Inspiroiva puutarhablogi-tunnustus

Karolinalta Karolinan puutarha-blogista sain tämän hienon uuden tunnustuksen.Suuret kiitokset siitä.On tosi mukava kuulla,että blogistani on iloa ja hyötyä kanssapuutarhureille:)



Tämän tunnustuksen pakolliset kuviot ovat seuraavat eli täytyy vastata seuraaviin kysymyksiin:

1.miten puutarhainnostus ja puutarhablogin pitäminen syntyivät

2.mikä on erikoisin,ihmeellisin,harvinaisin,tunnearvoltaan suurin tai kaunein lempikasvisi

3.mikä on puutarhafilosofiasi




1.Puutarhainnostuksen ensikipinä syttyi varmaankin jo joskus lapsuudessa ja nuoruudessa,kun tarkkailin äitini kyykkimistä milloin missäkin pihan kolkassa kaivelemassa,istuttamassa,kitkemässä...Valitettavasti en silloin osannut oikein arvostaa koko touhua,kyllähän äitin kukat olivat hienoja,varsinkin hänen itsensä korkuiset daaliat,joissa oli ihan valtavat kukat ja elokuussa kukkiva rohtosuopayrtti,jota äiti kutsui ylioppilasneilikaksi ja joka tuoksui mielestäni ihanalta.Oma osuuteni puutarhahommissa rajoittui kasvimaalle ja pakolliseen porkkana- ym penkkien loputtomalta tuntuvaan kitkemiseen...
Hmm.Se taitaa olla geeneissä koko juttu?Kolmenkympin pinnassa alkoi kiinnostaa omien kukkapenkkien teko.Voi,kun olisin silloin älynnyt,että puutarhan kivijalka on tosiaankin ne puut!Ensin puut ja pensaat ja perennoja ehtii säätää sitten myöhemminkin.
Alkuvaihe oli innokkaiden yritelmien ja lukuisien epäonnistumisten aikaa,turhaksi osoittunutta taistelua viritellä kukkapenkki ihan talon kivijalkaan kiinni -miksi ihmeessä kysyn nyt- intoa oli siis huomattavasti enemmän kuin tietoa ja taitoa.
Jossain vaiheessa puutarhalehtien ja -kirjojen opit alkoivat mennä perille ja hommat helpottuivat kovasti.Ehkä noin viisi vuotta sitten aloin systemaattisesti muokata pihaamme puutarhaksi ja istuttaa niitä puitakin...

Blogimaailmaan tutustuin kolmisen vuotta sitten.Vuoden verran kävin lukemassa muiden blogeja ennenkuin uskalsin aloittaa oman.Alkoi tuntua siltä,että olisi mukava kirjoitella omista kokemuksista ja kuvata oman puutarhan kehittymistä.Ja tämä on kyllä ollut ihan ylimukavaa:)


2.Tämä on vaikea...kaikki kasvit mitä pihallamme kasvaa ovat mun lempikasveja,kukin tavallaan.Jokaisen herääminen keväällä on sykähdyttävä ilo.Blogin alkuvaiheessa mulla oli tuossa sivupalkissa teksti,jossa kerroin,että keväisin voit yllättää mut kyykkimässä nenä maassa ilosta hihkuen "voi,sinäkin oot herännyt!" ja laulamassa pienille piippanoille "Summertime and the living is easy..."
Mutta,kaikkein rakkaimmat ja tunnearvoltaan suurimmat kasvit ovat niitä kooltaankin kaikkein suurimpia ja pitkäikäisimpiä eli puita.Kaunis sirosti pitkiä riippuvia oksiaan tuulessa keinuttava riippakoivu,vanha uurrerunkoinen raita,itse istuttamani terijoensalava...kuusista tykkään suuresti,mutta se kaikkein rakkain kaatui syyskuussa ja sille etsin seuraajaa.
Erikoisimmat kasvini ovat tavallisia tuolla etelämpänä,mutta täällä V-vyöhykkeellä eivät eli ne kolme erilaista magnoliaa (pensas-,japanin- ja tähtimagnolia),jotka nyt viettivät ekan talvensa täällä ja voitte uskoa,että olen nyt jännän äärellä mitä tuolta lumen alta paljastuu...
Ihmeellisen kauniita ovat tietysti pionit ja kärhöt,jouluruusut ja kurjenmiekat...ja monet muut:)

3.mun puutarhafilosofia?Rönsyilevää monimuotoisuutta,kontrasteja,missään tapauksessa ei yhden lajin massaistutuksia.Vaihtelevia tunnelmia,oikeat kasvit oikeissa paikoissa.Englantilaiset ja ruotsalaiset puutarhat ovat kiehtovia runsaudessaan,siihen pyrin omassa puutarhassani.Ja todellakin kasvit ovat pääosassa,muita härpäkkeitä ei kovinkaan paljon löydy.
Vaikka työtä on ollut paljon ja on vieläkin,en tunne mitään suorittamispakkoa enkä koe,että viettäisin kesäni työleirillä.Ihan vapaaehtoisesti ja omasta suuresta halustani olen aamusta myöhään yöhön ulkona.Nyt missiona on etenkin kiehtovien kasviyhdistelmien virittely ja erikoisempien kasvien sijoittelu suotuisille kasvupaikoille sekä tilojen eriyttäminen pensasaidoilla ym.
Ja aina on aikaa ruusujen haistelulle:)Leijonamies nauroi mulla aina,että kun olen päivän haahuillut pihalla,jälkiä voi seurata matkan varrelle jääneiden työkalujen perusteella.Aamulla on jäänyt sekatöörit ruusupensaan viereen kivelle,tuolla sojottaa lapio,harava nojailee puunrunkoon toisaalla,kottikärryt jäivät puolenpäivän aikaan istutetun uuden puuntaimen viereen,iloisenpunainen ämpäri kitkentäjätteineen loistelee perennapenkin vieressä...Siinä on mun heikko kohta eli vaikeus keskittyä yhteen hommaan kerrallaan,kun joka puolella tapahtuu ja pitäisi ehtiä kaikkialle yhtä aikaa:)
Puutarha on mulle paras paikka maailmassa,voiman- ja ilonlähde.Eikä puutarha ole puutarha ilman siellä tassuttelevaa kissaa - tai kahta,tai kolmea;)

Ja nyt kaikkein vaikein juttu eli pitäisi jakaa tunnustus eteenpäin viidelle ihanalle blogille...niitä on niin paljon,kaikkia on mukava seurata.Mutta laitetaan tämä nyt seuraaville:

Sailalle Saaripalstalle
Sailalla on täydellinen blogi,puutarhaa ammatti-ihmisen hoitamana,kissoja ja remontointia
Sarille Sarinpuutarhat-blogiin
Sarin blogi on todellinen puutarha-alan ja huonekasvien hoidon aarreaitta,täynnä tietoa ja ripaus feng shuita
Kaimalle eli Tiinalle Tina's decoration-blogiin
Tiinalla on nuorekas blogi kissoineen ja mukavine puutarhakokemuksineen
Tuijalle Tuijan koti ja puutarha-blogiin
Tuijalla on hurmaavia romuromanttisia asetelmia!
Tuijalle Ruusuja ja rikkaruohoja-blogiin
Tuijan blogissa on kauniita kuvia ja mukavasti kerrottuja kokemuksia

Näistä blogeista kolmea seurailin jo pitkään ennenkuin itse rohkaistuin aloittamaan oman blogin eli Saaripalstaa,Sarin puutarhoja ja Ruusuja ja rikkaruohoja.


Aurinkoista viikkoa kaikille viherpeukaloille!