Misun kanssa puutarhassa.Gardening with Misu the cat.

Nukkumispäivä,heräsin taas tapani mukaan neljä tuntia nukuttuani.Kaatosateeseen ja puuskittaiseen tuuleen.Niin no,onneksi heräsin kuitenkin sisällä:).Oli tarkoitus istutella puita tänään,mutta kunnes sade - ehkä - vähän hellittää,voi hyvällä omallatunnolla uppoutua blogimaailmaan.
Rainy and windy day.I was going to plant some trees today but I think I'll wait and see if it stops raining.

Mieli on haikea.Saattelin eilen tyttären taas lentokentälle,Lontoo kutsui.Täytyy mennä.Täytyy antaa mennä.Mutta joka kerta se hetken riipaisee niinkuin osa itsestä pitäisi repäistä irti...
Voin vain laittaa suojelusenkelit mukaan matkaan.
Feeling a little bit blue today.Yesterday my daughter left to London again.She must go.I must let her go.But everytime it hurts for a while...The only thing I can do is to send Guardian Angels with her.

Tällaisissa tunnelmissa puiden istutus olisi juuri sopivan terapeuttista puuhaa.Haettiin perjantaina Särkän Perennataimistolta tilaamani puut: puisto- ja metsälehmus,metsävaahtera,saarnivaahtera,paratiisiomenapuu Dolgo,purppuraomenapuu Makamik ( uusi yritys ),Vaasan päärynäpuu ja pilvikirsikka.
In the mood like this it would be best therapy to plant trees.Last Friday we drove to my favourite nursery to get the trees I ordered: Tilia x vulgaris "Siivonen",Tilia cordata,Acer platanoides,Acer negundo,Malus Prunifolia "Dolgo",Malus Purpurea "Makamik" (second try),Pyrus communis "Vaasa pear" and Prunus pensylvanica.

Hurmaava lehmuksensilmu
Charming linden bud


Tämän postauksen ajattelin muuten tehdä jonkinlaisena kiintymyksenosoituksena meidän 18-vuotiaalle mustalle Misu-kissalle,joka aikanaan tuli meille Paronin morsiameksi.Misu on jäänyt täällä blogimaailmassa vähemmälle huomiolle kuin muut kissamme.Tosielämässäkin se on vähäeleisempi ja vähään tyytyväisempi kuin Veera ja Leevi,joiden ego on vuorenkokoinen,varsinkin Veeran,ja jotka osaavat olla välillä hyvin päällekäyviä.Jos Veera on päättänyt tulla syliin ( aina kun joku istahtaa sohvalle ) se myös tulee.Se on soluttautumisen epävirallinen maailmanmestari.Hitaasti hiipien ja jääräpäisesti se hivuttaa itsensä perille.Ja kuten näette,myös Misu-postaukseen;)
Our eldest cat Misu is 18 years.

Misu on elämässään uusintakierroksella.Välillä tuntuu kuin se todella olisi nollannut vuotensa ja alkanut alusta,niin ketterästi se vielä juoksahtelee ja käy hakemassa ruokamyyrän muutamassa hetkessä.Se on aina ollut loistava pyyntikissa.Useimmiten se on kantanut saaliinsa jonkun muun iloksi,aikanaan pennuilleen,sittemmin aikamiespojilleen,nykyään Misun saaliit päätyvät isäni lemmikkivariksen mahaan.

Kolme vuotta sitten Misu oli vähällä kuolla.Oli jo lokakuu,ja se tuli ulkoa likomärkänä sateesta.Muutamaa hetkeä myöhemmin se putosi sohvalta hypätessään holtittomasti alas eikä kyennyt enää liikuttamaan takapäätään.Koska se ei ilmaissut kipua missään vaiheessa vaan katsoi vakuuttavasti ja nuolaisi kättäni kuin sanoakseen,ei tässä mitään hätää ole,päätin yrittää hoitaa sitä ennen eläinlääkäriin vientiä.Toki soitin heti tämän tapahduttua ja hän tuumasi,että koska kissa ei näytä kärsivän,voin tehdä saattohoitoa jonkin aikaa.Ruoka maistui ja tarpeilleen se meni lattialle levitettyjen sanomalehtien päälle.Näin meni pari päivää ja lopulta raskas päätös piti tehdä,koska eläinlääkäri oli sitä mieltä,että peräpää on lopullisesti halvaantunut,peli on menetetty.Poikani tuli jättämään jäähyväiset vanhalle ystävälle,tytär oli silloin Lontoossa.

Joskus ihmeitä tapahtuu.Yritin soittaa päivystävälle eläinlääkärille,oli lauantaipäivä,ja hän olikin tekemässä toimenpidettä ja puhelu meni vastaajaan.Istuessani Misun vieressä odottamassa sen takajalka yht'äkkiä liikahti.Sitten se nousi istumaan ja alkoi tarmokkaasti pestä itseään.Laitoin eläinlääkärille riemukkaan viestin,että saattohoidettava alkoi taas kävellä.Ja tässä nyt ollaan.

Onhan se vanha,nukkuu paljon ja olemus on höyhenenkevyt.Mutta ainakin tähän kesään taas päästiin,päivätorkkuihin auringon lämmössä,mukaviin myyränmetsästysretkiin,puutarhakierroksiin...


Three years ago Misu almost died.She paralysed suddenly after getting soaking wet and cold in October rain.She didn't seem to have any pain so I asked the vet if I can try to nurse her for a while,to see if she gets better.He said that terminal care was okay if she wasn't in pain. She's such an old family member,it was so hard thinking we have to say goodbye...
Sometimes miracles do happen.After few days we had finally made the hard decision because the vet thought she's irreversibly paralysed.My son came to say goodbye and it was heartbreaking.He said that "don't you see,she's just resting for a while" and it really seemed like she was trying to say something like that when I looked into her eyes.I had tried to phone the vet to make an appointment but he was busy so we waited,Misu and I,on the couch.I shed some tears.Suddenly I saw Misu moving her hind leg and then she stood up.I texted joyfully to our vet "Let's cancel the appointment.The terminal care patient started to walk:)".
And here we are.Made it to the summer.She can take naps on our patios,catch some mice and voles - she's always been such a great hunter.

Sun perennapenkki näyttää paljon paremmalta,kun istun tässä.Vai mitä?
This flowerbed looks so much better if I sit here,don't you think?

Mikä pioni tämä olikaan??
And what is this peony called??

Narsisseista ensimmäisinä kukkivat nämä Flower Recordit takapihan aurinkoisissa istutusalueissa,valkoisista vasta muutama Ice Follies on avannut kukkansa.Varjopenkeissä kasvu hyvinkin vaihtelevaa. Mukavaa,kun kukkaloistoa on luvassa pitkäksi aikaa.

First daffodils to bloom are this yellow Flower Records in the sunny flowerbed in the backyard.Only few white Ice Follies are blooming by now.In shaded spots there are only buds so this joy will last long.