maanantai 10. marraskuuta 2014

Huolten sävyttämä syksy.

Marraskuussa ollaan. Talvi puskee syksyn niskaan ja yrittää selättää sen. Pari pakkaspäivää, ehkä lumipyry ja seuraavana päivänä mennään taas plussan puolelle ja hetken valkoisuus on muisto vain. Onneksi on nuo kausivalot joilla saa vähän valoa pimeään!

Meidän syksyyn on mahtunut monenlaista. Surua ja iloa.Yksi pieni puutarha-apulainen lähti ja jätti tassunjäljen sydämiimme.  Leevi-kissa, 16 vuotta ja päivälleen kuukausi, antoi periksi hivuttavalle sairaudelle ja loikkasi aurinkoniityille suoraan kotisohvalta  kolmen aikaan perjantain ja lauantain välisenä yönä 19. syyskuuta. Lähdön hetkellä Veera-sisko nukkui sen selän takana ja minä silittelin  rakkaan kissakaverin ikiuneen.
Lauantaina kaivoin pienelle vainajalle haudan pitkän polun kanssaan tassutelleiden kissakavereiden Sandin ja Misun viereen. Samalla hautojen vieressä oleva metsänreunapenkki koki mullistuksen, kaivoin siitä pois yhtä ja toista ja istutin kivoja kasveja tilalle. Taustalle sai jäädä kiiltotuhkapensas, sen edessä on pari kärhöä, Little Nell ja mantsuriankärhö. Riipparaita 'Kilmarnock' kokeilee selviääkö se V-vyöhykkeen talvesta. Jos selviää, se levittänee keväällä pehmoiset kissansa jo melkein Leevin haudan ylle. Valkeita Thalia-narsisseja ja Lionheart-liljoja istutin myös. Penkin etureunalla kiemurtelee pitkin versoin tuoksuköynnöskuusama maanpeittokasvina.
Leevi oli uskollisin puutarhakissani, voimiensa päivinä se tassutteli aina perässäni, välillä nukahti jonkin pensaan alla ja tuli sitten levänneenä katsomaan, mitä olin sillä välin saanut aikaan. Pari kesää sitten se oli koko päivän poissa, iltasella ilmestyi portaille lemmikinkukilla koristautuneena. Oli siis ollut nokosilla jo kukkiaan varistavien lemmikkien seassa. Leepi-boy, äitin kultapoika <3





Nyt en tehnyt samaa virhettä kuin aikanaan Sandin kuoltua. Silloin en näyttänyt vainajaa sen emolle, Misulle, ja Misu-parka etsi lastaan (16-vuotiasta) monta päivää. Näytin siis Leevin sekä siskolleen Veeralle, että Luna-koiralle. Veera vain nuuhkaisi nopeasti, kääntyi ja lähti pois. Luna sen sijaan tutki tarkkaan parasta kissakaveriaan, jolta oli veto loppunut, haisteli naamaa ja vielä ulkona raotti kuonollaan pyyhettä, johon olin Leevin käärinyt ja nuuski vielä kerran Leevin kuonoa. Leevi sai allensa pehmoisen patjan tuijan oksista, villiviinin tulipunaisista lehdistä, viininpunaisista daalioista, japaninhortensian isoista kukinnoista, vähän yrtti-iisoa ja hopeamarunaakin. Siellä on pienen puutarhakissan hyvä levätä.






"Hei hei, kissakaveri..."

Sitten sairastui Luna. Jouduttiin yhtenä sunnuntai-iltana kiireenkaupalla päivystykseen ja Lunalla todettiin kohtutulehdus. Pari päivää hoidettiin antibiooteilla ja hormonipistoksilla kunnes keskiviikon vastaisena yönä tuli kipeämmäksi ja aamulla taas äkkiä eläinlääkäriin valmistautumaan leikkaukseen. Leikkauksen yhteydessä vastaan tulikin yllätysmomentti eli kohtutulehduksen lisäksi löytyi myös ohutsuolenliepeestä kananmunankokoinen märkäpaise, tulehtunut imusolmuke. Viikonlopun yli jännättiin sitten mitä koepaloista ja labroista paljastuu ja miten toipuminen lähtee käyntiin. Onneksi muutos ei ollut lymfooma vaan "vain" tulehduksellinen eli ilmeisesti tikku tai luunsärö oli tehnyt paiseen. Toipuminen sujui hienosti ja nyt ollaan jo päästy normaalielämään lenkkeineen ym. Pentuhaaveille saatiin sanoa hyvästit, mutta pääasia on, että Luna parani ja toivottavasti tassuttelee meidän kanssa pitkän polun <3.
Halpaa hommaahan sairastaminen ei ole. Onneksi oli vakuutus. Eläinlääkärikuluihin ja lääkkeisiin meni toista tonnia...Mutta  Luna on niin rakas ja ihana koira, että mitäpä sen eteen ei tekisi.




Apea pieni potilas tulossa ekalta hormonipiikiltä. Uusi läskiposkikalakaan ei jaksanut kiinnostaa.





Pari viikkoa nukuttiin isolla siskonpedillä olkkarin lattialla, sängylle hyppiminen kun oli kiellettyä tikkien poistoon asti.  Veerasta kehkeytyi taas tapansa mukaan hyvä sairaanhoitaja, vaikka normielämässä se helposti oli Lunalle toisinaan nyrkit pystyssä.




Varsin pian pikkuinen piristyi ja leikki alkoi maistua!  Vaikka tikkirivi oli vielä masussa, meno meinasi äityä turhankin vauhdikkaaksi.



Samaan aikaan Lunan kanssa sairastui myös labbis Hertta. Tassuun tuli häijy haavauma, joka ei millään alkanut paranemaan ja rtg-kuvissa näkyi vielä jonkinmoinen varjostuma keuhkoissa.  Monen viikon ab-kuurin jälkeen tassu parani ja kontrollikuvissa keuhkoissa ei ollut mitään ylimääräistä.

Sitten sairastui Veera-kissa. Diagnoosina paha pissatulehdus. Ab-kuuri menee vielä pari päivää. Tulipa sitten otettua labrat ja masunseutu ultrattiin ja ikäisekseen Veera on muuten hyvässä kunnossa, ainoastaan lievää munuaisten ja maksan vajaatoimintaa, kuten melkein kaikilla 16-vuotiailla kissoilla.




Itse podin Lunan sairastuessa jälleen kerran lonkkien bursiitteja, ne ovat toistuva riesa. Nyt olen käynyt OMT-fysioterapiassa selvittämässä syytä, miksi bursat aina ärtyvät ja  saamassa jumppaohjeita.

On siis ollut semmoinen huolten sävyttämä syksy. Lokakuussa piristin mieltä ottamalla totutun mielikuvitusloikan yli nuhjuisten, märkien syyspäivien, yli mustaakin mustemmassa pimeässä ajettujen työmatkojen, yli tuulilasin rapsutuksen, yli lumipyryjen ja lumitöiden, yli korvat päästä pudottavien pakkasten suoraan toukokuun hennonheleänvihreän ensi häivähdyksiin ja ruskeasta maasta riemukkaasti päitään nostavien sipulikukkien keskelle. Syksyn viilentyneeseen maahan ei voi piilottaa liikaa - ei edes tarpeeksi - ihania sipuleita. Voi sitä iloa, minkä ne keväällä tuottavat. Piilottelin siis multaan monenlaisia sipuleita, erilaisia laukkoja, kevät- ja lumikurjenmiekkoja, liljoja, kevät-, suvi- ja lumikelloja, koiranhampaita, narsisseja, pikarililjoja...sekä juurakoita, trilliumeja, viherhämy-, terni- ja valkovuokkoja...Tulee aina niin ihanan kevyt ja hyvä mieli, kun ajattelee kevättä ja miten kaikki tällä hetkellä unessa olevat kasvit heräävät ja tulevat takaisin <3


















Amywinehouse-lammas lähti vehreämmille laitumille eräänä kirpakkana aurinkopäivänä. Muiden lampaiden osalta suunnitelmat muuttuivat ja Aretha ja Suzi jäävätkin talveksi tuohon meidän vanhaan navettaan. Hommattiin niille oljet ja heinät ja nuoriso teki jättiurakan ja siivosi kaiken navettaan hillotun romun pois. Aikomuksena olisi käyttää pässi Arethan luona, että saataisiin keväällä karitsoita. Lampaat vain ovat niin mukavia ja kaikin puolin hyödyllisiä eläimiä. Tienoot siistiytyivät jo yhtenä kesänä huomattavasti.  Amysta ollaan saatu jo oikeita gourmet-aterioita ja taljan lähetän muokattavaksi. Ihmisten mielipiteet jakautuivat jännästi kahtia, kun kuulivat, että Amy on pistetty pakkaseen. Osa oli sitä mieltä, että hieno homma, kun hyvän elämän elänyt lammas saa arvokkaan kuoleman kotipihalla ja on todellista luomulihaa meidän lautasilla. Osa taas piti meitä hirveinä raakalaisina ja julisti, ettei saisi palaakaan sellaista lihaa alas. Itse näen asian niin, että silloin harvoin kun lihaa syön, syön mieluummin joko riistaa tai eläintä, jota olen itse hoitanut hyvin ja joka on saanut elää lajityypillistä elämää. Muoviin pakatut marketin tehotuotetut lihat kierrän kaukaa. Etupäässä meillä syödään kasvisruokaa ja itsehän elän usein vaikka viikon kahvilla ja hapankorpuilla :).


Viime viikolla tulivat myyntiin  Chelsea Flower Show-liput ja sinne mennään taas kahdeksi päiväksi ensi toukokuun loppupuolella.

 




Laskeskelin päivällä talvehtimista yrittävät pelakuut ja niitä on 25. Tulevan talven ne saavat viettää meidän eteisessä ikkunoista tulevan luonnonvalon voimalla, lämpötila on n. 15 asteen tuntumassa.


 

Kaiken huolen ja murheen keskellä on ollut iloakin. Syksyhän on meidän perheessä synttärikausi. Lokakuun alussa on poikani synttärit, loppukuussa minulla ja marraskuun alussa tyttäreni poikaystävällä. Sokerina pohjalla tänään on tyttäreni synttärit.  Nämä ihanat ruusukupit sain ihanalta työkaveriltani hänen käydessään helteisenä heinäkuun päivänä pyörähtämässä puutarhassani. Niistä on jo juotu monet juhlakahvit. Tuossa kuvassa taitaa kupissa olla kuitenkin rooibosteetä.



Tästä tuli nyt maratonpostaus. Toivottavasti blogiystävillä on syksy sujunut mukavammissa merkeissä kuin meillä. Hyvää alkavaa viikkoa ja tunnelmallisia marraskuun iltoja kaikille viherpeukaloille <3




keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Slow life.

 
 
 
 
 
 
'Catherine Woodbury'
 
 
 



'Moonlight Masqurade'






Päivänliljojen kukinta on suurimmaksi osaksi ohi tältä kesältä. Niinkuin koko kesäkin :) Itsehän olen kuitenkin parhaillaan kesälomalla. Vuorotteluvapaan toinen neljän kuukauden pätkä päättyi heinäkuun lopussa, elokuun kävin töissä ja nyt "täytyy" pitää kesälomia pois.  Säiden suhteen ei ole ainakaan moitteen sanaa sanottavana. Sateisen elokuun jälkeen syyskuu on suorastaan hymyillyt. On ollut aurinkoa ja suhteellisen lämmintäkin. Ja sateiden ansiosta metsät pursuavat sieniä! Ihan huippuvuosi, enpä tällaista muista nähneeni. Kyllä suomalainen metsä on semmoinen aarreaitta marjoineen, sienineen, riistoineen ja suomalaiset niin etuoikeutettua kansaa, että pistää ihmettelemään olemmeko ansainneet kaiken tämän runsauden...






Herkkutatteja on riittänyt kuivattavaksi, pakkaseen ja tuoreeltaan syötäväksi.





Ja mun suosikkeja, rouskuja. Tykkään yli kaiken poimia niitä, ne kun napsahtavat niin kivasti. Niitä on myös kiva käsitellä. Ja tänä vuonna näitä mun ykkösherkkuja eli nappisieniä (etikkaliemeen säilöttyjä toinen toistaan pienempiä rouskuja) oon saanut talteen suuret määrät. Isommat oon pilkkonut, ryöpännyt ja pakastanut.





Nimetön vaaleankeltainen kerrottu päivänlilja.






'Moonlight Masquerade'





Clematis 'Hagley Hybrid'






Täpläleimu 'Natasha'





Berberis thunbergii 'Harlequin'













Japaninhortensia 'Vanille Fraise'






Alkukesällä värkkäsin jakotaimista tämmöisen kuunliljapainotteisen puolivarjon penkin ennen niin kovin lohduttomalta näyttäneeseen paikkaan. Eriväristen kuunliljojen lisäksi penkissä on mm. idän- ja valkovarjohiippaa, tummalehtisiä nauhuksia (Desdemona ja Osiris Fantasy), Palace Purple-keijunkukkaa, tähkäesikoita, jaloängelmää, siperiankurjenmiekkaa...Yllä oleva kuva on otettu muutama viikko istutuksen jälkeen, paljaita paikkoja on yhä jäljellä, mutta taimet on jo pääsemässä vauhtiin.







Kesän aikana taimet rehevöityivät varsin nopeasti ja nyt on maanpinta täysin peitossa.











 
 
 
Tässä yksi pikku projektin alku. Löysin tiilikasasta hyviä Arabian valkeita tulitiiliä ja päätin kokeilla niitä tähän pionipolun -Peony Path- varteen, miltä näyttäisivät. No, mun silmään ei ainakaan ihan hullulta, joten tästä jatketaan. Tarkoitus on kattaa tuurenpihlajan ja pensaiden väliin jäävä alue kokonaan, on nimittäin suht' konstikas ruohonleikkurilla yrittää sitä siistiä...Eli siis todennäköisesti tästä tulee yhtenäinen istutusalue, johon olemassa olevien pensaiden väleihin kiviä ja perennoja.
 
 
 
 
 
 
Raskas työ vaatii virkistystä!
Sain kivan kaupunkituliaisen. Tykkään yli kaiken seljankukkamehusta ja nykyään sitä saa jo Suomestakin. Stockan valikoimissa on tämmöinen virkistävä juoma.
 
 
 
 


Tällaisia aaltoja piti odottaa koko kesä, mutta tulivathan ne lopulta. Kova etelätuuli nosti veden äkkiä ja tyrskyt oli melkein kuin suuremmassakin meressä. Vesikin oli vielä huippulämmintä, joten ei muuta kuin tyrskyihin pomppimaan tytär seurana.



 

Laitettiin meidän pikkuinen soutuvene heinäkuussa veteen onkireissuja varten ja toki se oli ennen myrskyä täyttynyt sadevedestä ja epähuomiossa informaatiokatkoksesta johtuen jäänyt tyhjäämättä...Heräsin yövuoron jälkeen iltapäivällä myrskytuuleen ja mennessäni rantaan siirtääkseni veneen lähemmäksi, sitä ei näkynytkään missään...Uponnut, ajattelin. Mutta eipä hätää, kun mentiin uimaan, bongasimme karkulaisen naapurin rannasta, missä kellotti tyytyväisen oloisena.
Mitä tästä opimme? Merisäätä ei passaa jättää kuuntelematta, jos on pienikin vene vedessä :) Ja rankkasateen jälkeen on aina käytävä tarkistamassa onko vene tyhjennetty vai onko se jäänyt hyväksi aikeeksi ;)




Valkoiset on pilvet, lampaat nuo taivaan sinisen...







...mutta meidän lampaat onkin kaikki mustia :)  Tässä kesäkuussa otetussa kuvassa vasta tulleet Suziquattro, tunnettu nykyään paremmin nimellä Pököpää, ja Arethafranklin, kotoisammin Musta :) ja taustalla jo aiemmin tullut Amywinehouse.  Pököpää on kesän mittaan koetellut hermoja useammankin kerran. Se on mestarikarkailija ja geneettisessä perimässä sillä on varmastikin vuorikaurista tai ainakin vuohta, niin maaninen kiipeilijä se on...Tässä kesäkuisessa kuvassa ne on vielä niin hoikkia, mutta kesän aikana on pötsit pullentuneet huomattavasti :)  Onhan ne niin kivoja.  Aina tulevat tönimään, "Anna leipää, ann ny, on sulla kuitenki taskussa..."
Muutamista karkaamisista huolimatta mitään katastrofaalista ei oo tapahtunut. Kerran makoilin pihalla lueskelemassa, kun ei muuta kuumasta johtuen jaksanut. Alkoi sitten ramaista ja päätin ottaa pikku tirsanderit. Hetken kuluttua kuului läheltä raksahdus. Nousin katselemaan ympärille ja kappas vain, lampaat pojotti parin metrin päässä :) Mutta ei yhtään kallisarvoista kasvia päätynyt niiden suihin vaan tulivat kiltisti takaisin aitaukseensa. Nykyään ne osaavat laiduntaa ihan kiltisti tuntikausia itsekseen.






Oon kyllä tämän päättyneen vuorotteluvapaajakson aikana todella sisäistänyt downshiftauksen ja slowlifen. Miten mulla ei ennen ollut muka aikaa mihinkään. Nyt voin ihan rauhallisin mielin ottaa Mustan liekaan ja lähteä  ainakin kerran päivässä laiduntamaan lampaita puoleksitoista tunniksi, katsoa hypnotisoituneena miten tehokkaasti ne puhdistavat maastoa ja ihailla niiden kulinaristisuutta. Kaikkea pitää maistaa :) Aikaa on myös koiran kanssa ulkoiluun, treenaukseen ja leikkimiseen. Pistää vain miettimään, mistä oon joutunut tinkimään. Tietokoneella istuminen on ainakin jäänyt minimiin niinkuin blogipäivitysten harveneminenkin todistaa. Melkein kaikki muut nettiasiat pystyy hoitamaan älypuhelimella vaikka lampaita laiduntaessa :) Myös sohva on hyvin vähän käytetty huonekalu tätä nykyä. Televisio - menee päiviä, ettei sitä ehdi avata eikä ole kyllä syytäkään, niin vähän mielenkiintoista sieltä tulee. Hmm...ehkä oon hankkinut elämän :D

Kukkasipulikuvastot tulivat, ne selattiin ja tilattiin ja eka paketti on jo kotiin saatu. Monenmoista mukavaa tuli, erinäisiä laukkoja, Katherine Hodgkin-iiriksiä, lisää kirjopikarililjoja, oregonin koiranhampaita, viherhämyvuokon juuriruikuloita...Katse suuntautuu taas vankasti talvikuukausien yli ja ohi kohti ensi kevättä ja heräävää vihreyttä.

Auvoisia syyskuun päiviä kaikille viherpeukaloille. 


tiistai 29. heinäkuuta 2014

Koirien ja pionien heinäkuu. July - the month of dogs and peonies.

 
 
 
 
Tästä se alkoi, lupaus jostain ihanasta...
A promise...









 
 
...Marechal Mc Mahon räväytti elämänsä kukinnan ja aloitti pioniviikot.
...and fullfillment.





Takapihan katveessa mätäskurjenmiekan lempeän sinivioletinsävyiset kukat tulivat ja menivät melkein huomaamatta.
A pretty little Iris graminea.




Tuoksuköynnöskuusamassa niin paljon kukkia, että iltaisin tuoksu kantautui pitkän matkan päähän.
My Lonicera caprifolia flowered so generously, in the night the scent lingered in the air.
 
 





Poikani ja hänen Turusta kotoisin oleva kihlattunsa kahden koiransa kanssa lähtivät alkukuussa kahden viikon lomalle J:n kauniiseen kotikaupunkiin ja saaristoon veneilemään. Ihana Hera eli Hertta tuli meille lomalle <3 Helteet alkoi todenteolla ja päivän kuumimmat hetket koirat olivat sisällä viileässä tai sitten istuskeltiin ja loikoiltiin kiikussa varjossa.
My son and his fiancee with their two dogs went to south Finland, Turku, which is J's hometown, for two weeks. The elderly labrador retriever, Hera, came here for holiday <3











Oli niin ihanaa, kun talossa oli kaksi koiraa. Tarkoitushan on ensi keväänä/kesänä ottaa Lunalle kaveri.
I loved to have two dogs in our house. We are planning to take another dog next spring/summer. This was good practice!






Toisetkin pionit alkoivat pikkuhiljaa raotella salaisuuksiaan. Duchesse de Nemours.
More secrets...
 
 




Pionien kypsytellessä nuppujaan touhusimme koirien kanssa. Kävimme rantaan tekemässämme juoksutarhassa leikkimässä ja joka päivä uimassa. Hellejakson tosissaan käynnistyessä en enää vienyt koiria lenkille muualle kuin rantasäikille ja siellä noudettiin palloa ja juosta roiskutettiin sydämen kyllyydestä.
While I was waiting for my peonies to bloom I played with the dogs. Long walks to the beach, playing with ball and swimming every day. The weather got very hot.







Koissut joutuivat posettamaan pionien kanssa...
The dogs had to pose with my peonies...







...ja ruusujen :)  Asennot on vähän levahtaneet rannassa riehumisen ja uimisen jälkeen :)
...and roses :) Tired dogs after playing and swimming :)




 
 
Ja eräänä aamuna unelmien täyttymys!! Iki-ihana Duchesse de Nemours avasi ekat kukkansa <3 Tänä kesänä kukkivat molemmat Duchesseni runsaasti ja kukintaa riitti pitkään.
 
And finally one morning a dream came true!! My absolute favourite, Duchesse de Nemours opened it's first flower <3 My both Duchesses flowered generously this summer.
 
 




Tämä on vissiin Angel Cheeks.
This probably is Angel Cheeks.








Tyttäreni kävi kolmen viikon reissun Jenkeissä ja tuli sopivasti nimipäiväkseen kotiin <3
My daughter went to America for three weeks and returned for her nameday <3















Sain tuliaisiksi pionintuoksuista body lotionia :)
My daughter brought me peony scented body lotion :)






Lunan emännälle Luna-patukoita :D Blogger on tökkinyt koko heinäkuun niin, etten ole päässyt tekemään postausta ja tämän kuvan se itsepäisesti latasi aina väärinpäin...
Treats from America. For me, not for our dog, Luna :)






Jättiverbenat ovat kukkineet pitkään. Tästä tuli hyvinkin hempeä ja cottage garden-tyylinen kohta ruusuineen, pioneineen, sormustinkukkineen, jättiverbenoineen...Värimaailma on jo liiankin pliisu, suurimmaksi osaksi valkoista ja vaaleanpunaista. Täytyy räväyttää sekaan jotain hiukka värikkäämpää.
I love my verbenas. This is a true cottage garden spot with roses, peonies, foxgloves and verbenas. Colour scheme, I think, is too pale, mainly white and pale pink. I must do something to fix it!





Noutajalla täytyy aina olla jotain suussaan :) Kettu näyttää nauttivan olostaan :) :) 88-vuotias runoilijakummitätini kutsuu Heraa shampanjanväriseksi noutajaksi ja siitä onkin tullut yksi Heran lempinimistä. Niitä kyllä näillä koirilla piisaa <3
A retriever loves to have something to carry around all the time. Seems that the fox doesn't mind, it looks very happy :) My godmother calls Hera "the champagne coloured retriever". It's a good pet name for this lovely, gentle dog <3


Nyt tulee postaukset tosiaan viiveellä, kun blogger ei oo suostunut lataamaan kuvia monista yrityksistäni huolimatta. Mutta voihan näitä kuvia katella jälkikäteenkin.
Ihania heinäkuun viimeisiä päiviä kaikille viherpeukaloille <3