Pieniä iloja. Small wonders.

Kiirastorstaina ei täällä ollut niitä kymmenen asteen lämpöjä, mitä ennusteet lupailivat. Tuuli kylmästi ja välillä sataa ripsauttikin. Lämpimikseni  haravoin ja tutkin toiveikkaana istutusalueita, yritin löytää kauan kaivattuja uusia alkuja, lupauksia. Yhden tosi mukavan löydön teinkin. Takapihan "nurmikon" keskellä kasvaa yksinäinen koivu, jonka alla on hiekkainen pikku pläntti, jossa kasvaa kääpiökataja ja muutamia heiniä. Syksyllä istutin sinne kevät- ja lumikurjenmiekkoja ja jo monta viikkoa olen käynyt kyykkimässä ja etsimässä. Nyt vihdoin oli yksi kalpeanvihreä alku noussut hiekansekaisesta mullasta. Se sai kyllä kunnon tuuletukset palkaksi :) Tähän aikaan keväästä sitä on niin pienestä äärettömän iloinen. Perjantai ja lauantai olivat myös melko koleita, mutta sunnuntaina oli ihanan lämmintä, samoin eilen.

Peony Hillin alareuna on jo saanut vähän väriä krookuksista. Violetit Ruby Giantit ja valkoiset Jeanne d'Arcit ovat nousseet entistä runsaampina. Sen sijaan itse pionit antavat odotuttaa itseään. Normi talvien jälkeen ( siis kunnon lumipeitteen saatuaan ) pikku rinteen pionit ovat lähteneet vauhdilla kasvuun heti lumien sulettua. Nyt vain muutama pieni punainen piippana löytyi huolellisen etsinnän jälkeen. Saattaa olla, että menetyksiä tulee vähälumisen talven jälkeen.

Akileijan lehtiruusukkeet ovat yhtä lumoavia joka kevät.

Tukholmasta löysin tämän ihanan pelakuun, Pelargonium sidoides. Bongasin tämän talvella Susanna Rosenin Suuresta pelargonikirjasta ja ihastuin suuresti sen keveään, tummanpurppuraiseen kukintoon ja siroon olemukseen.

Sen lehdet tuntuvat kivoilta.

Myös tämmöisen kivan tummalehtisen  vyöhykepelargonin toin kotiin.

Aprikoosinvärinen hyasinttikin sopi vielä käsimatkatavaroihin :)

Ja tästä riittää iloa pitkäksi aikaa. Ihania ideoita metsäpuutarhaan, tänne pohjoiseenkin sovellettavissa.

Pääsiäisviikolla tuli Kauppilan taimipaketti. (Yli-)innokkaat puutarha-apurini olivat tohkeissaan tutkimassa, mitä mukavaa kääröistä löytyy.

Tomaatteja, chilejä, pioninjuurakoita, pelakuita ja varalta jättiverbenaa. Viimevuotiset siemenkylvöt onnistuivat kyllä hyvin, mutta näyttäisi, että vähäluminen talvi on koitunut taimien tuhoksi.

Keskiviikkona Luna, meidän Once Upon A Time, täytti vuoden. Leevi seuraa Lunan "kakun" syöntiä.

Perjantai-iltana synttärikemut huipentuivat kakunsyöntiin lauman kanssa. Poikani toi päivällä heidän noutajat meille hoitoon pariksi päiväksi. Tässä odotellaan kiltisti kakunsyöntilupaa,  Luna, Lenni, Lempi ja Hertta <3

Loppuviikon kovat tuulet liikauttivat jäitäkin. Meidän rantaan kertyi röysiä ja kauempana näkyy sinisiä raitoja. Meri, se tulee takaisin :)


Kävin tuossa blogikierroksen ja sinisiä ja violetteja kukkia näkyy jo melkein pitkin Suomea bloggareiden pihoilla, ihanaa! Meillä krookusten lisäksi aloittelevat skillat. Aurinkoista viikkoa viherpeukalot :)

Keväinen tuulahdus Tukholmasta kirsikankukkataivaan alta.

Tässäpä viikonlopun alkajaisiksi ensimmäinen kuvatervehdys Tukholman reissultamme, jolta tänään jo kotiuduttiin. Tämä on ilmeisesti koristekirsikka 'Accolade', joka näin ilahduttavasti jo aloitteli kukintaansa. En ole ennen päässyt näkemään näin suurta määrää kukkivia kirsikkapuita yhtä aikaa ja tästä tietenkin virisi uusi unelma, kuinkas muutenkaan. Japanilaisten hanami eli kirsikkajuhla saattaisi olla kokemisen arvoinen asia...kirsikkapuita kuvasi kanssamme yhtäaikaa myös japanilainen tyttö, jonka mahdollista koti-ikävää ihanat puut toivottavasti vähän lievittivät.
Lyhyessäkin ajassa ehtii nähdä paljon hyvää ja kaunista, ensi postauksessa taas lisää :) Mukavaa viikonloppua kaikille lukijoille ja muille kävijöille.

Slow life ja vinkkejä Tukholmaan menijälle!

Eka vapaaviikko takana. Olen nauttinut joka päivästä täysillä. Paikkani sain kipeiksi neljän päivän puunkaato- ja pensaidenleikkuuprojektien kanssa, mutta sehän on semmoista nautinnollista kipua. Eikä niin pahaa, ettei mikrossa lämmitetty jyvätyyny lihaksia rentouttaisi. Aamut käynnistyy hitaasti, kahvit sängyssä ja jotain ihanaa puutarha-aiheista lukemista. Tänään sain loppuun Hanna Tuurin iki-ihanan sykähdyttävän Víhreän saaren puutarhoissa.  Tottakai se herätti taas kamalan kovana kaipuun päästä Irlantiin tai Englantiin...

Luna viihdyttää itseään keppejä etsimällä ja pureskelemalla. Taustan huivipäiset mummukat on pallotuijia :)
Kevät ei ole viikossa sanottavasti edistynyt. Jotain pieniä piippanoita nousee hiljakseen näkyviin. Krookukset kuitenkin puskevat sinnikkäästi päätään yhä ylemmäs ja pilkahdus violettia alkaa jo olla nähtävissä muutamissa nupuissa. Muutama narsissikin on jo herännyt ja sen leikatun rugosaruusun alustalla levittäytyvät skillat ihanan vihreinä.

 

 

Siitä Roseraie de l'Hay-ruusupensaikosta jäi loppujen lopuksi jäljelle hyvin vähän...mun takavuosien puutarhafilosofiaan kuului, ettei puita ja pensaita saanut leikellä kuin pakon edessä. Joten kaikki nuorennusleikkaukset oli jäänyt tekemättä.Otin nyt sitten rankalla kädellä. Tuskin se siitä huonoa tykkää. Myös lumen vaakatasoon painamat norjanangervot  - ei siis viime talven lumien todellakaan! niitähän ei ollut :) - vaan toissa talven, leikkasin reilusti.

 

 

Tämä vaarallisen näköinen verso ei oo sitä Roseraie-ruusua vaan Katri Valan ikääntynyt oksa. Edelleen ihmettelen ajatuksenjuoksuani, kun olen näitä piikkisiä kaunottaria haalinut sinne tänne. Nyt karkotan ne kauneudestaan (kauheudestaan) huolimatta jonnekin pihan reunamille. Rönsyilkööt siellä.

Lauantaina meillä kävi kylässä Luna-koiran ihana serkkupoika Aslan. Päivä oli pilvinen ja melko kolea,  mutta siitä huolimatta käydessämme metsässä lenkillä, törmäsimme läjään kyykäärmeitä. Kolme  oli polun vieressä, hidasliikkeisinä onneksi. Ja onneksi koirat eivät huomanneet niitä...Siirryttiin äkkiä muualle. Nyt onkin ollut niin sanotusti pupu pöksyssä metsälenkeillä, koko aika vahdin maastoa käärmeiden varalta. Harvoin niitä onneksi näkee, viime kesänäkään en nähnyt kuin yhden.

 

 

Nyt kaipaisin vähän vinkkejä...Käväisemme pikku reissun Tukholmassa. Missä siellä kannattaisi käydä, jos tahtoo jotain pientä puutarhaan, kasveja, koristeita...? Zeta's kiinnostais tietysti kovasti,  vaikka onkin vähän kauempana. Tuskin sinne tällä reissulla ehditään. Rosendal's Trädgårdissa voisi käydä pyörimässä...Gamla Stanista saa ihanaa marsipaania, viimeksi ostettiin säälittävän vähän, nyt täytyy hamstrata. Siis rakastan marsipaania, jos ette sitä vielä tienneet :) Gamla Stanissa on myös Eva i Wallan ihana liike, jossa on pakko käydä hypistelemässä hurmaavia vaatteita. Jos olisin pitkä ja komea nainen, pukeutuisin ainoastaan Eva i Wallaan :) Kaupunkilomien parhaita puolia on ehdottomasti kahvilat. Tuskin maltan odottaa, että saan kupin kunnon lattea. Ja jossain vaiheessa kävelyn ja näyteikkunaostosten jälkeen ihanan paakkelsin tai kakkupalan...

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mun wisteria 'Blue Moon' vietti ensimmäisen talven tuolla papan mökissä ja on jo lähtenyt komeaan kasvuun. Sen pitäisi kukkia saman vuoden versoilla, joten elämme jännittäviä aikoja tänä kesänä. Tämänhän pitäisi kestää -30C, joten harkittavaksi jää, uskallanko sen istuttaa jossain vaiheessa ulos...

 

 

 

 

Japaninvaahterat olivat talven kellarissa ja muutaman viikon valossa oltuaan puhkesivat lehteen.

Ja eteisessä kukkii ihana 'Princess Irene'

Aurinkoista viikkoa viherpeukalot <3

Vapaa! I'm free!

Pitkästä aikaa ikkunallani on tämmöinen ihanuus, kamelia.

 

 Tämä kuuluu mielessäni semmoiseen kukkien kukka-kategoriaan, jossa ovat myös gardenia ja amatsoninlilja. Upeita vanhoja huonekasveja. Jos asuisin jossain lauhkeammalla vyöhykkeellä, esim. etelä-Ruotsissa tai Brittein saarilla, mun puutarhasta löytyisi varmasti kamelioita kaikissa punaisen sävyissä, valkeina, yksinkertaisina ja kerrottuina.

Puu kaatuu! Ensimmäisiä vuorotteluvapaapäiviä juhlistin käymällä rantaäyräälle versoneen mäntymetsikön kimppuun. Ikkunasta katsoessa ei ollut enää merinäköalasta mitään tietoa. Käsisahallakin saa selvää jälkeä! Sähkösahakin on, mutta en jaksanut alkaa viritteleen jatkoroikkaa - tai useampaa - ja moottorisaha on mielestäni niin pelottava kapine, että siihen en suostu koskemaan.

Väliaikakatsaus.

 

 

 

Muutaman tunnin rehkittyäni täytyy päästä oikaisemaan selkää ja metsään koiran kanssa. Ilahdun aina löytäessäni  hienon vanhan haavan, pohjoisimpana viihtyvän jalopuun. Moni tosin mieltää haavan vain roskapuuksi. Ja onhan sillä ärsyttävät piirteensä, pahimpana tolkuton juurivesojen puskeminen. Meidän tontilla haapoja piisaa, paikan nimikin on Haavikko.

Uurteista runkoa on pakko käydä aina koskettamassa. Tässä koristeena kaunista sammalta. Haapa toimii ikääntyessään kotina monenmoisille öttiäisille ja tarjoaa ravintoa linnuille.

 

Mmjahah, tätäkö me nyt ihaillaan?

 

 

 

 

Hmmhmmhmm, mitähän jännää tuolla ois...

 

...blääh, kyllästyttää tässä istuaaaa...Sano jo "vapaa"!!

Jännempää päästä kaivamaan!

Eilen vietettiinkin Lunan kanssa laatuaikaa ruusupensaassa! Etupation vieressä riehaantunut rugosaruusu Roseraie de l'Hay pääsi siistittäväksi. Yhtenäisen monta metriä leveän pensaikon tilalle muotoutui neljä erillistä pensasta, joiden väleihin tulee jotain kivaa ennestään kasvavien ritarinkannusten lisäksi.

 

 

Jotkut oksat ylittivät sekatöörieni kapasiteetin enkä viitsinyt lähteä hakemaan sisältä järeämpiä oksasaksia vaan siirryin eteenpäin leikkelemään. Kohta Luna alkoi silputa tehokkaasti paksua oksantynkää. Taisinkin saada - en vain valkoistapaimenkoiraa - vaan samassa kaupassa myös oksasilppurin :) onneksi ei ollut piikkinen verso, ei tullut suu kipeäksi.
Kissatkin kävivät haistelemassa kevättä. Luna yritti  haastaa molempia riehakkaaseen hippaleikkiin, mutta sanomattakin selvää, ettei kissoja huvittanut.
Kevät edistyy hitaasti, mutta toisaalta, eihän tässä oo mihinkään kiirettä. Eilen sain jo haravoitua monta tuntia, normikeväänä täällä päästään haravointipuuhiin vasta vappuna tai äitienpäivänä, joten sikäli ollaan aikataulussa kivasti edellä.

Leeviltä taitaa alkaa veto loppua...:( Kirjoitinkin viime kesänä sen munuaissairaudesta ja loppuelämän kestävästä lääkityksestä. Talvella tuli uusia oireita, joiden takia käytin sitä eläinlääkärissä. Munuaistilanne oli pysynyt ennallaan, ei parantunut, mutta ei pahentunutkaan. Leevi piti ja pitää edelleen päätä vinossa, joten epäilin korvatulehdusta, mutta mitään siihen viittaavaa ei löytynyt. Antibioottikuuri aloitettiin kaiken varalta, sopivaa ei kuitenkaan löytynyt, oksentelu ja mahaoireet alkoivat välittömästi. Päätin, että vanhaa kissaa ei kiusata enempää, mennään nyt päivä kerrallaan entisillä konsteilla ja niin kauan kuin ruoka ja vesi maistuu eikä kissa vaikuta kivuliaalta, se riittää meille. Aivokasvaimen mahdollisuuskin kävi mielessä. Selviä tasapainohäiriöitä on välillä ja pää on tosiaan vinossa. Korvaa se ei kapsuta, joten ei se ainakaan kipeä ole. Jos jollakin on kokemuksia tällaisista vaivoista, vinkkejä otetaan vastaan.




Illalla haravoin  meidän talon eteläpuolella luonnontilassa olevaa aluetta, josta saisi helposti kehiteltyä jotain kivaa lehtomaista...Luonnostaan siinä kasvaa pihlajia, tuomia, haapoja ja yksi raita, joka niin ikään on mulle arvokas aarre. Olen tilannut monenlaisia uusia pensaita, joista löytyy yhtä ja toista tälle alueelle sopivaa. Toissa keväänä istutin metsälehmuksen, joka on myös yksi lempipuistani, ja viime kesänä vuorijalavan ja purppurakuusen. Lehmuksen silmut alkavat jo pullistua, ilta-aurinko paistaa lämpimästi niihin.
Ihana kevät, ihana unelmien aika - ja mikä parasta, kohta pääsee toteuttamaan niitä unelmia. Auvoisaa viikonloppua kaikille viherpeukaloille :)