Rymätsöys!!

Siinäpä mojova sana,jonka poikani päästi suustaan alle 2-vuotiaana oven paukahtaessa kiinni kovaa."Mikä rymätsöys?"
Osuva sana jäi syystäkin mieleen ja aina silloin tällöin tulee tilanteita joissa sen kaivelee sanavarastoista esiin.Niinkuin nyt yhtenä iltana lauhan päivän päätteeksi sulamisvesien tip-tip-tippuessa räystäiltä vielä puoliltaöin yht'äkkiä katolta kuului kova rymätsöys.

Vähän aikaa katseltiin unesta hereille hätkähtäneen Veera-kissan kans silmät pyöreinä toisiamme jotta mikä se oli.mulla varmaan sytytti ennemmin kuin Veeralla.Menin pesuhuoneeseen ja sytytettyäni valot takapihan puolelle huomasin aavistukseni todeksi,kattotikkaat olivat päässeet irti katonharjalta ja roikottivat nyt häijyn näköisesti lumilastin kanssa työntäen seinään kiinnitettyjä alumiinitikkaita poispäin.

Pauke ja napse jatkui loppujenkin kiinnitysten löystyessä pikkuhiljaa ja noin puolen tunnin kuluttua tuli sitten lopullinen grande finale: lumi lähti vauhdilla luisuun ja rymätsöys! toi kattotikkaat mukanaan ja väänsi loputkin irti seinästä.

Tämä talvi on kyllä käynyt irtaimiston päälle ennennäkemättömällä tavalla.Ensin talvimyrskyssä autoteltta kupsahti kumoon ja väänsi runkoputkensa piloille ja nyt meni tikkaat säpäleiksi.Ovat hautautuneena semmoiseen kinokseen,etten ole viitsinyt vielä edes esiin niitä kaivella.Sielläpähän retkottakoot.Eikä siellä katolla edes ollut lunta paljonkaan,viime ja toissa talvena oli paljon enemmän...

Kasvihuoneunelma on nyt semmoisessa vauhdissa,ettei sitä pysäytä enää mikään.Mikä nyt kiinnostais,ois teidän ihmisten kokemukset eli miten näissä nykymyrskyissä kasvihuoneet saa pysymään paikoillaan??Olen jo kuullut kokemuksista,että tuuli on paiskonut muovihuonetta niinkuin meidän autotelttaa.
En siis aio hankkia kennolevyhuonetta vaan perinteisen lasisen pitkän harkinnan jälkeen.

Onkohan tässä taas se kuuluisa naisen logiikka vauhdissa...Autoteltta meni romuksi,no,hankitaanpa kasvihuone!



Ja rymätsöys jatkuu,nyt tunnustusten ja haasteiden muodossa.Sain jo Eijalta Päärynäpuun varjossa-blogista tämän One lovely blog awardin ja nyt se rymähti toistamiseen Paulalta Arkiporinaa-blogista.Suuri kiitos molemmille ihanille bloggaajille<3

Totuttuun tapaan haasteen saanut linkittää blogiin,josta tunnustus on tullut,kertoo itsestään seitsemän random-faktaa ja jakaa tunnustuksen eteenpäin max viidelletoista blogille.


Otetaanpas nyt tämmöisiä kissa-aiheisia random-faktoja tällä kertaa.

1.Eka kissani oli valkoinen mustalla ja ruskealla kuvioitu Mikko.Olin 3-vuotias,rakastin Mikkoa rajusti ja Mikko suhtautui hyvin pitkämielisesti rakkauden osoituksiini.Viimeisin oli sille kuitenkin liikaa.Tämä on taas vähä pitempi juttu,koittakaa kestää!
Pienenä minusta oli tavattoman mielenkiintoista seurata,kun isä ajoi partaa.Levitti partasutilla vaahtoa ja vähä vähältä kuori vaahdon ja parran pois.Kutsuin kiehtovaa toimenpidettä partailuksi.
Muistan hetken,kun äiti jonakin päivänä Mikko-kissaa katsottuaan kiljaisi "mutta missä tuon kissan viikset on??" johon ylpeänä vastasin "minä partailin sen"...
Saksilla olin auttanut Mikko-kissaa pääsemään viiksistään.Pian tämän tapauksen jälkeen tuli keväthanget ja Mikko häipyi kollikissojen tapaan eikä palannut enää kotiin.Lieneekö partailu vaikuttanut asiaan.

2.Ikävöin Mikko-kissaa niin kovasti,että veljeni toi minulle uuden kisun.Lentokoneessa Helsingistä työreissulla,takin poveen piilotettuna.Turvatarkastukset on olleet toista luokkaa silloin vuonna -68. Mirri-kissa oli ihana harmaankirjava kisu ja se oli ja eli meillä yksitoista vuotta.Miehekseen se otti naapurin ruman,typerän,ärsyttävän kollin,joka sekin oli nimeltään Mikko -suosittu nimi näillä tienoin siihen aikaan.Kissoja ei siihen aikaan steriloitu joten Mirri-parkakin oli aina pieniin päin...tämä on melkein kuin joku esihistoriallinen kauhutarina...Mirrin ja Mikon rakkaus oli kuitenkin niin suurta,että kun Topi,jonka kissa Mikko oli,joutui silloiseen vanhainkotiin ja Mikko lopetettiin,Mirri oli mennyt etsimään sitä ja löytyi parin päivän kuluttua kuolleena Topin talon vierestä.

3.Teini-ikäisenä kissojen nimimaailma muuttui radikaalisti,ei ollut enää Mikkejä,Nöpöjä eikä Minnejä. Tuli Afton,Gin,Baron,Byron,Whisky,Kismet,Shangri-La,Bourbon,Misty...

4.Kissattomat vuodet olivat jotenkin vinksallaan.Lasteni isä ei halunnut kissaa samaan huusholliin ja itseänikin hirvitti ajatus kissasta ja neljännen kerroksen parvekkeesta,joten oltiin ilman.

5.Palattuani eron jälkeen kotikonnuille lasten kanssa,ei mennyt kauaa,kun kissakuume iski meihin kaikkiin ja niin tuo meidän musta Misu haettiin meille melkein 19 vuotta sitten...

6.Kissoja on ollut elämässäni paljon,mutta kaikkein rakkain oli Sandi,Misun ja Baronin poika,jonka vakava sairaus vei kaksi vuotta sitten

7.Minun kotini ei ole koti ilman sohvannurkassa nukkuvaa kissaa - tai kahta,tai kolmea...



Vanhoja kuvia ei ole skannattu,joten loppukevennykseksi muutaman vuoden takaisia kuvia nykyisistä kissoistamme,eniten kuitenkin Sandista,rakkaasta Sanchessonista,Sasuliinista<3

Noista kuvista kai käy ilmi,että siellä missä me ollaan,ovat myös kissat,tiiviisti.

Tämmöisen arkistojen helmen oli joku skannannut eli tässä Veera ja Leevi syksyllä -98 vasta meille tulleina valtavine silmineen ja korvineen.Ne muistutti jotain avaruuskissoja.



Ja sitten pitäisi laittaa tunnustusta eteenpäin.Luen pelkästään ihania blogeja,joten kaikki joiden lukija olen (ja niitä on paljon paljon enemmän kuin nuo,jotka olen ehtinyt laittaa näkyviin omaan blogiluetteloon) ansaitsisivat tämän tunnustuksen.Mutta yritetääs nyt pistää kiertoon tämä seuraaville:

Ansalle Piha ja piennar-blogiin
Amalialle Mummon kammarissa-blogiin
A kiss from the past-blogiin