Se tuli sittenkin! Finally it's here!

Kevät.
Spring.
Primavera.

Ei mahda mitään, mun naamalle on liimautunut kestohymy :)

 Älkää V-vyöhykkeen viherpeukalot uskoko, kun teille väitetään,ettei puksipuut selviydy täällä. Nämä on nyt selvinneet loistavasti kahdesta talvesta ja niin selvisivät ne uudetkin, jotka viime kesänä istutin. Lumi peittelee ne niin hellästi, että paukkupakkaset ei niitä vahingoita.

 

Pihaorjanlaakeri on aiheuttanut eniten sydämen tykytystä talven aikana. En sitten suojannut tätä sen kummemmin, vain talvensuojaturvetta kasasin aika keon sen tyvelle. Tässä näkyy hyvin ero raikkaanvihreinä lumen suojassa säilyneiden lehtien ja lumen yläpuolella ruskistuneiden välillä. Pensas on hyvin haarautunut, joten vaikka nuo ylimmäiset oksat kuolisivatkin, otaksun, että alaosa  säilyy hengissä. Olen sulatellut lämpimällä vedellä esim tämän ympäristöä, että se alkaa saamaan juurillaan vettä eikä kuivahda pystyyn. Onneksi asutaan haja-asutusalueella, mun ämpärirallia ei kukaan pääse todistamaan. Kieltämättä se sivullisen silmin voi näyttää melko oudolta toiminnalta...:)

 

Magnoliatkin ovat jo raotelleet talvipalttoitaan. Tässä pensasmagnolia.

 

 Pikkuinen tarhamagnolia 'Merrill' lämpimässä talvipesässään.

Japaninmagnolia Mustilan kantaa, 'Vanha Rouva' talvehti pakkashuopatiipiissä.

 

Alppiruusut ahdingossa märän paksun lumen alla.

 

Lehtiharava heilumaan ja pensaat vapaiksi raskaan lumen alta.

Illalla jäin kyllä kiinni itse teossa: naapurin rouva tuli töistä kotiin, kun heiluin vesisateessa takapihalla ja haravoin lunta.

 Pakko oli ottaa tuijat ja muut pensaat esiin ennenkuin oksat olisivat katkenneet.

Puutarhurin naapurina ei taida tulla aika pitkäksi...Ainakin elämä on riittävän yllätyksellistä.

 

Mikä sotku! Pupujussin herkkuheinänjämiä ympäri ämpäri. Aika vähän on jänötit järsineet mun kasveja, kun oon ruokkinut niitä heinällä läpi talven. Ensi talveksi haen isot heinäpaalit, älytöntä kantaa kalliita pikku pusseja niille.  Luumupuuta ja villapajuja oli vähän nakerreltu, myös yhden puistoatsalean nuppuja oli käyty maistelemassa. Onneksi niitä oli jäänytkin, tiedä vaikka saatais kukkia jossain vaiheessa :)

Ensimmäinen pieni punainen pionin versokin on jo bongattu. Ja vesisateesta huolimatta oon viilettänyt kaiken päivää pihalla. Vihdoin loppui sisällä kykkiminen! 

Muuttolinturintamalla on ollut melko hiljaista. Eilen vasta näin ekat joutsenet ja kuulin ekat hanhet. Peipposia ei ole näkynyt vielä ollenkaan, vaikka yleensä ovat tulleet jo maaliskuun puolella ekan sulan läimäreen ilmestyessä. Sentään yhtenä iltana jotain ihanaa: Mustarastas vihelteli korkean puun latvassa <3

 Tässä vaiheessa vesisade hymyilyttää. Sieltä ne tulee esiin, kaikki mun rakkaat kasvit.