Kesäkuu/June 2011

Mennäänpäs eteenpäin niissä viime kesän kuvamuisteluksissa.Tämän kuukausikatsauksen perimmäinen tarkoitus on oikeastaan havainnollistaa miten saadaan kukkaloistoa piisaamaan keväästä syksyyn.Usein varsinkin aloittelevat puutarhurit painiskelee sen ongelman kanssa,että kukinta on epätasaista,välillä ei kuki mikään.Tässä on vain osa mun puutarhan kesäkuun kukkijoista,joten valinnanvaraa kasveissa kyllä piisaa.

Let's have another look at last summer's pictures.

Tulipa 'Queen of Night'

Tulipa 'Angelique'

Tulipa 'Royal Acres'

Kevätlinnunherne,Lathyrus vernus

Pihaesikko,Primula x pubescens

Hämyvuokko,Anemone nemorosa f.caerulea

Erilaisia esikoita ja kevätkaihonkukkia
Primulas and Omphalodes verna

Profeetankukka,Arnebia pulchra

Narsissivuokon vaaleanpunaisin siveltimenvedoin kuvioidut nuput
Anemone narcissiflora

Narsissi 'Actaea'

Alaskanlupiineja ja saksankurjenmiekkoja
Lupinus nootkatensis and Iris germanica

Alppikärhö,Clematis alpina

Syreenin lumoa
Magic of lilac

Lupaus jostain suuresta ja kauniista - pioninnuppu
A promise...peony bud

Kalukkipensaan suklaanruskea nuppu
Calycanthus floridus

Tummakurjenpolvi 'Samobor',Geranium phaeum

Neidonkurjenpolvi,Geranium sanguineum var.striatum

Kaukasiankurjenpolvi - ihana väri,ihana tumma suonitus terälehdissä,silkinhohtoa...
Geranium platypetalum - wonderful colour,so silky and beautiful

Idänkurjenpolvi 'Plenum',Geranium himalayense

Verikurjenpolvi 'Tiny Monster',Geranium sanguineum

Ihanat laventelinsävyt lupiininkukassa

Valkeita ja sinisiä lehtosinilatvoja
Jacob's ladders white and blue

Tuoksuköynnöskuusama - kesän ihanimpia tuoksuja
Lonicera caprifolium - smells so sweet

Tarhakalliokielo,Polygonatum x hybridum

Akileija 'Black Barlow'

Taatankurjenmiekka,Iris variegata

Hopeahärkki,Cerastium tomentosum

Papulanruusun herkkää vaaleanpunaa
Rosa pimpinellifolia 'Papula'

Rosa rugosa 'Roseraie de l'Hay'




Kevät edistyy kovin kovin hitaasti,nytkin oli napakka yöpakkanen,vielä kahdeksalta mittarissa -10C.Viime torstaina oli se kauan odotettu kevään eka vesisade,mutta ei sekään paljoa saanut aikaan.
Mun oli ihan pakko käydä yhtenä päivänä tuossa makkarin ikkunan alla rapsuttamassa vähän lunta pois sen puksipuun päältä,jonka istutin siihen viime kesänä.Halusin nähdä sen pitkästä aikaa:)
Tietenkin on vielä aikaista sanoa mitään,mutta se näytti kyllä ihan hyvältä,lehdet olivat vihreitä ja lujasti kiinni,toivottavasti se on elossa!Peittelin sen vielä takaisin lumen alle ja laitoin havujakin päälle,ettei aurinko sitä kärtsäytä ennen aikojaan.

Ekat peipposet tulivat viikolla ja ekat joutsenet näin,kun tultiin poikani ja hänen kihlattunsa kanssa pilkkireissulta Hossasta tiistaina.


Mukavaa viikonloppua kaikille lukijoille!

Rymätsöys!!

Siinäpä mojova sana,jonka poikani päästi suustaan alle 2-vuotiaana oven paukahtaessa kiinni kovaa."Mikä rymätsöys?"
Osuva sana jäi syystäkin mieleen ja aina silloin tällöin tulee tilanteita joissa sen kaivelee sanavarastoista esiin.Niinkuin nyt yhtenä iltana lauhan päivän päätteeksi sulamisvesien tip-tip-tippuessa räystäiltä vielä puoliltaöin yht'äkkiä katolta kuului kova rymätsöys.

Vähän aikaa katseltiin unesta hereille hätkähtäneen Veera-kissan kans silmät pyöreinä toisiamme jotta mikä se oli.mulla varmaan sytytti ennemmin kuin Veeralla.Menin pesuhuoneeseen ja sytytettyäni valot takapihan puolelle huomasin aavistukseni todeksi,kattotikkaat olivat päässeet irti katonharjalta ja roikottivat nyt häijyn näköisesti lumilastin kanssa työntäen seinään kiinnitettyjä alumiinitikkaita poispäin.

Pauke ja napse jatkui loppujenkin kiinnitysten löystyessä pikkuhiljaa ja noin puolen tunnin kuluttua tuli sitten lopullinen grande finale: lumi lähti vauhdilla luisuun ja rymätsöys! toi kattotikkaat mukanaan ja väänsi loputkin irti seinästä.

Tämä talvi on kyllä käynyt irtaimiston päälle ennennäkemättömällä tavalla.Ensin talvimyrskyssä autoteltta kupsahti kumoon ja väänsi runkoputkensa piloille ja nyt meni tikkaat säpäleiksi.Ovat hautautuneena semmoiseen kinokseen,etten ole viitsinyt vielä edes esiin niitä kaivella.Sielläpähän retkottakoot.Eikä siellä katolla edes ollut lunta paljonkaan,viime ja toissa talvena oli paljon enemmän...

Kasvihuoneunelma on nyt semmoisessa vauhdissa,ettei sitä pysäytä enää mikään.Mikä nyt kiinnostais,ois teidän ihmisten kokemukset eli miten näissä nykymyrskyissä kasvihuoneet saa pysymään paikoillaan??Olen jo kuullut kokemuksista,että tuuli on paiskonut muovihuonetta niinkuin meidän autotelttaa.
En siis aio hankkia kennolevyhuonetta vaan perinteisen lasisen pitkän harkinnan jälkeen.

Onkohan tässä taas se kuuluisa naisen logiikka vauhdissa...Autoteltta meni romuksi,no,hankitaanpa kasvihuone!



Ja rymätsöys jatkuu,nyt tunnustusten ja haasteiden muodossa.Sain jo Eijalta Päärynäpuun varjossa-blogista tämän One lovely blog awardin ja nyt se rymähti toistamiseen Paulalta Arkiporinaa-blogista.Suuri kiitos molemmille ihanille bloggaajille<3

Totuttuun tapaan haasteen saanut linkittää blogiin,josta tunnustus on tullut,kertoo itsestään seitsemän random-faktaa ja jakaa tunnustuksen eteenpäin max viidelletoista blogille.


Otetaanpas nyt tämmöisiä kissa-aiheisia random-faktoja tällä kertaa.

1.Eka kissani oli valkoinen mustalla ja ruskealla kuvioitu Mikko.Olin 3-vuotias,rakastin Mikkoa rajusti ja Mikko suhtautui hyvin pitkämielisesti rakkauden osoituksiini.Viimeisin oli sille kuitenkin liikaa.Tämä on taas vähä pitempi juttu,koittakaa kestää!
Pienenä minusta oli tavattoman mielenkiintoista seurata,kun isä ajoi partaa.Levitti partasutilla vaahtoa ja vähä vähältä kuori vaahdon ja parran pois.Kutsuin kiehtovaa toimenpidettä partailuksi.
Muistan hetken,kun äiti jonakin päivänä Mikko-kissaa katsottuaan kiljaisi "mutta missä tuon kissan viikset on??" johon ylpeänä vastasin "minä partailin sen"...
Saksilla olin auttanut Mikko-kissaa pääsemään viiksistään.Pian tämän tapauksen jälkeen tuli keväthanget ja Mikko häipyi kollikissojen tapaan eikä palannut enää kotiin.Lieneekö partailu vaikuttanut asiaan.

2.Ikävöin Mikko-kissaa niin kovasti,että veljeni toi minulle uuden kisun.Lentokoneessa Helsingistä työreissulla,takin poveen piilotettuna.Turvatarkastukset on olleet toista luokkaa silloin vuonna -68. Mirri-kissa oli ihana harmaankirjava kisu ja se oli ja eli meillä yksitoista vuotta.Miehekseen se otti naapurin ruman,typerän,ärsyttävän kollin,joka sekin oli nimeltään Mikko -suosittu nimi näillä tienoin siihen aikaan.Kissoja ei siihen aikaan steriloitu joten Mirri-parkakin oli aina pieniin päin...tämä on melkein kuin joku esihistoriallinen kauhutarina...Mirrin ja Mikon rakkaus oli kuitenkin niin suurta,että kun Topi,jonka kissa Mikko oli,joutui silloiseen vanhainkotiin ja Mikko lopetettiin,Mirri oli mennyt etsimään sitä ja löytyi parin päivän kuluttua kuolleena Topin talon vierestä.

3.Teini-ikäisenä kissojen nimimaailma muuttui radikaalisti,ei ollut enää Mikkejä,Nöpöjä eikä Minnejä. Tuli Afton,Gin,Baron,Byron,Whisky,Kismet,Shangri-La,Bourbon,Misty...

4.Kissattomat vuodet olivat jotenkin vinksallaan.Lasteni isä ei halunnut kissaa samaan huusholliin ja itseänikin hirvitti ajatus kissasta ja neljännen kerroksen parvekkeesta,joten oltiin ilman.

5.Palattuani eron jälkeen kotikonnuille lasten kanssa,ei mennyt kauaa,kun kissakuume iski meihin kaikkiin ja niin tuo meidän musta Misu haettiin meille melkein 19 vuotta sitten...

6.Kissoja on ollut elämässäni paljon,mutta kaikkein rakkain oli Sandi,Misun ja Baronin poika,jonka vakava sairaus vei kaksi vuotta sitten

7.Minun kotini ei ole koti ilman sohvannurkassa nukkuvaa kissaa - tai kahta,tai kolmea...



Vanhoja kuvia ei ole skannattu,joten loppukevennykseksi muutaman vuoden takaisia kuvia nykyisistä kissoistamme,eniten kuitenkin Sandista,rakkaasta Sanchessonista,Sasuliinista<3

Noista kuvista kai käy ilmi,että siellä missä me ollaan,ovat myös kissat,tiiviisti.

Tämmöisen arkistojen helmen oli joku skannannut eli tässä Veera ja Leevi syksyllä -98 vasta meille tulleina valtavine silmineen ja korvineen.Ne muistutti jotain avaruuskissoja.



Ja sitten pitäisi laittaa tunnustusta eteenpäin.Luen pelkästään ihania blogeja,joten kaikki joiden lukija olen (ja niitä on paljon paljon enemmän kuin nuo,jotka olen ehtinyt laittaa näkyviin omaan blogiluetteloon) ansaitsisivat tämän tunnustuksen.Mutta yritetääs nyt pistää kiertoon tämä seuraaville:

Ansalle Piha ja piennar-blogiin
Amalialle Mummon kammarissa-blogiin
A kiss from the past-blogiin

Inspiroiva puutarhablogi-tunnustus

Karolinalta Karolinan puutarha-blogista sain tämän hienon uuden tunnustuksen.Suuret kiitokset siitä.On tosi mukava kuulla,että blogistani on iloa ja hyötyä kanssapuutarhureille:)



Tämän tunnustuksen pakolliset kuviot ovat seuraavat eli täytyy vastata seuraaviin kysymyksiin:

1.miten puutarhainnostus ja puutarhablogin pitäminen syntyivät

2.mikä on erikoisin,ihmeellisin,harvinaisin,tunnearvoltaan suurin tai kaunein lempikasvisi

3.mikä on puutarhafilosofiasi




1.Puutarhainnostuksen ensikipinä syttyi varmaankin jo joskus lapsuudessa ja nuoruudessa,kun tarkkailin äitini kyykkimistä milloin missäkin pihan kolkassa kaivelemassa,istuttamassa,kitkemässä...Valitettavasti en silloin osannut oikein arvostaa koko touhua,kyllähän äitin kukat olivat hienoja,varsinkin hänen itsensä korkuiset daaliat,joissa oli ihan valtavat kukat ja elokuussa kukkiva rohtosuopayrtti,jota äiti kutsui ylioppilasneilikaksi ja joka tuoksui mielestäni ihanalta.Oma osuuteni puutarhahommissa rajoittui kasvimaalle ja pakolliseen porkkana- ym penkkien loputtomalta tuntuvaan kitkemiseen...
Hmm.Se taitaa olla geeneissä koko juttu?Kolmenkympin pinnassa alkoi kiinnostaa omien kukkapenkkien teko.Voi,kun olisin silloin älynnyt,että puutarhan kivijalka on tosiaankin ne puut!Ensin puut ja pensaat ja perennoja ehtii säätää sitten myöhemminkin.
Alkuvaihe oli innokkaiden yritelmien ja lukuisien epäonnistumisten aikaa,turhaksi osoittunutta taistelua viritellä kukkapenkki ihan talon kivijalkaan kiinni -miksi ihmeessä kysyn nyt- intoa oli siis huomattavasti enemmän kuin tietoa ja taitoa.
Jossain vaiheessa puutarhalehtien ja -kirjojen opit alkoivat mennä perille ja hommat helpottuivat kovasti.Ehkä noin viisi vuotta sitten aloin systemaattisesti muokata pihaamme puutarhaksi ja istuttaa niitä puitakin...

Blogimaailmaan tutustuin kolmisen vuotta sitten.Vuoden verran kävin lukemassa muiden blogeja ennenkuin uskalsin aloittaa oman.Alkoi tuntua siltä,että olisi mukava kirjoitella omista kokemuksista ja kuvata oman puutarhan kehittymistä.Ja tämä on kyllä ollut ihan ylimukavaa:)


2.Tämä on vaikea...kaikki kasvit mitä pihallamme kasvaa ovat mun lempikasveja,kukin tavallaan.Jokaisen herääminen keväällä on sykähdyttävä ilo.Blogin alkuvaiheessa mulla oli tuossa sivupalkissa teksti,jossa kerroin,että keväisin voit yllättää mut kyykkimässä nenä maassa ilosta hihkuen "voi,sinäkin oot herännyt!" ja laulamassa pienille piippanoille "Summertime and the living is easy..."
Mutta,kaikkein rakkaimmat ja tunnearvoltaan suurimmat kasvit ovat niitä kooltaankin kaikkein suurimpia ja pitkäikäisimpiä eli puita.Kaunis sirosti pitkiä riippuvia oksiaan tuulessa keinuttava riippakoivu,vanha uurrerunkoinen raita,itse istuttamani terijoensalava...kuusista tykkään suuresti,mutta se kaikkein rakkain kaatui syyskuussa ja sille etsin seuraajaa.
Erikoisimmat kasvini ovat tavallisia tuolla etelämpänä,mutta täällä V-vyöhykkeellä eivät eli ne kolme erilaista magnoliaa (pensas-,japanin- ja tähtimagnolia),jotka nyt viettivät ekan talvensa täällä ja voitte uskoa,että olen nyt jännän äärellä mitä tuolta lumen alta paljastuu...
Ihmeellisen kauniita ovat tietysti pionit ja kärhöt,jouluruusut ja kurjenmiekat...ja monet muut:)

3.mun puutarhafilosofia?Rönsyilevää monimuotoisuutta,kontrasteja,missään tapauksessa ei yhden lajin massaistutuksia.Vaihtelevia tunnelmia,oikeat kasvit oikeissa paikoissa.Englantilaiset ja ruotsalaiset puutarhat ovat kiehtovia runsaudessaan,siihen pyrin omassa puutarhassani.Ja todellakin kasvit ovat pääosassa,muita härpäkkeitä ei kovinkaan paljon löydy.
Vaikka työtä on ollut paljon ja on vieläkin,en tunne mitään suorittamispakkoa enkä koe,että viettäisin kesäni työleirillä.Ihan vapaaehtoisesti ja omasta suuresta halustani olen aamusta myöhään yöhön ulkona.Nyt missiona on etenkin kiehtovien kasviyhdistelmien virittely ja erikoisempien kasvien sijoittelu suotuisille kasvupaikoille sekä tilojen eriyttäminen pensasaidoilla ym.
Ja aina on aikaa ruusujen haistelulle:)Leijonamies nauroi mulla aina,että kun olen päivän haahuillut pihalla,jälkiä voi seurata matkan varrelle jääneiden työkalujen perusteella.Aamulla on jäänyt sekatöörit ruusupensaan viereen kivelle,tuolla sojottaa lapio,harava nojailee puunrunkoon toisaalla,kottikärryt jäivät puolenpäivän aikaan istutetun uuden puuntaimen viereen,iloisenpunainen ämpäri kitkentäjätteineen loistelee perennapenkin vieressä...Siinä on mun heikko kohta eli vaikeus keskittyä yhteen hommaan kerrallaan,kun joka puolella tapahtuu ja pitäisi ehtiä kaikkialle yhtä aikaa:)
Puutarha on mulle paras paikka maailmassa,voiman- ja ilonlähde.Eikä puutarha ole puutarha ilman siellä tassuttelevaa kissaa - tai kahta,tai kolmea;)

Ja nyt kaikkein vaikein juttu eli pitäisi jakaa tunnustus eteenpäin viidelle ihanalle blogille...niitä on niin paljon,kaikkia on mukava seurata.Mutta laitetaan tämä nyt seuraaville:

Sailalle Saaripalstalle
Sailalla on täydellinen blogi,puutarhaa ammatti-ihmisen hoitamana,kissoja ja remontointia
Sarille Sarinpuutarhat-blogiin
Sarin blogi on todellinen puutarha-alan ja huonekasvien hoidon aarreaitta,täynnä tietoa ja ripaus feng shuita
Kaimalle eli Tiinalle Tina's decoration-blogiin
Tiinalla on nuorekas blogi kissoineen ja mukavine puutarhakokemuksineen
Tuijalle Tuijan koti ja puutarha-blogiin
Tuijalla on hurmaavia romuromanttisia asetelmia!
Tuijalle Ruusuja ja rikkaruohoja-blogiin
Tuijan blogissa on kauniita kuvia ja mukavasti kerrottuja kokemuksia

Näistä blogeista kolmea seurailin jo pitkään ennenkuin itse rohkaistuin aloittamaan oman blogin eli Saaripalstaa,Sarin puutarhoja ja Ruusuja ja rikkaruohoja.


Aurinkoista viikkoa kaikille viherpeukaloille!