Puutarhan kaa

Vaaleanvihreää-blogista tuli haaste. Yksitoista tiukkaa kysymystä tyyliin kumman kaa. Mutta nyt siis puutarhan kaa :)

1. Savimaa vai hiekkamaa?
Molempia löytyy meidän tontilta. Kummallakin on puolensa, hyvät ja huonot.

2. Varjoisa vai paahteinen piha?
Piha, jossa on sekä varjoa että paahdetta, eli molempia löytyy. Jos nyt ihan ehdottomasti täytyy jompi kumpi valita, isojen lehtipuiden varjostama kiehtovan hämärä piha houkuttaa enemmän kuin armottoman paahteinen.

3. Lapio vai sakset?
Jos tässä pistetään vastakkain ronski puutarhatyökalu ja oikeat sakset joilla askarrellaan ja leikataan esim kankaita käsitöitä varten, niin ihan varmasti lapio.Mutta jos saksilla tarkoitetaan puutarhasaksia eli sekatöörejä, niin sitten ne sekatöörit.

4. Taimikasvatus vai valmiit taimet?
Kumpaakin harrastan.

5. Puut vai pensaat?
No molemmat!

6. Yksivuotiset kukat vai perennat?
Perennat.

7. Uutuudet vai perinnekasvit?
Molempia löytyy.

8. Riippumatto vai kitkeminen?
Vallan mainiosti voisin köllistellä riippumatossa kitkemättä yhtään rikkaruohoa, jos se vain olisi mahdollista ;)

9. Alan Titchmarsh vai Pentti Alanko?
Alan <3

10.Kirjat vai blogit?
Molemmat.

11.Ilmainen  puutarhamatka Alankomaihin vai Isoon Britanniaan?
No koska Ison Britannian puutarhamatka on jo ostettu ja maksettu, voisin mieluusti ottaa ilmaismatkan Alankomaihin Keukenhofin sipulikukkaloistoa ihailemaan!


Betweenland Rikkaruohoelämää-blogista antoi kivan tunnustuksen, josta suuri kiitos ja palaan siihen seuraavassa postauksessa!


Ihan huomaamatta ollaan pyörähdetty maaliskuuhun ja sehän tarkoittaa, että nyt on kevät! Pari viime viikkoa on ollut melkoista matalalentoa joten oli mukava tänään viettää naistenpäivää ja vapaapäivää ihan vain kotosalla ja kotoisasti siivoten ja uuneja lämmitellen.
Edellisen postauksen jälkeen toteutui yksi pieni haave eli hyvä ystävä tuli kylään lumikengät mukanaan ja pääsin kokeilemaan millaista niillä on liikkua.

Ihan kuin pihalla olisi lampsinut joku outo ankkaeläin

Joka latuja hiihtää, ladun on vanki. Vapautta vain on umpihanki.
Jänöjen polkuja pystyi seurailemaan vaivatta lumikengillä.

 

Huikaisevan kirkas kevään valo.

 

 

 

Tämmöisen kivan pikku opuksen bongasin yhtenä päivänä. Tosi viihdyttävää lukemista ja rankkoja vinkkejä viherpeukaloille. Vai mitäs sanotte tästäkin:

"Oikean kylvöajan saat selville vetämällä housut nilkkoihin ja istahtamalla maahan!

Tämä onkin suosikkini vanhojen emäntien neuvoista, ja sekin ensi kuulemalta järjetön. Tarkoitus oli kuitenkin vain ohjeistaa, aikana ennen edistyneitä maan lämpötilan mittaavia välineitä, että paljaan maan tunnustelu herkemmillä ruumiinosilla oli kätevä - joskin epämukava - tapa selvittää, joko lämpötila oli sopiva kevättöiden aloittamiseksi.

Englannin myöhäis-viktoriaanisella kaudella edellä esitetty ajatus ei ollut lainkaan sopiva. Epäilemättä paikallisella suurtilalla vierailevat säätyläiset olisivat ahdistuneet näystä: paljaspyllyisiä palkkapuutarhureita kyykkimässä keittiöpuutarhoissa, pohdiskeleva ilme sään karaisemilla kasvoillaan. Siispä tilalle keksittiin pikaisesti poliittisesti korrektimpi versio kyseisestä kansanviisaudesta, ja pian oli hyväksyttävää - jopa toivottavaa - arvioida mullan lämpötilaa käyttäen sopivampaa ruumiinosaa eli kyynärpäätä. Nykyään, ilmapiirin ollessa suvaitsevampi, voi jokainen valita metodinsa ihan itse!"

Toinen toistaan hienompia kylvöksiä on kanssabloggaajien ikkunalaudoilla jo versomassa. Itse oon vielä pystynyt hillitsemään kylvöhalut koska en halua niitä ylipitkiksi venähtäneitä honteloita taimenruikkuja. Seuraavalle yläkuulle lähtee multaan kyllä jo yhtä ja toista pitemmän esikasvatusajan vaativaa.

Kurkkasin tänään kellariinkin ja siellähän oli tapahtunut vaikka mitä edellisen katsauksen ja kastelukerran jälkeen. Narsissit olivat venähtäneet jo tosi pitkiksi, samoin osa tulppaaneista, joten ne piti jo ottaa valoon. 

Kävin myös iltapäivällä rämpimässä lumihangessa, ravistelemassa lumia tuijien oksilta ja pakkaspeittojen päältä. Makamik-purppuraomenapuuparka oli taipunut ihan maahan asti lumilastin alla...Ja hevoskastanjan peitto oli valahtanut polviin. Silmut kyllä näytti ihan hyviltä.Toivottavasti se selviää...Seinän vierellä kasvavan magnolian peitto oli myös vähän raottunut, silmut näytti hyviltä ja lapioin sen suojaksi lisää pehmeää lunta. Voi miten alkaa jo jänskättää!!