Lovingly remembered...Sandi 21.4.1994-12.3.2010
Greatest love of all
The once-in-a-lifetime-cat
Sandi,you are always in our hearts <3
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Lapinakileija 'Olympia'
Ihania puutarhablogeja
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
Sund og slank5 vuotta sitten
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
Blogin uusi osoite7 vuotta sitten
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
Maratonhaaste.11 vuotta sitten
-
Nyt loppuin minunki kärsivällisyys....12 vuotta sitten
-
.jpg)
Kiitos Karolina:)
kiitos Eija ja Paula:)
Kiitos Vianna ja Arleena :)
Kaunein kiitos Tuija:)
Kiitos Sari Sarin puutarhat-blogista
Kiitos Eeviregina:)
Teillä tämä on vuotuinen kaipauksen päivä. Noista pikkuisista karvanassuista on niin paljon iloa, ja surua ja kaipausta myös, ei sitä voi käsittää ihminen jolla ei ole ollut rakasta lemmikkiä.
VastaaPoistaMukavia ajatuksia ovat ne, että on voinut tarjota hyvän kodin ja elämän kissalle ja että on saanut tavata ja tuntea mahtavan kissapersoonan. Niistä saa lohtua.
Näen aika usein unta, että Viljo tulee takaisin, että se onkin vain ollut hukkateillä. Voi sitä onnea kun sen saakin takaisin elämään! Ja voi sitä kaipausta kun herää. Onneksi ovat karvaterapeutit Ransu ja Musti viemässä kaiken huomion ja aiheuttamassa naurua päivittäin.
Aurinkoisia kevään päiviä!
Ikavia uutisia. Tuo luopuminen on niin vaikeeta. tuo teidän yhteiselämä oli aika pitkä. Muistan hyvin sen tunteen mikä on kun kissasata joutuu luopumaan. Meidän Doris oli 17v, kun se jouduttiin lopettamaan.
VastaaPoistaAw, I am so sorry for your loss. Good thoughts coming your way to cheer it up. Take care.
VastaaPoistaSaila,ihana,tiedän että ymmärrät tasan tarkkaan...oli pakko taas blogata vuosipäivänä,en voinut vain sivuuttaa sitä.Vieläkin on niin ikävä Sasulia.Ja kuten sinullakin Viljon univierailut myös minulla Sandin käynnit on niin todentuntuisia ja täynnä onnea.Mä oon ihan varma,että silloin Sandi käy ihan oikeasti mua moikkaamassa unen välityksellä.Myös tyttäreni,jonka kissa Sandi oli,näki talvella kotona käydessään ihanan unen Sandista ja todettiin ihan samaa.
VastaaPoistaAmalia,pitkä yhteinen elämä oli,mutta ei olis vielä toivonut sen loppuvan...Tämähän ei ole siis tuore tapaus vaan siitä on tänään kaksi vuotta.Yhä surettaa...
Aila,kiitos<3 Voi miten teidän Elviksen kohtalokin surettaa,pikku raukka:(
Tina,thank you for your sympathy<3
Meillä on aivan samannäköinen kisu, Lisse. Laitoin omalle sivulleni esittelyn. Jokainen kissa on persoona, toista samanlaista ei ikinä synny! Muistoissa elävät....
VastaaPoistaNuo menetyksen päivät kyllä syöpyvät sydämeen. Meillä oli aivan saman näköinen kissa, Miisu, joka tuli meille kulkurina, eli kanssamme pari vuotta ja joutui sitten jonkun maalitauluksi. Oli viikon kateissa ja sitten tuli kotiin raahaten perässään täysin katkinaista jalkaa. Päästimme Miisun luotamme kissojen taivaaseen, kaipuu jäi. Itsestään hän jätti meille muistoksi Nekun, tyttärensä, joka on ollut ilonamme kohta 7 vuotta... Muistot eivät katoa<3
VastaaPoistaTillariina,kävinkin kurkkaamassa blogiasi.Totta,jokainen kissa on omanlaisensa ja jokainen rikastuttaa omalla tavallaan elämäämme.
VastaaPoistaMustakissa,voi miten kurja kohtalo teidän Miisu-parallakin:( Inhottavaa,että kissat joutuvat niin usein kohtaamaan tuollaista äärimmäisen typerää raakuutta.Lohdullista kuitenkin,että teille jäi Miisun tytär.
Sandin muistolle<3
VastaaPoistaRakkaus ei katoa koskaan<3