Pitkästä aikaa ikkunallani on tämmöinen ihanuus, kamelia.
Tämä kuuluu mielessäni semmoiseen kukkien kukka-kategoriaan, jossa ovat myös gardenia ja amatsoninlilja. Upeita vanhoja huonekasveja. Jos asuisin jossain lauhkeammalla vyöhykkeellä, esim. etelä-Ruotsissa tai Brittein saarilla, mun puutarhasta löytyisi varmasti kamelioita kaikissa punaisen sävyissä, valkeina, yksinkertaisina ja kerrottuina.
Puu kaatuu! Ensimmäisiä vuorotteluvapaapäiviä juhlistin käymällä rantaäyräälle versoneen mäntymetsikön kimppuun. Ikkunasta katsoessa ei ollut enää merinäköalasta mitään tietoa. Käsisahallakin saa selvää jälkeä! Sähkösahakin on, mutta en jaksanut alkaa viritteleen jatkoroikkaa - tai useampaa - ja moottorisaha on mielestäni niin pelottava kapine, että siihen en suostu koskemaan.
Väliaikakatsaus.
Muutaman tunnin rehkittyäni täytyy päästä oikaisemaan selkää ja metsään koiran kanssa. Ilahdun aina löytäessäni hienon vanhan haavan, pohjoisimpana viihtyvän jalopuun. Moni tosin mieltää haavan vain roskapuuksi. Ja onhan sillä ärsyttävät piirteensä, pahimpana tolkuton juurivesojen puskeminen. Meidän tontilla haapoja piisaa, paikan nimikin on Haavikko.
Uurteista runkoa on pakko käydä aina koskettamassa. Tässä koristeena kaunista sammalta. Haapa toimii ikääntyessään kotina monenmoisille öttiäisille ja tarjoaa ravintoa linnuille.
Mmjahah, tätäkö me nyt ihaillaan?
Hmmhmmhmm, mitähän jännää tuolla ois...
...blääh, kyllästyttää tässä istuaaaa...Sano jo "vapaa"!!
Jännempää päästä kaivamaan!
Eilen vietettiinkin Lunan kanssa laatuaikaa ruusupensaassa! Etupation vieressä riehaantunut rugosaruusu Roseraie de l'Hay pääsi siistittäväksi. Yhtenäisen monta metriä leveän pensaikon tilalle muotoutui neljä erillistä pensasta, joiden väleihin tulee jotain kivaa ennestään kasvavien ritarinkannusten lisäksi.
Kissatkin kävivät haistelemassa kevättä. Luna yritti haastaa molempia riehakkaaseen hippaleikkiin, mutta sanomattakin selvää, ettei kissoja huvittanut.
Kevät edistyy hitaasti, mutta toisaalta, eihän tässä oo mihinkään kiirettä. Eilen sain jo haravoitua monta tuntia, normikeväänä täällä päästään haravointipuuhiin vasta vappuna tai äitienpäivänä, joten sikäli ollaan aikataulussa kivasti edellä.
Leeviltä taitaa alkaa veto loppua...:( Kirjoitinkin viime kesänä sen munuaissairaudesta ja loppuelämän kestävästä lääkityksestä. Talvella tuli uusia oireita, joiden takia käytin sitä eläinlääkärissä. Munuaistilanne oli pysynyt ennallaan, ei parantunut, mutta ei pahentunutkaan. Leevi piti ja pitää edelleen päätä vinossa, joten epäilin korvatulehdusta, mutta mitään siihen viittaavaa ei löytynyt. Antibioottikuuri aloitettiin kaiken varalta, sopivaa ei kuitenkaan löytynyt, oksentelu ja mahaoireet alkoivat välittömästi. Päätin, että vanhaa kissaa ei kiusata enempää, mennään nyt päivä kerrallaan entisillä konsteilla ja niin kauan kuin ruoka ja vesi maistuu eikä kissa vaikuta kivuliaalta, se riittää meille. Aivokasvaimen mahdollisuuskin kävi mielessä. Selviä tasapainohäiriöitä on välillä ja pää on tosiaan vinossa. Korvaa se ei kapsuta, joten ei se ainakaan kipeä ole. Jos jollakin on kokemuksia tällaisista vaivoista, vinkkejä otetaan vastaan.
Illalla haravoin meidän talon eteläpuolella luonnontilassa olevaa aluetta, josta saisi helposti kehiteltyä jotain kivaa lehtomaista...Luonnostaan siinä kasvaa pihlajia, tuomia, haapoja ja yksi raita, joka niin ikään on mulle arvokas aarre. Olen tilannut monenlaisia uusia pensaita, joista löytyy yhtä ja toista tälle alueelle sopivaa. Toissa keväänä istutin metsälehmuksen, joka on myös yksi lempipuistani, ja viime kesänä vuorijalavan ja purppurakuusen. Lehmuksen silmut alkavat jo pullistua, ilta-aurinko paistaa lämpimästi niihin.
Ihana kevät, ihana unelmien aika - ja mikä parasta, kohta pääsee toteuttamaan niitä unelmia. Auvoisaa viikonloppua kaikille viherpeukaloille :)
%20(2).JPG)
.jpeg)
