Ihan ensimmäiseksi nämä ihanuudet, joita olen odottanut hartaasti. Näin myöhään puhkeavat villapajujen silmut päästäen esiin unelmanpehmeät hopeiset lehdet, jotka vähän aikaa muistuttavat erehdyttävästi ruusuja. Kohta ne järjestäytyvät lehdiksi ja pehmeyskin katoaa, mutta nämä ohikiitävät hetket ovat kuin taikaa.
Tykkään villapajuista niin paljon, että tilasin kahden olemassaolevan lisäksi kaksi uutta Särkältä. Ikääntyessään niistä tulee kivan muotoisia, leveneviä ja vähän mutkailevia.
Rautatienomenapuu ja norjanangervo näyttäisivät tykkäävän toisistaan niin, että halkeavat. Ihanaa halailua oksat toistensa lomaan kurkottuneina.
Kirsikkapuut ( Huvimaja, Chokoladnajat ja pilvikirsikat) ovat kukkineet jo monta päivää, omenapuut aloittivat toissapäivänä. Tähän aikaan aina toivoo, että olisin istuttanut paljon enemmän omenapuita...Mutta vielä onneksi ehtii :) Tuli muuten kaksi ikävää puumenetystä tällekin keväälle: toinen kaksi vuotta sitten istutetuista Kuningatar-koristeomenapuista oli kuollut ja parhaanmuotoinen vanhin Borgovskoje-kesäomenapuu oli saanut niin pahan kuorivaurion, että myös se näyttää kuivuvan :(
Pikkuisessa kitukasvuisessa Tuna-luumupuussakin on muutamia kukkia ja purppuratuomi 'Colorata' kukkii herkin vaaleanpunaisin kukin samaan aikaan, kun villit serkkunsa ovat valkoisina kukkapilvinä.
Sitten niihin magnolioihin. Tässä pensasmagnolian juuri puhjennut lehti. Silmut ovat litteänpuikeita ja lehti on sijoittuneena silmuun lehtilavat vastakkain ja levittäytyy vain siististi auki.
Tässä on talomme itäseinustalla kasvava pensasmagnolia, Magnolia sieboldii. Korkeutta on vähän toista metriä ja viime kesänä tämä teki tosiaan ensimmäisen kukkansa. Kasvualustana sillä on havu-rodomulta, magnoliat tykkäävät happamasta kasvualustasta. Paikka on sikäli väärä, että aurinko paistaa tähän pitkälle iltapäivään, varjostusta ei ole minkään vertaa, ja kuivaakin tässä on, joten kastelusta täytyy huolehtia. Talveksi tämä saa ympärilleen kanaverkkokehikon ja pakkaspeitteen, juuriston suojaksi talvensuojaturvetta, ja jos lunta tulee (viime talvenahan sitä ei tullut), täytän koko hässäkän pehmoisella lumella. Kovien pakkasten aikana taittelen pakkaspeiton yläpään kiinni, lauhemmalla säällä se saa olla raollaan.
Toinen pensasmagnoliani kasvaa talomme takana, siis sen pohjoispuolella, ison terijoensalavan katveessa. Sitä suojailen talvisin vähän puolihuolimattomasti, mutta hyvin sekin on pärjännyt. Ja se kolmas, jonka luulin kokonaan paleltuneen, alkoi puskea kuitenkin muutamia lehtiä tyveltä.
Ja mikä yllättävintä, sekin tähtimagnolia, Magnolia stellata 'Royal Star', joka kasvaa Violet Hillillä eli pienellä pihanraivaus- ja kasvijätteistä koostuvalla meluvallin näköisellä muodostumalla, ja jonka katsoin auttamatta hengettömäksi vielä pari viikkoa sitten - tadaa! Lehtiähän sekin puskee. Ja se ressukka sai selvitä talvesta ilman mitään suojauksia, en tiedä itsekään miten siinä niin pääsi käymään...
Tässä on sitten ainoa japaninmagnoliani, Magnolia kobus 'Vanha Rouva', Mustilan kantaa. Tämäkin aloittelee kolmatta kesäänsä täällä. Tullessaan se oli n. 150 cm korkea, mutta latva paleltui ensimmäisenä talvena. Jäljelle jäi n. metrin korkuinen tappi, josta oksia levittäytyy joka suuntaan ja tämä tynkä jatkaa nyt elämäänsä täällä pohjoisen perukoilla. Myös tämän suojaan samalla tavalla talveksi.
Kasvupaikkana tälläkin on varmaan magnolian painajainen..Maaperä ympärillä on hiekkaista, magnolia kasvaa meidän grillikodan seinustalla, sen koillispuolella. Grillikota suojaa meidän pihan pahimmilta tuulilta, jotka tulevat etelästä. Pohjoisen puolella on suojaavaa metsää yllin kyllin, pohjoistuulet eivät ole meillä ongelma. Pahimpia ovat kevään kylmät etelätuulet, jotka puhaltavat suoraan jäisen meren päältä - ja tietysti myös etelämyrskyt.
Lehtikompostia lisään kaikille magnolioille viihtyvyyden parantamiseksi. Ja seuralaiskasveja on tietysti hyvä olla, japaninmagnolialla kaverina on höyhenpensas 'Velho'. Maanpeitekasvit olisivat myös hyväksi, suojaisivat juuristoa, ja kunhan vain kerkiän, tarkoitus on istuttaa vaikkapa tuoksukurjenpolvea kokeeksi.
Japaninmagnolian lehdet puhkeavat ihan eri tyylillä kuin pensasmagnolian. Silmut ovat ihanan pulleita ja lupaavia ja niistä sykerölle kiertyneet lehdet rullautuvat yksitellen auki.
Sitten joskus, kun saan puutarhan sille mallille, että on aikaa joskus istuskella ja meditoitua, aion viettää päivän japaninmagnoliani kupeella ja katsoa, miten sen lehdet avautuvat :)
Voi, jos edes kerran elämässäni saisin nähdä tämän ikioman japaninmagnolian kukkivana...
Pikkuinen profeetankukka iloisen keltaisena kivikkoryhmässä.
Seuranaan nämä pikkuiset vaaleankeltaiset narsissit, joiden nimeä en muista. Täytyy kaivella arkistojen kätköistä sekin esiin.
Ehkä kaikista ihanin mun lukuisista narsissilajikkeista: Acropolis. Ostakaa ihmeessä, jos tulee jossain vastaan. Itse olen tilannut tämän joko Korpikankaalta tai Kauppilalta. Tuoksu on ihana ja kukka napakka, muistuttaa kovasti gardenian kukkaa.
Aika ihania nämäkin ovat: Pink Charm, Replete ja Trepolo.
Riippajapaninvaahtera pärjäsi hyvin ensimmäisen talvensa.
Saanko esitellä: Meidän kesätyöntekijä, maisemointiurakoitsija Amywinehouse. Amy muutti meille toissa iltana ja tässä ollaan tutustuttu puolin ja toisin. Veera-kissa meni oma-aloitteisesti tutkimaan kummallista päkätintä, rohkaistui jopa livahtamaan aitaukseenkin.
Lunaa ei olla vielä päästetty kovin lähelle, antaa lampaan ensin toipua paikanvaihdoksen aiheuttamasta stressistä. Kaverit ovat vielä hakusessa, toivottavasti saadaan mahdollisimman pian ainakin toinen. Ei ole lampaan hyvä olla yksinään.
Viimeisinä tulppaaneista puhkesivat kukkaan mustanpuhuvat yön kuningattaret, 'Queen of Night'. Yön kaunotar ei taida olla kovin ihastunut auringonporotuksesta, niinpä se piilottelee tummakurjenpolven lehden suojassa.
Satuin osumaan orvokkiapajille hyvään aikaan keväällä ja löysin näin ihania murretunvärisiä orvokkeja <3
Ja tässäpä tämän viikon projektikohde. Tämä paikka on ollut malka mun silmässä vuosikaudet. ok, jotain kivaa siinä on ollut, mutta kokonaisvaikutelma epäsiisti ja sinnepäin. Istutusten väleissä on kasvanut ruohoa ja toki myös piharatamoa, voikukkia yms...ruohonleikkurilla ei ole ollut asiaa noin ahtaisiin paikkoihin, joten oon kitkenyt ja leikannut ruohosaksilla, kun olen ehtinyt. Nyt sai nurmet kyytiä, laattoja pitkin pääsee siistein tassuin kulkemaan ja mikä parasta, sain kaivattua lisätilaa mun arkajaloille. Mulla on nimittäin tällä hetkellä olo kuin Euroopan omistajalla: mun köynnösruusu 'Constance Spry' puskee nuppuja!!! Täh!? V-vyöhykkeellä. I'm so HAPPY!!! Constance näkyy tuossa taustalla viistoihin tukikeppeihin sidottuna. Se sai nyt seurakseen 'Veilchenblau'-köynnösruusun sekä uuden version 'Augusta Luise'sta. Ja viime kesänä istuttamani 'Chloe Renaissance' ja 'Charles Rennie Mackintosh' ovat nekin vahvassa kasvussa.
Projekti jatkuu näillä minuuteilla, tänään pääsen suosikkipuuhaani eli istuttamaan. Ainakin uusia pioneja laitan ja Peace-ruusuja, ehkäpä kärhön tai kaksi...
Nautinnollista puutarhapäivää ja -viikonloppua kaikille mullantonkijoille <3
%20(1).JPG)
En arvannutkaan, että villapaju on noin soma. Pienet lehdenalut todella näyttävät karvaisilta ruusunkukilta. Valo leikittelee mukavasti ottamissasi kuvissa.
VastaaPoistaVillapajut on ihania!!
PoistaTodellakin suloinen tuo villipaju. Sinulla on siellä kaikkea kaunista kasvamassa ja aivan huippusuloinen ruohonleikkuri:)
VastaaPoistaAmy on kyllä kiva päkättäjä ja tosi tehokas :)
PoistaOnpa kerrassaan upeaa, että olet saanut kaikki magnoliasi noin hyvin pysymään hengissä ja vielä viitosvyöhykkeellä. Uskon, että saat vielä joskus ihailla japaninmagnoliasi kukintaa.
VastaaPoistakiitos tsemppauksesta, se olisi kyllä unelmien täyttymys :)
PoistaNuo sun magnoliat on kyllä huikeat! Oot todella taitava, kun saat ne menestymään. Onnea uudelle puutarhatyöntekijälle, Amy näyttää söpöltä.
VastaaPoistaEn tiedä onko se taitoa vai hyvää onnea :) Amy on kiva :)
PoistaOi että! Ihanaa, että olet saanut noin monenlaisia magnolioita menestymään! Villapajua olen minäkin haaveillut, mutta leviääköhän kuinka runsaasti? Paju kuin paju:) Ja entäpä nuo narsissit! Hienoja! Enpä ihmettele, että vietät puutarhassasi 10-tuntisia päiviä! Leppoisaa helluntaita!
VastaaPoistaVillapajut on olleet mulla jo monta vuotta eivätkä ole levinneet mihinkään.Ainakaan minulla eivät tee juurivesoja yhtään.
PoistaEn kestä! Maisemaurakoitsija Amywinehouse, ihan superihanaa! Ja miten nämä kaikki muutkin kuvat ja asiat oli sellaisia, että tuli tunne, että ollaan Englannissa kartanon tiluksilla? Upeaa!
VastaaPoista:D, Amy sai nimensä onnistuneessa paljusessiossa.. Voivoi, kyllä on vielä matkaa Englannin meininkeihin,mutta oon pikkuhiljaa tullut armeliaammaksi itteeni kohtaan ja alan hyväksyä nuo villit ja puolivillit alueet.
PoistaMonenlaista kaunista ja mukavaa, villapajusta söpöön Amyyn.
VastaaPoistaMukavaa, jos viihdyit :)
PoistaJuuri eilen katselin villapajuja taimistolla. Näiden kuvien perusteella taidan juosta hakemaan ne. Ihania!
VastaaPoistaToivottavasti toteutit aikeesi, uskon, että et tule katumaan :)
PoistaTiina, nyt mää kuolen....Miten ihmeessä sulla voivat nuo selvitä vitosella? Minulle kävi nyt niin, että se meidän magnolia ilmeni olevan tarhamagnolia 'Leonard Messel', ja vyöhyke I. Mutta siitä ei kuulemma tiedetä vielä voisiko se selvitä vaikka II-vyähykkeellä, mutta me olemme III-IV. Teki lehdet jo tammikuussa, koska lumetonta ja lämmintä, nyt teki taas lehdet, mutta niin pienet kukan alut, että ehdin todeta valkoisiksi. Mitä muuta Viherlandia nyt tarjoaa kestävää ja kaunista oli joku yksivartinen magnolia, mutta minä haluan pensaan. Kestäviä pensasmagnolioitakin oli, mutta niissä aika vaatimattomat kuket...Odottelen nyt tuon hden kanssa, että miten selviämme.
VastaaPoistaMeiltä meni japaniliasesta rinteestä 9 jättimäistä Repandaa, mikä on todellakin kauheaa, sillä rinnettä on vaikea hoitaa ja nuo laakamaiset katajat esitvät ruohonkasvn, mutta sallivat kevään scillat ja suven akileijat. Sen lisäksi meni keskipuutarhasta se valtava ja ihanin pilvikirsikka, jota olen lukijoideni kanssa seurannut alusta asti. Olemme juuri lähdössä noutamaan uutta, sillä millään emme osaa siihen kohtaan muuta ajatella kuin pilvikirsikkaa ja pärjäähän siinä omenapuutkin. Yksi puutarhuri oli sitä mieltä, että iso kalliomme, joka on vain osin paljaana, saattaa siinä kohtaa nousta ja kun nyt ei ollut lunta, olisi kylmä kallio tappanut 7 vuoden ikäisen järkyttävän kauniin puumme. Mutta pienestä saamme ainakin nyt jo ruskan.
Tuo kameliaa muistuttava narsissi on upea!
Tiina, mekin verkotimme magnoliamme, mutta jos sen päälle ja ympäri vetää hallaharson ja tuleekin lunta, se kaikki vajoaa sen pienen pensaan päälle? Juoksin joka ilta verkon poisottamisen jälkeen viemässä hallaharson ympärilleen, jos oli kymä yö tulossa.
Kiitos tästä ja etenkin nimistä eli voin nyt ajatella, mitä sitten jos tai kun...mementämme magnoliamme.
Nyt kuitenkin Viherlandiaan lounaalle ja kaikkia ihanuuksia katsomaan.
♥
PS. Linkitin tämän juttusi!
PoistaVoi miten ikävää, että menetitte semmoisen määrän hienoja Repandoja ja pilvikirsikan :( :( . Itseasiassa multa meni myös parit Repandat ja Green Carpet...Menetykset kuuluu tämän harrastuksen luonteeseen, ei voi mitään. Mutta aina se harmittaa. Olen toki iloinen magnolioiden hengissäpysymisestä, mutta vielä on pitkä matka siihen, että kenties edes yhden pienen japaninmagnolian tai tähtimagnolian kukan saisi nähdä omassa puutarhassa. Mulle se pensasmagnolian kukkakin oli suuri ihme. Ainakaan vielä en ole löytänyt mitään nuppuun viittaavaa, mutta viime kesänäkin se tuli ihan yllätyksenä. Mulla on ollut myös Susan ruukkuun istutettuna, kellarissa talvehtimassa ja se kukki tammikuussa ja kukittuaan kuoli pois...:( Myös keltakukkaista Brooklyn-magnoliaa kokeilin, se ei lähtenyt edes kasvuun. Merrill kuoli eka talvenaan, vaikka oli hyvin suojattu. Samoin yksi hienonmuotoinen japaninmagnolia kuoli kolmantena talvenaan. Ei muuta kuin rohkeasti kokeilemaan, onnistuminen palkitsee kaikki vaivat :)
PoistaKiitos tiedoista! Minä en anna ikinä periksi. Minusta vain tuntuu, että otin kaikkein arimman, kun Viherlandiassa oli silloin joku tapahtumapäivä, eikä näkyvissä yhtään tuttua, tietävää myyjää. Jos tuon Leonardin ensi talvi vie, valitsen sitten jonkun muun. Mutta en haluaisi sitä takuuvarmaa, mikä sen nimi nyt olikaa..., jossa on ihan pienet kukat. Se ei vastaa käsitystäni magnoliasta. Valitettavasti...
Poista♥
Wow, nyt uskaltaudun kokeilemaan magnoliaa, kun se kerran korkeammallakin voi selviytyä! Se on NIIN hieno kasvi.
VastaaPoistaJa nuo rusehtavaan vivahtavat orvokit ovat ihania!
Aina kannattaa kokeilla, on niin hienoa, jos kokeilu onnistuu. Oon ollut pitkään sinisten ja violettien orvokkien suuri ystävä, joten itselleni tuli yllätyksenä, että nuo värit vetivätkin tänä keväänä puoleensa.
PoistaOn sinulla ihana puutarha ja vieläpä viitosvyöhykkeellä!
VastaaPoistaMun on laitettava syksyllä valtavat määrät sipuleita maahan,nuo narsissitkin on tosi kauniita. Meillä ei noussut kuin muutama Queen of Night, mihin lie hävinneet.
Minäkin löysin noita vaaleanpuna-liloja orvokeita, mutta nuo kelta-oranssit on ihan uusi tuttavuus.
Naapurissa on pari kesälammasta, mutta ovat niin hiljaisia, ettei niiden ääntä kuule ollenkaan.
Ihania puutarhahetkiä sinulle!
Kiitos :) Paikoin on ihan mukavan näköistä, mutta oma silmä näkee sit aina ne puutteet ja rikkaruohot yms. ;) Syksyinen sipulirumba kyllä palkitsee keväällä, kun kaikki ihanuudet nousee vuoronperään vielä värittömään ja pikkuhiljaa vihertyvään maisemaan.
Poista