita -Ranskasta:).Hmm..järkeenkäyvää,eikö totta,kun kerran kotimaan mainio pioniparatiisi,jonka nimeä en nyt tässä mainitse,kun en osaa vielä sitä linkittää (amatööritonttu),avaa nettikauppansa vasta maaliskuussa ja lumihankien keskellä taapertava pionifriikki janoaa jo päästä hypistelemään ensimmäisiä juurakoita :).Ja komeita ne olivatkin,kun illalla kotona laatikon avasin ja ilmoille lehahti vastustamaton ranskalaisen maaperän ja mehevien pioninjuurakoiden tuoksu.Pakkaukset avattuani laskin tulevat kaunottaret vielä hetkeksi kellarin viileyteen lepäämään,mutta ehkä jo seuraavan yläkuun tullen ainakin osa pääsee ruukkuun aloittamaan kasvun kohti kesää.
Siementilauksia on jo tehty ja ensimmäiset sormia syyhyttävät pussukat ovat saapuneetkin.Niin ihana kuin tämä taikatalvi onkin ollut,mieli kääntyy jo vääjäämättä kohti kevättä ja kesää ja niitä ihania päiviä,kun tekisi mieli leiriytyä pihalle seuraamaan herkeämättä "kuka" seuraavaksi nostaa vihreän päänsä esiin mullasta:).