Alkava syksy sai ihmeen aikaan ja syksyn lapsi,lokakuun lopun skorpparinainen heräsi henkiin...kesän surullinen zombie on vähitellen väistymässä.Niin ihania kuin kevät ja kesä ovatkin,syksyllä syntyneen vuodenaika vain yksinkertaisesti on syksy...uusien lupausten ja mahdollisuuksien aika,levottomien tuulten aika,energiaa pursuava aika.
Being born in the autumn for me this is the most energic time of the year.Autumn means new opportunities and promises.
Vuosi sitten istuttamani vaahtera lunasti kaikki odotukset pukeutumalla huikeanväriseen syysasuun.
The maple I planted a year ago is so colourful,it fills all my expectations
Vaahtera ja hunajankeltainen grillikota muodostavat nyt mukavan väriparin,vaahteran kasvaessa näkymä vain paranee.Jos joku uusista lukijoista ihmettelee kodan vasemmalla puolella näkyvää kuusentorsoa,siihen löytyy selitys viime lokakuun ekasta postauksesta.Vanhoille lukijoille tiedoksi,torso on elossa ja istutin sen alle villiviinin,joka toivottavasti jo ensi kesänä kiipeilee pitkin noita karunnäköisiä oksia.En vain raski sitä kaataa...
Kuolanpionin komea siemenkota.Näitä lähti jo satsi helsinkiläiselle pioniharrastajalle.
A seedpod of paeonia anomala
Kuolanpionin pullea siemenkota on kuin viisisakarainen tähti.Avautuneena ja siemenet karistaneena se näyttää ihan kukalta.
Almost like a flower
Isän rakkaat omenapuut notkuvat sadon painosta.Aurinko saa kypsyvien Borgovskoje-omenoiden tuoksun leijailemaan ilmassa.Ne istuvat vielä lujassa oksillaan,yhden maistiaisen sain irtoamaan eilen.
My father loved his appletrees.The warmth of the sun makes ripening apples smell lovely
Pirjat ovat jo kypsiä.Yhden puun alla oli eilen valtava määrä pudokkaita.
Sain tehdä monta reissua näiden kippojen kanssa,tiskipöydän molemmat altaat tulivat täyteen ja illalla tuoksuvat sosekattilat poreilivat hellalla.Tänään täytyy käydä kaupungista uusi satsi hillopurkkeja,säilöttävää on vielä paljon.
Heinäkokoelma hivuttautuu jo sisätiloja kohti.Taidan laittaa varmuuden vuoksi kaikki kellariin,arempien heinien talvehtiminen ulkona on osoittautunut epävarmaksi.Tässä elefanttiheinä,kuparisara ja hurmesilkkiheinä.
Kirjavalehtinen hakoneheinä ja arabiansulkahirssi
Sininadat odottelevat pääsyä kasvupaikkaansa
Seisaaltaan ihaillen Black Prince-viinikärhön kauneus ei täysin pääse oikeuksiinsa
Kyykkäämällä näkee jo paljon enemmän.Tänä kesänä Prince ei kivunnut kuusen oksille vaan jäi kiertelemään alailmoihin.
Syreeni kukittaa Walenburg-viinikärhöä oksillaan
Prince Charles-viinikärhö
Tämä päivänlilja on joko Summer Wine tai Minstrel Boy.
Vieressä kasvava sormustinkukka sävytti lehtensä päivänliljan kukintoihin sopiviksi
Sateen jälkeen
Nuuhkiessani näitä Catherine Woodburyja huomasin,että jokaisessa kukassa oli jotain ylimääräistä.Tässä pieniä jalkoja ja siipiä...
Täällä palanen raitakuorta...huu,mikä vaanii pikku öttiäisiä päivänliljojen pohjalla...?
Hemaisevan värinen daalia
Missä minä,siellä Veera :)
Metsänreunapenkki syysasussaan.Kukassa ukonhatut,purppurapunalatva,kärhöt,päivänliljat ja taustalla uudelleen kukkiva rosa rugosa 'Anna-Liisa'. Meren läheisyydestä on näin syksyllä hyötyä,ei ole vielä pakkanen puraissut.
.jpg)
Upea daalia ja tosi söpö Veera! Sinulla kukkii vielä vaikka mitä. Mukavaa tiistaita!
VastaaPoistaToistaiseksi ainoa mun daalioista,joka on suostunut kukkimaan...
PoistaKaunista!
VastaaPoistakiitos<3
PoistaMinulla on vähän samanlaisia tuntemuksia syksystä. Kesä on ihanaa aikaa, mutta jotenkin hiljaista ja pysähtynyttä. Syksyllä herätään korjaamaan satoa talteen eikä mikään ole ihanampaa kuin syksyiset metsät ja kirpeän kuulaat päivät. Olen talven lapsi, joulukuun jousimies, mutta syksyllä herään eloon.
VastaaPoistakyllä vuodenajat ovat rikkaus,kaikissa on hyvät puolensa.onkohan koskaan tehty tutkimusta millä tavalla eri vuodenaikoina syntyneet kokevat "oman" ja muut vuodenajat...
PoistaUps, sullahan on siellä vielä oikea kukkatarha.Hitsin, hitsi...dahliat mullakin kukkii vielä mutta yhtä väriä vaan ja ruusut aloittelevat uutta kauttaa, kunpa olisi vielä lämpöisiä päiviä, niin saisi ihailla ruusujen kauneutta.
VastaaPoistaSamoin, minäkin olen syksyn lapsi, itse asiassa sunnuntaina oli synttärit ja kyllä täytyy sanoa, että syksyn värit on ihan mun värejä. Syksy on jos hyvin sattuu,ihana , kuulas ja kirpakka, oivallinen ulkoiluun ja siivoiluun...ja tietty puutarhan talviteloille laittoon.
Ihana kisuli, terkkuja täältä meiltä päin ja aurinkoisia syyspäivä sinulle.
ihanasti vielä kukkia piisaa,noiden lisäksi tietysti nauhukset,rohtosuopayrtit,syysleimut..kiva,että syksystä pitäviä löytyy kuin sieniä sateella,niin monet marisee ja mukisee,kun kesä loppuu ja blaablaablaa...Syksy on juhlavaa aikaa!
PoistaTämäkin skorppari tykkää syksystä ♥
VastaaPoistaSinäkin,Viannaiseni,ihanaa:)
PoistaUpea kuvatankkaus, sinulla kukkii vielä vaikka kuinka paljon ihanuuksia.
VastaaPoistaMeri lämmittää,kasvit jaksavat kukkia pitempään.Keväällä joudutaan vastaavasti odottelemaan pari viikkoa kauemmin,lumien sulamista,kasvun alkua.
PoistaVoi että, mä tykkäsin ennen kovasti syksystä mutta muutaman viimevuoden olen ollut vähän eri mieltä. Ihanat kukat sulla vieläkin, kyllähän noilla voimilla jaksaa ;)
VastaaPoistaniin,kyllähän ne mieltymykset muuttuu elämän aikana,syystä tai toisesta.Yritän kyllä nyt imeä itseeni puhtia pitkän talven varalle,nauttia kaikin tavoin kaikesta kauniista,luonnon antimista...
PoistaHieno heinäkokoelma ! Minullakin on tuo hurmesilkkiheinä, mutta aion jättää sen maahan talveksi. Ruukkuistutuksissani on pari heinää, jotka eivät kuulemma talvehdi ulkona. Eli taidanpa minäkin kiikuttaa ne sitten kellariin, kun pakkaset lähestyvät : )
VastaaPoistaIhana kuva vaahterasta ja grillikodasta.... värit sointuvat niin upeasti yhteen : )
Mukavaa syksyn jatkoa !
Heinät on alkaneet kiehtoa yhä enemmän ja enemmän viime vuosina.Tässäkin näkyy tämä mun innostus kaikkiin poikkeavanvärisiin kasveihin:) mä ostin kolme hurmesilkkiheinän taimea ja kaksi pienempää saa jäädä penkkeihinsä talvehtimaan,tämän ruukkuversion pistän varmuuden vuoksi kellariin.
PoistaHienosti komppavat vaahtera ja kota toistensa värejä! Ja heinäkokoelma on kaunis, noihin voisi hurahtaa :)
VastaaPoistaSyksyyn en puolestani oikein osaa hurahtaa, energia hiipuu päivä päivältä. Pöh. Mutta näitä kuvia katsellessa akut tankkautuivat taas hiukan. Kaunista katseltavaa!
Alkuperäissuunnitelman mukaan kodasta ei pitänyt tulla keltainen...kyllä siihenkin silmä alkoi tottumaan ja vaahteralle paikkaa miettiessäni tuli mieleen,että se raamittaisi kenties mukavasti näkymää kodalle päin.Mukavaa joskus huomata osuneensa oikeaan:)
PoistaVoih,sulleko käy ihan päinvastoin.minäpä yritän lähettää sulle kosmista syysenergiaa,tsiuh!
Syksyssäkin on puolensa täytyy myöntää.
VastaaPoistaVaahterasi on kaunis ja omenasouvi on sielläkin menossa.- Hain puristamosta omenamehut eilen - yli 60 litraa. Pakastin ne. Talviomppumehutkin on sinne vielä mahduttava.
Sinulla hehkuu vielä koko puutarha upeasti. Se merellisyys auttaa näin syksyihin - ei ihme, että pidät syksystä!
Oletpas saanut hurjasti omenamehua,vau.itsekin mietin tuossa soseita keitellessäni,että tulevina vuosina olisi varmaan järkevää hankkia jonkinmoinen mehulinko,luultavasti omenasadot tästä vain runsastuvat,kun puut tulevat parhaaseen ikään.
Poista