Takaisin Lontooseen.Back to London.

 Tosin vain muistoissa. Lähdetään nyt toukokuiselle matkalle, joka alkoi kevään ensimmäisenä hellepäivänä Oulusta. Potkurikoneella lennettiin ensin Tukholmaan.

 

 Tämmöinen porukka oli suljettu vitriiniin.




 

Kävi selväksi, että Tukholmasta on lähtöisin paljon kuuluisuuksia. Pitkän käytävän seinät oli katettu eri aikakausien julkkisten kuvilla, jotka toivottivat tervetulleiksi kotikaupunkiinsa.
Many celebraties come from Stockholm. Their posters hung along the  corridor, "Welcome to my hometown", they said.

Ja Tukholman kuuluisin pariskunta
The most famous couple of all

Kone vaihtui onneksi vähän isompaan :). Skandinavian aurinko jäi taakse...

Heathrowlle sukellettiin sankkojen pilvien seasta. Heathrowlle laskeutuu tai sieltä nousee ilmaan kone n. minuutin välein. Pilvissä tulee mieleen kaikki edellä menevät ja perässä tulevat koneet...

Ekana iltana Hammersmithissä jaksettiin suunnistaa vain lähipubiin syömään jotain pientä

Rapeat mustekalarenkaat on tosi hyviä!
Crisp squids, my favourite!

Muutamana aamuna käytiin lähikahvilassa nauttimassa isot kupit lattea ja skonsseja tai terveellisiä täytettyjä kokojyväsämpylöitä

Pulu miettii meniskö tubella. Ei sitten kuitenkaan mennyt :)
"Should I take the tube..."

Lauantaiaamun ekaksi kohteeksi valikoitui luonnollisesti Portobello Road. Mitä tahansa tarvitset, sieltä sen todennäköisesti löydät. Kojuja ja myyjiä on loputtomiin, katusoittajia siellä täällä. Kirpparikamaa, antiikkia, vintagea, halpisrättejä, hedelmiä, vihanneksia, kukkia, leivonnaisia...Suunnilleen koko maapallon väestö on edustettuna, tarkkakorvainen saattaa bongata myös suomen kieltä puheen sorinasta. Värikästä, kiehtovaa, välillä myös ärsyttävää ruuhkaa.

The door, Notting Hill-elokuvan maailmanmaineeseen nostama ovi. Nyt tosin erivärisenä kuin leffassa.

Pullopuutarha
Bottle garden on Portobello Road

 

Leivonnaiskojuilla joutui vaikean paikan eteen, luumu-omena, kirsikka- vai suklaapiiraita...

...vai croissanteja...

Mun ehdoton suosikkileivonnainen, rapeapintainen, sisältä mehevänkuohkea mantelicroissant.
Almond croissants, there can't be anything as tasty.

Kävelykeppejä

Kunpa suomalaisessa kaupunkimiljöössäkin olisi näin ihanan kirkasvärisiä taloja, onko kaiken pakko olla aina vain jotain tasaisen harmaata, mustaa, ruskeaa, valkoista...

Kivisessä istutusaltaassa iloinen kevätkukkien sekamelska.

Monenlaisia köynnöskasveja suikertelee toistensa lomassa, kukkivana vuorikärhö, Clematis montana.

Talon korkuinen wisteria, sinisade

Kääpiösyreeni 'Palibin'

 Hienosti talojen väreihin mätsäävä kasvillisuus: violetti talo ja wisteria sekä punainen talo ja hopeinen oliivipuu

Milloinkahan Suomessa nähtäisiin näin ennakkoluulotonta julkisivuväritystä...Näistä kolmesta tahtoisin asua tuossa utuvioletissa, jossa siinäkin wisteria suikertelee pitkin seinää. On tuo punainenkin kyllä kiva.

Edelleen samaa talorivistöä, hillityn siniset sävyt vaihtuvat hailakkaan vaaleanpunaiseen.

Ihania köynnösruusuja
Ramblers and climbers

Pakko oli välillä aina nuuhkaista, tuoksuuko vai ei.

Tälle puulle en ole onnistunut löytämään nimeä. Isot liuskaiset lehdet ja yksinkertaiset kirkkaankeltaiset kukat.
I wonder what this tree is...

Kerrottujen idänunikoiden räiskyvää oranssinpunaa

Ovi ja etupihan pensas sävy sävyyn

Vaaleanpunainen ulko-ovi vois olla mukavaa vaihtelua

 Tuollaisessa turkoosissa talossakin saattaisi olla kiva asua...

Tämäkin upea wisteria kiipeili neljännen kerroksen korkeudelle. Edelleen mietin millaista olisi herätä uuteen aamuun ja kurkistaa ulos ikkunasta jota reunustaisivat runsaina ryöppyävät tuoksuvat kukinnot...

Näitä ei aina muista bongailla, riippuvia kukkakoreja, hanging baskets.

 Laukkuliikkeen näyteikkunassa nukkui tyynen rauhallisesti musta kissa, välittämättä tuon taivaallista ohi lipuvasta lauantaipäivän ihmisvilinästä. Kisu on kuulemma melkein aina ikkunassa.

Tämän jälkeen jatkettiin kävellen matkaa kohti seuraavaa etappia,  joka oli Holland Park. Sinne vien teidät seuraavassa postauksessa.

Oman pihan kuulumisia ja tunnistustehtävä

Enpä osannut arvata maaliskuussa kesälomatoivomusta laittaessani, että kesä jatkuu pitkälle syyskuun puolelle! Kolmen viikon loma on nyt ohi. Säät todellakin suosivat, lämmintä oli sopivasti, aurinko paistoi joka päivä. Puutarhan kuivimmat kolkat jo kärsivät pitkään jatkuneesta kuivuudesta, jopa puiden lehdet käpristyvät, nuupottavat...Perennoille on täytynyt jo kanniskella juotavaa. Viime viikolla istutellessani puutarhayhdistyksen taimivaihdossa saamiani taimia joka lapionpistolla havaitsi miten rutikuivaa maaperä on.
Jopa takapihalla, missä normikesänä kosteutta piisaa.
Joutsenet ovat jo alkaneet kerääntyä parviksi rannoille, mutta viimeiset pääskyset viivyttelevät vielä lähtöään! En muista ikinä nähneeni täällä pääskysiä näin myöhään...kummallinen kesähän tämä oli kaiken kaikkiaan, outoudet näköjään jatkuu :)

Taisinkin mainita jossain aikaisemmassa postauksessa, että hektisimmän koiranpentuvaiheen jälkeen alkaa jo puutarhakin vetää puoleensa. Jotain pientä sainkin lomallani aikaan. Viime syksynä tekaisin äkkiä semmoisen ex tempore-istutusalueen, johon lätkäisin pari kääpiövuorimäntyä ja kääpiöpalsamipihdan sekä loppusyksystä yksikätisenä ( se oli sitä hauislihastulehdusaikaa...) viimeiset tulppaanin- ja kevättähdensipulit. Paikka on ollut semmoinen malka silmässä, keskellä pihaa, rutikuiva alue ison haavan ja kahden männyn välissä. Nyt aloin sitä työstää mukavammalle mallille:

Siirtelin talon takaa kevään arkajalkahankintoja: kirjosaarnivaahtera 'Flamingo', peruukkipensas, tarhakotakuusama 'Monet' ja kaksi erilaista kääpiöhappomarjaa pääsivät uuteen paikkaan. Takapihan paikka oli niille ihan liian varjoisa, muut menettivät poikkeavan värityksensä, vain Flamingo ja Monet säilyttivät kirjavat lehtensä. Uusi paikka on valoisampi, mutta saa silti kivasti suojaa yllä levittäytyvästä haavan latvuksesta.

Perennojakin siirtelin tähän, keltapeippiä, erivärisiä keijunkukkia, siemenestä kasvattamiani akileijoja ja pronssisaratupsukoita. Aikaisemmin kesällä istutin tähän niinikään siemenestä kasvattamiani harjaneilikoita, knautia macedonicoita ja ranskantulikukkia. Tulppaanit, jotka viime syksynä tähän yksikätisesti ropistelin, ovat klassikko-Apeldoorneja, joten niiden pitäisi nousta ensi keväänä uudestaan. Eilen hain postista mukavan ison lähetyksen Kauppilalta, joten lisää sipulikukkiakin tähän tulee. Ai niin, ja onhan tuossa vähän kärsineen näköinen harvinaisuus eli nallenpoppelikin, johon ihastuin nähdessäni sen Särkän Perennataimiston näyteistutuksessa. Tänä vuonna se oli taas valikoimassa, joten tilasin sen oitis.
Lähistölle on myös kylväytynyt pieni kuusi ja muutamia katajia, joista oon tosi iloinen ja olen suojannut ne kiviympyröin, etteivät tule vahingossa tallotuiksi. Toki koirat ovat iloisesti juosseet rallia niiden yli, mutta varmaan ne vain vahvistuvat siitä. Ennestään alueella kasvoi vain Red Nelly-ruusu ja sen seuraksi istutin jalosyreeni 'Beauty of Moscow':n ja yhden tuivion. 
Tästä saattaa aikaa myöten tulla tosi kiva paikka, ainakin siinä on hyvä feng shui, suojaavan haavan  alla seistessä.

Viime viikolla sain myös putsattua loppuun tämän ison istutusalueen, joka oli päässyt pahasti heinittymään.  Kitkentäjätettä kertyi kuusen edessä näkyvä läjä ja taustan kottikärryllinen. Kitkentähommaa vauhditti Pariisin Kevään Odotus, Katy Perryn Roar ja Ellie Gouldingin Burn. Mun musiikkimaku se säilyy aina yhtä nuorekkaana :)

Kuusen oikealla puolella takana olevaa punaista pihlajaa vasten näkyy mun edellisen kevään hankinta, pieni hevoskastanja, joka selvisi ilman minkäänlaisia talvivaurioita ja on venynyt jo kovasti mittaa tämän kesän aikana <3

Tässä istutusalueen aamuauringon puolta, purppuraheisiangervo Diabolo, purppuraomenapuu Roosa ja mustialanruusu Minette taustanaan kuivuudesta kärsivät, punertuneet pihlajat.

Yksi viime talven harmittavimpia kasvimenetyksiä: muutaman vuoden ikäinen komea rusotuomi 'Schubert' heräsi kituvana ja kuivui alkukesän kuluessa pystyyn...Juttelin asiasta Jari Särkän kanssa käydessäni taimienhakumatkalla Särkän Perennataimistolla ja pohdimme syytä puun kuolemaan. Viime talvi oli kummallinen, arat kasvit selvisivät ja toisaalta ns. varmat, kuolla kupsahtelivat. Ehdotin syyksi myös viime kesänä puun ympärille laittamaani pahvikatetta, jonka peitin kuorikatteella...Sitä ei Jari ihan täysin tyrmännytkään, on kuulemma kasveja,jotka eivät siedä havupuunkuorikatetta. Ehkä tämä kuului niihin. Harmittaa, mutta pitää hankkia uusi tilalle. Juurivesoja on puskenut kovasti, mutta ovatko ne samaa lajiketta vai jotain villivesoja, tietääkö joku? Toinen harmittava puumenetys oli viime keväänä ostamani riippapihlaja, jota olin himoinnut monta vuotta...
Kesän aikana on kaksi magnoliaakin heittänyt henkensä. Parhaiten voivat pensasmagnoliat sekä yksi japaninmagnolia, jäljellä on siis nyt viisi.

Tämä pörröpää saa mut aina hyvälle tuulelle, tai oikeastaan niitä on kaksi. Kultatuija 'Sunkist' ja ihanan kellertävänvihreä väritys. Näitä pitää saada lisää!

Nämä odottelevat jakamista: jalopähkämömättäistä saa paljon uusia taimia, samoin kaunokurjenmiekka on jo ahdingossa.

Tämän tunnistamiseen tarvisin apua. Näitä kasvaa meidän rannassa, ilmeisestikin joku paju?? Korkeus n puolesta metristä metriin.

Kukinnot (?) on kuitenkin tuommoset käpymäiset, ei niin pajun oloiset...?Tunnistaako joku mikä kasvi on kyseessä?

Lunan ja kissojen yhteiselämä on jo näin sopuisalla mallilla. Ja ei, ei ollut mulla sydäntä olla tiukka sohva-asiassa :) Ihan typeräähän se ois ollutkin, iso kulmasohva kun kerran on, aina siihen koirakin mahtuu. Sitäpaitsi se näyttääkin tosi hyvältä sohvalla :)


En vielä malttanutkaan viedä teitä Sissinghurstiin, kun oli jotain postattavaa omaltakin pihalta. Jonain synkkänä myrskyisenä iltana laadin sitten sen postauksen!

Ihanaa syyskuun jatkoa kaikille ihanaisille <3