Takaisin Lontooseen.Back to London.

 Tosin vain muistoissa. Lähdetään nyt toukokuiselle matkalle, joka alkoi kevään ensimmäisenä hellepäivänä Oulusta. Potkurikoneella lennettiin ensin Tukholmaan.

 

 Tämmöinen porukka oli suljettu vitriiniin.




 

Kävi selväksi, että Tukholmasta on lähtöisin paljon kuuluisuuksia. Pitkän käytävän seinät oli katettu eri aikakausien julkkisten kuvilla, jotka toivottivat tervetulleiksi kotikaupunkiinsa.
Many celebraties come from Stockholm. Their posters hung along the  corridor, "Welcome to my hometown", they said.

Ja Tukholman kuuluisin pariskunta
The most famous couple of all

Kone vaihtui onneksi vähän isompaan :). Skandinavian aurinko jäi taakse...

Heathrowlle sukellettiin sankkojen pilvien seasta. Heathrowlle laskeutuu tai sieltä nousee ilmaan kone n. minuutin välein. Pilvissä tulee mieleen kaikki edellä menevät ja perässä tulevat koneet...

Ekana iltana Hammersmithissä jaksettiin suunnistaa vain lähipubiin syömään jotain pientä

Rapeat mustekalarenkaat on tosi hyviä!
Crisp squids, my favourite!

Muutamana aamuna käytiin lähikahvilassa nauttimassa isot kupit lattea ja skonsseja tai terveellisiä täytettyjä kokojyväsämpylöitä

Pulu miettii meniskö tubella. Ei sitten kuitenkaan mennyt :)
"Should I take the tube..."

Lauantaiaamun ekaksi kohteeksi valikoitui luonnollisesti Portobello Road. Mitä tahansa tarvitset, sieltä sen todennäköisesti löydät. Kojuja ja myyjiä on loputtomiin, katusoittajia siellä täällä. Kirpparikamaa, antiikkia, vintagea, halpisrättejä, hedelmiä, vihanneksia, kukkia, leivonnaisia...Suunnilleen koko maapallon väestö on edustettuna, tarkkakorvainen saattaa bongata myös suomen kieltä puheen sorinasta. Värikästä, kiehtovaa, välillä myös ärsyttävää ruuhkaa.

The door, Notting Hill-elokuvan maailmanmaineeseen nostama ovi. Nyt tosin erivärisenä kuin leffassa.

Pullopuutarha
Bottle garden on Portobello Road

 

Leivonnaiskojuilla joutui vaikean paikan eteen, luumu-omena, kirsikka- vai suklaapiiraita...

...vai croissanteja...

Mun ehdoton suosikkileivonnainen, rapeapintainen, sisältä mehevänkuohkea mantelicroissant.
Almond croissants, there can't be anything as tasty.

Kävelykeppejä

Kunpa suomalaisessa kaupunkimiljöössäkin olisi näin ihanan kirkasvärisiä taloja, onko kaiken pakko olla aina vain jotain tasaisen harmaata, mustaa, ruskeaa, valkoista...

Kivisessä istutusaltaassa iloinen kevätkukkien sekamelska.

Monenlaisia köynnöskasveja suikertelee toistensa lomassa, kukkivana vuorikärhö, Clematis montana.

Talon korkuinen wisteria, sinisade

Kääpiösyreeni 'Palibin'

 Hienosti talojen väreihin mätsäävä kasvillisuus: violetti talo ja wisteria sekä punainen talo ja hopeinen oliivipuu

Milloinkahan Suomessa nähtäisiin näin ennakkoluulotonta julkisivuväritystä...Näistä kolmesta tahtoisin asua tuossa utuvioletissa, jossa siinäkin wisteria suikertelee pitkin seinää. On tuo punainenkin kyllä kiva.

Edelleen samaa talorivistöä, hillityn siniset sävyt vaihtuvat hailakkaan vaaleanpunaiseen.

Ihania köynnösruusuja
Ramblers and climbers

Pakko oli välillä aina nuuhkaista, tuoksuuko vai ei.

Tälle puulle en ole onnistunut löytämään nimeä. Isot liuskaiset lehdet ja yksinkertaiset kirkkaankeltaiset kukat.
I wonder what this tree is...

Kerrottujen idänunikoiden räiskyvää oranssinpunaa

Ovi ja etupihan pensas sävy sävyyn

Vaaleanpunainen ulko-ovi vois olla mukavaa vaihtelua

 Tuollaisessa turkoosissa talossakin saattaisi olla kiva asua...

Tämäkin upea wisteria kiipeili neljännen kerroksen korkeudelle. Edelleen mietin millaista olisi herätä uuteen aamuun ja kurkistaa ulos ikkunasta jota reunustaisivat runsaina ryöppyävät tuoksuvat kukinnot...

Näitä ei aina muista bongailla, riippuvia kukkakoreja, hanging baskets.

 Laukkuliikkeen näyteikkunassa nukkui tyynen rauhallisesti musta kissa, välittämättä tuon taivaallista ohi lipuvasta lauantaipäivän ihmisvilinästä. Kisu on kuulemma melkein aina ikkunassa.

Tämän jälkeen jatkettiin kävellen matkaa kohti seuraavaa etappia,  joka oli Holland Park. Sinne vien teidät seuraavassa postauksessa.