Slow life.

 

 

 

 

 

 

'Catherine Woodbury'

 

 

 

'Moonlight Masqurade'

Päivänliljojen kukinta on suurimmaksi osaksi ohi tältä kesältä. Niinkuin koko kesäkin :) Itsehän olen kuitenkin parhaillaan kesälomalla. Vuorotteluvapaan toinen neljän kuukauden pätkä päättyi heinäkuun lopussa, elokuun kävin töissä ja nyt "täytyy" pitää kesälomia pois.  Säiden suhteen ei ole ainakaan moitteen sanaa sanottavana. Sateisen elokuun jälkeen syyskuu on suorastaan hymyillyt. On ollut aurinkoa ja suhteellisen lämmintäkin. Ja sateiden ansiosta metsät pursuavat sieniä! Ihan huippuvuosi, enpä tällaista muista nähneeni. Kyllä suomalainen metsä on semmoinen aarreaitta marjoineen, sienineen, riistoineen ja suomalaiset niin etuoikeutettua kansaa, että pistää ihmettelemään olemmeko ansainneet kaiken tämän runsauden...

Herkkutatteja on riittänyt kuivattavaksi, pakkaseen ja tuoreeltaan syötäväksi.

Ja mun suosikkeja, rouskuja. Tykkään yli kaiken poimia niitä, ne kun napsahtavat niin kivasti. Niitä on myös kiva käsitellä. Ja tänä vuonna näitä mun ykkösherkkuja eli nappisieniä (etikkaliemeen säilöttyjä toinen toistaan pienempiä rouskuja) oon saanut talteen suuret määrät. Isommat oon pilkkonut, ryöpännyt ja pakastanut.

Nimetön vaaleankeltainen kerrottu päivänlilja.

'Moonlight Masquerade'

Clematis 'Hagley Hybrid'

Täpläleimu 'Natasha'

Berberis thunbergii 'Harlequin'

Japaninhortensia 'Vanille Fraise'

Alkukesällä värkkäsin jakotaimista tämmöisen kuunliljapainotteisen puolivarjon penkin ennen niin kovin lohduttomalta näyttäneeseen paikkaan. Eriväristen kuunliljojen lisäksi penkissä on mm. idän- ja valkovarjohiippaa, tummalehtisiä nauhuksia (Desdemona ja Osiris Fantasy), Palace Purple-keijunkukkaa, tähkäesikoita, jaloängelmää, siperiankurjenmiekkaa...Yllä oleva kuva on otettu muutama viikko istutuksen jälkeen, paljaita paikkoja on yhä jäljellä, mutta taimet on jo pääsemässä vauhtiin.

Kesän aikana taimet rehevöityivät varsin nopeasti ja nyt on maanpinta täysin peitossa.

 

 

 

Tässä yksi pikku projektin alku. Löysin tiilikasasta hyviä Arabian valkeita tulitiiliä ja päätin kokeilla niitä tähän pionipolun -Peony Path- varteen, miltä näyttäisivät. No, mun silmään ei ainakaan ihan hullulta, joten tästä jatketaan. Tarkoitus on kattaa tuurenpihlajan ja pensaiden väliin jäävä alue kokonaan, on nimittäin suht' konstikas ruohonleikkurilla yrittää sitä siistiä...Eli siis todennäköisesti tästä tulee yhtenäinen istutusalue, johon olemassa olevien pensaiden väleihin kiviä ja perennoja.

 

 

 

 

 

 

Raskas työ vaatii virkistystä!

Sain kivan kaupunkituliaisen. Tykkään yli kaiken seljankukkamehusta ja nykyään sitä saa jo Suomestakin. Stockan valikoimissa on tämmöinen virkistävä juoma.

 

 

 

 

Tällaisia aaltoja piti odottaa koko kesä, mutta tulivathan ne lopulta. Kova etelätuuli nosti veden äkkiä ja tyrskyt oli melkein kuin suuremmassakin meressä. Vesikin oli vielä huippulämmintä, joten ei muuta kuin tyrskyihin pomppimaan tytär seurana.

 

Laitettiin meidän pikkuinen soutuvene heinäkuussa veteen onkireissuja varten ja toki se oli ennen myrskyä täyttynyt sadevedestä ja epähuomiossa informaatiokatkoksesta johtuen jäänyt tyhjäämättä...Heräsin yövuoron jälkeen iltapäivällä myrskytuuleen ja mennessäni rantaan siirtääkseni veneen lähemmäksi, sitä ei näkynytkään missään...Uponnut, ajattelin. Mutta eipä hätää, kun mentiin uimaan, bongasimme karkulaisen naapurin rannasta, missä kellotti tyytyväisen oloisena.
Mitä tästä opimme? Merisäätä ei passaa jättää kuuntelematta, jos on pienikin vene vedessä :) Ja rankkasateen jälkeen on aina käytävä tarkistamassa onko vene tyhjennetty vai onko se jäänyt hyväksi aikeeksi ;)

Valkoiset on pilvet, lampaat nuo taivaan sinisen...

...mutta meidän lampaat onkin kaikki mustia :)  Tässä kesäkuussa otetussa kuvassa vasta tulleet Suziquattro, tunnettu nykyään paremmin nimellä Pököpää, ja Arethafranklin, kotoisammin Musta :) ja taustalla jo aiemmin tullut Amywinehouse.  Pököpää on kesän mittaan koetellut hermoja useammankin kerran. Se on mestarikarkailija ja geneettisessä perimässä sillä on varmastikin vuorikaurista tai ainakin vuohta, niin maaninen kiipeilijä se on...Tässä kesäkuisessa kuvassa ne on vielä niin hoikkia, mutta kesän aikana on pötsit pullentuneet huomattavasti :)  Onhan ne niin kivoja.  Aina tulevat tönimään, "Anna leipää, ann ny, on sulla kuitenki taskussa..."
Muutamista karkaamisista huolimatta mitään katastrofaalista ei oo tapahtunut. Kerran makoilin pihalla lueskelemassa, kun ei muuta kuumasta johtuen jaksanut. Alkoi sitten ramaista ja päätin ottaa pikku tirsanderit. Hetken kuluttua kuului läheltä raksahdus. Nousin katselemaan ympärille ja kappas vain, lampaat pojotti parin metrin päässä :) Mutta ei yhtään kallisarvoista kasvia päätynyt niiden suihin vaan tulivat kiltisti takaisin aitaukseensa. Nykyään ne osaavat laiduntaa ihan kiltisti tuntikausia itsekseen.

Oon kyllä tämän päättyneen vuorotteluvapaajakson aikana todella sisäistänyt downshiftauksen ja slowlifen. Miten mulla ei ennen ollut muka aikaa mihinkään. Nyt voin ihan rauhallisin mielin ottaa Mustan liekaan ja lähteä  ainakin kerran päivässä laiduntamaan lampaita puoleksitoista tunniksi, katsoa hypnotisoituneena miten tehokkaasti ne puhdistavat maastoa ja ihailla niiden kulinaristisuutta. Kaikkea pitää maistaa :) Aikaa on myös koiran kanssa ulkoiluun, treenaukseen ja leikkimiseen. Pistää vain miettimään, mistä oon joutunut tinkimään. Tietokoneella istuminen on ainakin jäänyt minimiin niinkuin blogipäivitysten harveneminenkin todistaa. Melkein kaikki muut nettiasiat pystyy hoitamaan älypuhelimella vaikka lampaita laiduntaessa :) Myös sohva on hyvin vähän käytetty huonekalu tätä nykyä. Televisio - menee päiviä, ettei sitä ehdi avata eikä ole kyllä syytäkään, niin vähän mielenkiintoista sieltä tulee. Hmm...ehkä oon hankkinut elämän :D

Kukkasipulikuvastot tulivat, ne selattiin ja tilattiin ja eka paketti on jo kotiin saatu. Monenmoista mukavaa tuli, erinäisiä laukkoja, Katherine Hodgkin-iiriksiä, lisää kirjopikarililjoja, oregonin koiranhampaita, viherhämyvuokon juuriruikuloita...Katse suuntautuu taas vankasti talvikuukausien yli ja ohi kohti ensi kevättä ja heräävää vihreyttä.

Auvoisia syyskuun päiviä kaikille viherpeukaloille.