Niinpä niin...ihminen päättää ja Jumala säätää.
Toissa viikolla tiistai-iltana 82-vuotias isäni sai aivoinfarktin ja hänet lennätettiin kiireenkaupalla pelastushelikopteri Sepellä OYS:aan.Onneksi apu ehti ajoissa ja suoranainen ihme tapahtui eli mies tuli tajuihinsa jo tiistaina puoliltaöin,puhe ja muisti toimivat tosi hyvin ja kaikki raajat liikkuvat.Ongelmia aiheuttaa jatkuvasti keuhkojen tilanne.Takana on vuosikymmenien tupakkahistoria ja keuhkot ovat nyt kovilla,kun tupakka on jäänyt pois.
Yesterday I was supposed to fly to London to visit my daughter and her boyfriend and have a time of my life visiting gorgeous gardens.But...A couple of weeks ago my aged father had a cerebral infarction.He was lucky enough to get help in time and it was a true miracle to see him talking again,he recognized everyone,remembered old and new things,he could move his arms and legs.Unfortunately he has smoked so long that his lungs are now in pretty bad condition and that causes problems.
Hänen vointinsa vaihtelee päivittäin.Väsymys on tietysti kova ja väsymyksen myötä tulee sekavuus.Pari hyvääkin päivää on ollut ja toivottavasti niitä tulee jatkossa lisää.Toivottavasti saamme rakkaan isän ja papan tallustelemaan kotipihalle,kuuntelemaan meren kohinaa,tuntemaan merituulen poskillaan,rakkaiden lintujen laulua kuuntelemaan,syömään omenoita omista puista...
He has had some very bad days and some quite good ones.He's tired and occasionally confused but he's also been the same father I've always known,kind and smiling.We hope so bad to get him back home again,listening to the sound of sea,to feel sea breeze,to see all beloved birds...
Maanantaina ennen infarktia kiertelimme yhdessä pihalla ja suunnittelimme uusien omenapuiden istuttamista.Isällä oli mielessä pari uutta lajiketta,joita hän halusi hankkia.Niistä olen hänelle sairaalassa jutellut,muistuttanut suunnitelmista ja luvannut,että ne toteutetaan.Marjapensaat ostinkin jo yhtenä päivänä,Mortti-mustaherukan,joka tekee maailman parhaat mustaherukan marjat sekä Hinnonmäen Keltaisen karviaisen.
On Monday before the infarction we walked around in the garden and made plans for some new appletrees which he loves.He wanted to try a couple of brand new species.I have talked about our plans in the hospital,reminded that we have something good to look forward to.
Elämä osaa yllättää.Vaikka miten mielessä kävisi,että joskus jotain sattuu.Sitten kun se tapahtuu,se tulee kuitenkin yllätyksenä.Nyt eletään kuin henkeä pidätellen.Jatkuvat toiveet ja rukoukset sinkoilevat jonnekin,jossa ne toivottavasti kuullaan.
Life is full of surprises.Even though you realize something is going to happen some day.But when it really happens it's always an unpleasant surprise. I have lived these past days holding my breath.I keep praying and hoping,wishing someone somewhere will hear our prayers.
Vaikka Englannin puutarhat jäivät tällä kertaa haaveeksi,ne eivät sieltä varmaankaan katoa mihinkään ja vielä minä niissäkin kiertelen.Nyt alkoi kuitenkin kahden viikon kesäloma ja aika kuluu OYS:n ja oman puutarhan välillä.Istutettavaa on jo kertynyt muutaman työpäivän verran...
Arvaatteko mikä tässä esittelee muhkeita silmujaan..? Iik,mun ikioma pieni hevoskastanja.I love it! Ostin yksilön,jossa on oksia alhaallakin,siinä toivossa,että jos talvi vie latvan,elämää säilyy hangen alle jäävissä osissa.
My very own little chestnut.
Kassillinen silmänruokaa: sininataa,hopeatoppoa,kylmänkukkaa...
Red Riding Hood-tulppaaneita on noussut mukavasti pitkin pihaa.Tykkään noista kirjavista lehdistä.
Tämä kasvi ylitti kaikki odotukseni.Viime kesänä se oli jo nuutumaan päin,kun sen sain.On ollut mukava seurata sen heräämistä.Jänskät tummanvioletit versot muuttuivat tämmöisiksi ja kukista mahtaa tulla tosi kauniit.Tämä myrkyllinen kaunotar on skopolia.
Pari vuotta sitten hautasin muutaman ruukullisen keväällä ostettuja Tete-a-Tete-narsisseja sinne tänne.Ne ovat mukavan näköisiä tiiviitä tupsukoita kukkiessaan.
Samoin helmihyasintit
Ei hätää,kun on tarpeeksi pieni: voi mennä pitämään sadetta narsissin torveen. Oikeanpuolimmainen iso rontti on säilynyt peremmällä ihan kuivana,mutta toinen reppana on saanut vähän pisaroita niskaansa.
Monenväriset esikot kukkivat parhaillaan
Pupu on lannoittanut tämän hempeänpinkin esikkokaunottaren
Sembramännyn pehmeät pitkät neulaset
Hassu västäräkki röyhistelee rintaansa edessään seisovalle komistukselle:)
Mihin se meni??
Tästä pitäis tulla mahtava.Persianpikarililja.
Rantalaukkaneilikkakohan tämä oli?
Augusta Luise-ruusu,jonka takia hikoilin pitkin talvea.Olin varma,että upea ruusu on mennyttä kalua,voi miksi miksi en kaivanut sitä ylös ja laittanut talveksi kellariin...Ei ois tarvinnut hermoilla.Augusta Luise on elämänsä kunnossa ja hyvässä kasvun alussa.
Toiveikasta toukokuun jatkoa teille kaikille ja meille myös...
Toiveikasta jatkoa! Voi miten tiukka paikka. Setäni sai aivoinfarktin pari vuotta sitten, mutta hänestä ei edes huomaa sellaista olleen ja mies on kumminkin lähellä yhdeksääkymmentä. Isäni taas kuoli sydäninfarktiin lähes saman tien, saappaat jalassa. Hienoa, että isäsi pystyy kommunikoimaan!
VastaaPoistaOlen raportoinut sulle magnoliajuttuja niin tässä uusin tieto: 'Susanissa' on kuitenkin pieniä vihertäviä silmuja aivan versojen tyvillä! Tähtimagnolia näyttää kuolleelta, ja japaninmagnolia puhkeaa lehteen. Kaikki siis testissä ulkona ilman talvisuojausta, tähtimagnolia ja 'Susan' selvisivät jo toissa talvesta, japaninmagnolia on viime syksynä istutettu.
Voi, miten ikävää. Toivotaan, että isäsi vahvistuu pian entiselleen!
VastaaPoistaKaikenlaisia ihanuuksia sinulla kasvaakin. Tuo skopolia on ihan täydellinen uutuus mulle, hauska nähdä myöhemmin sen kukintaa. Ja kirjavalehtiset tulppaanit ovat hienoja, erittäin koristeellisia.
Peilaileva västäräkki on hurjan söötti, mahtavat kuvat olet saanut siitä napattua :)
Onneksi apu tuli pian ja isäsi toipuu hyvin. Ihminen, joka suunnittelee omenapuiden istuttamista on onnellinen, hänellä on usko tulevaisuuteen. Upeaa kukkaloistoa sinulla on jo kasvussa.
VastaaPoistaToivon, että isäsi pääsisi pian niitä uusia omenapuita katsastamaan. Onneksi hän sai apua pikaisesti, se on tärkeää. Oma isäni sai aivoinfarktin liki 5 vuotta sitten, hän oli silloin 79-vuotias. Hyvin toipui muuten, mutta puheen kanssa on ongelmaa. Onhan tuollainen tapahtuma silti melkoinen kriisi kaikille.
VastaaPoistaSulla on niin ihania ihanuuksia, kuten tuo hevoskastanja!
Toivottavasti isäsi vointi kohenee pian ja hän pääsee puutarhaansa nauttimaan kesästä. Ja totta, puutarhat odottavat teitä eivätkä katoa minnekään, ehditte varmasti sinnekin. Voimia ja lämpöistä toukokuuta!
VastaaPoistaPidän kovasti peukkuja isäsi toipumisen puolesta. OYSissa on onneksi hyvä hoito, ja omenapuut motivoivat häntä varmasti toipumiseen.
VastaaPoistaLämpimiä ajatuksia lähettelen sinne synnyinseudulle, ja ihaillen katselen kuvia aarteistasi. Wau, mitä kaikkea sinulla onkaan!
Lämmin kiitos teille kaikille ihanan kannustavista kommenteista ja selviytymistarinoista<3 Eilen otettiin tavallaan jo askel kotiinpäin eli isä siirrettiin iltasella OYS:sta Oulun kuntoutussairaalaan.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaTsemppiä ja jaksamista sinulle ja isällesi !!!
VastaaPoistaViime vuonna ostetussa magnoliassa (Leonard Messel) oli avautunut ensimmäinen kukka ja
toinen jo aukeamassa. Ja minä kun ihmettelin, että mitä ne karvaiset "pajunkissat" pensaassa olivat.
Ihania kukan alkuja : )
Myös viime vuonna istutettu hevoskastanja on saanut lehdet. Näitä pitää saada lisää...
Ja ekassa kuvassa sinulla on tuurenpihlaja...
VastaaPoistaToivottavasti isäsi selviää ja tulee sinun kanssasi istuttamaan Hinnomäen keltaista karviasta, joka on maailman paras karviainen.
Minulla on se yksi ruusu, se tikku, jonka Puutarhaneuvos toi minulle. Se on Italiasta, enkä tiedä, minkälainen siitä pitäisi tulla. Hänellä, neuvoksella, on toinen. Tämä on joku kasvikoe. Nyt se tikku lykkää lehteä...Ehkä hän haluaa testata, voisiko sitä alkaa toimittaa Suomeen tms.
Voi hyvin ja isäsi myös!