In memoriam

Maailmalla tapahtuu kauheita,ensin Christchurchin maanjäristys ja eilen Japanin tsunameineen ja ydinvoimalaonnettomuuksineen.Tuollaiset uutiset asettavat aina hetkeksi palikat paikoilleen ajatusmaailmassa,ettei ihan jokaisesta pakkaspäivästä,lumipyrystä tai kesäisestä ennätyshelteestä välttämättä kannata murhetta kantaa,meillä on sentään rauhallinen maaperä jalkojemme alla...

Suurta surua liikkuu maailmalla.Meidän pienessä maailmassamme tämä päivä on myös surun vuosipäivä.Vuosi sitten jouduimme antamaan periksi rakkaan Sandi-kissamme vakavalle sairaudelle ja päästämään Sandin loikkaamaan taivaan aurinkoniityille...

Sandi oli tyttäreni silmäterä alusta asti.Ensimmäisestä aamusta.Sandin ja sen kolmen samannäköisen velipojan isä oli harmaa Baron ja emo siro musta Misu.Kun olimme menossa hakemaan Misu-pentua meille,silloin viisivuotias tyttäreni ilmoitti kaupan kassatädille,että "me haetaan meille pikku kissa.Siitä tulee Paronille morsian." ja niinhän siitä aikanaan sitten tulikin,minkä seurauksena heräsin eräänä huhtikuisena aamuyönä outoon ääneen sänkyni jalkopäässä.Misu oli tullut synnyttämään sänkyyni ja kaksi pikkuista se oli jo ominavuin saattanut maailmaan,avustamanani syntyi vielä toiset kaksi.Pikkuiset olivat toistensa klooneja,pikimustia,kaikilla pieni valkoinen täplä rinnassa.Paitsi yhdellä hieman isompi ja vielä yksi valkoinen varvas toisessa etutassussa ja valkeita karvoja kainaloissakin.Se oli Sandi ja sen tyttäreni valitsi ikiomaksi kisulikseen.

Tyttäreni risti pennun empimättä  tv:n silloisessa piirrossarjassa seikkailevan sankarin mukaan ja niin pikku kisusta tuli Sandokan.Myös poikani valitsi pennuista omansa ja antoi sille nimeksi Giro samasta tv-sarjasta.Kolmas meille jäävä pentu sai nimekseen Roope ja neljäs jäi toistaiseksi ilman nimeä,koska sen aikoi eräs kaverini ottaa.

Pian Sandokan lyheni Sandiksi ja moneksi muuksi hellittelynimeksi,rakkaalla lapsella kun on tunnetusti monta nimeä...Sasuli,Sakkenakke,Sanchesson,Sirius Black,Hunnybunny...

Veljekset kasvoivat komeiksi ja kiiltäväturkkisiksi.Olisi luullut,että elämä on yhtä auvoa,mutta porukassa kytikin synkkä veljesviha...
Roope vihasi Sandia kiihkeästi jostain mystisestä syystä.Useampana keväänä toukokuussa jostain päin pihaa kuului tappelunrähäkkä,minkä seurauksena Sandi oli koko kesän pois kotoa ja voi sitä huolen määrää,mikä siitä seurasi.Syksyllä se kuitenkin palasi aina kotiin ja otettiin vastaan tietysti kuin tuhlaajapoika ainakin.Pojilla oli sitten tiukat ulkoiluvuorot,mikä toimikin ihan hyvin.
Sandin kolme veljeä kuolivat nuorina.Kaverini ottama Laku oli kuollut vuoden vanhana kotipihalleen mentyään ulkoilemaan,ei mitään merkkejä myrkystä tms.Giro kuoli nelivuotiaana ihan yllättäen ja Roope pari vuotta myöhemmin.Ajattelimme,että niillä täytyi olla joku synnynnäinen sydänvika.Giron kuolema oli  iso järkytys ja kun siitä toivuttiin,uutta iloa elämään toivat pojalleni otettu pikkuinen Leevi ja tyttäreni Veera-kisu.

Sandi sai sitten elää pitkän elämän.Se oli koko elämänsä rauhaa rakastava kissa.Se ei kertakaikkiaan osannut tapella,ei pitää puoliaan veljeään eikä sittemmin pihaamme ilmestyneitä kulkukissojakaan vastaan.Sen olemus oli lempeä ja katse niin viisas,siksi olin aina sitä mieltä,että Sandi on maailman kiltein kissa.

Eniten maailmassa Sandi rakasti tytärtäni,ikiomaa ihmistään.Se oli kristallinkirkkaasti nähtävissä,sen eleissä,sen ilmeissä,sen katseissa...Kun tyttäreni joutui opiskelun takia toiselle paikkakunnalle ja pääsi vain viikonloppuisin käymään kotona,voi sitä molemminpuolista iloa ja onnea yhdessäolosta.Kun tyttäreni lähti Lontooseen ja myöhemmin Uuteen Seelantiin annoin Sandin kuunnella puhelimessa ja Skypessä hänen ääntään.

Kun Sandi tuli kainaloon köllöttelemään se usein hipaisi tassulla huulia.Kukaan muu meidän kissoista ei ole sillä tavalla tehnyt,se oli Sandin oma tapa osoittaa kiintymystään,niin sen ainakin tulkitsin.

Viime helmikuussa Sandi sairastui.Vakavasti.Sillä todettiin vanheneville kissoille yleinen  maksa- ja sappiteidentulehdustila.Sitä lääkittiin antibiooteilla,nesteytettiin,sitä piti syöttää ruiskulla,koska ruoka ei maistunut,se laihtui,kuihtui,meni keltaiseksi...Tyttäreni oli palaamassa Uudesta Seelannista helmikuun lopulla ja pelkäsin,ettei Sandi jaksa elää sinne asti.Mutta se jaksoi ja he saivat vielä muutaman yhteisen viikon.

Välillä Sandin tila hieman parani ja uskalsimme toivoa,että se selviäisi,mutta maaliskuun 12.päivä perjantaina piti luovuttaa. Myöntää,että se ei parane ja meidän on pakko päästää se menemään....
Tyttäreni piti Sandia sylissä aamupäivällä ja he katsoivat ulos kirkkaaseen auringonpaisteeseen.Tyttäreni sanoi Sandille,että nyt on hyvä päivä lähteä...Siksi ajattelen,että piikin saatuaan ja meidän silittäessämme sitä uneen,Sandi otti villin loikan taivaan aurinkoniityille ja on taas vahva ja voimakas.Sellaisena sen näin unessani tänä talvena,se tuli syliini ja oli komea ja painava niinkuin ennen sairauttaan.



I see that you're tired
but I can't walk all the steps for you.
You have to walk them yourself
but I will walk them with you.
I will walk them with you.


I see that you're in pain
but I can't cry your tears for you.
You must cry them yourself
but I will cry with you
I will cry with you.

I see that you want to give up
but I can't live your life for you.
You must live it yourself
but I will live with you
I will live with you.

I see that you're scared
but I can't die for you.
You've got to taste it yourself
but I do change death to life for you.
I change death to life for you.
I changed death to life for you.

Björn Eidsvåg (Eg ser)

Suuren kuusen suojaavien oksien alla on pienen hyvä nukkua.