perjantai 9. marraskuuta 2012

Kohti unta.Falling asleep

Pikkuhiljaa puutarha vaipuu uneen. Hento kuura peittää kaiken alleen. Perennojen varret ovat vinksahtaneet, lysähtäneet rujoihin asentoihin. Saavat olla.Keväällä sitten pätkin ja silppuan ne maanparannusaineeksi penkkeihin. Oli helpottavaa oivaltaa muutama vuosi sitten,että puutarhasta ei kannata viedä mitään eloperäistä pois. (Paitsi rikkaruohot ja nekin voi käsitellä niin,että ne ovat hyödynnettävissä.Itse kasaan ne kohopenkkimatskuksi risujen,lehtien yms kanssa ja peitän yhdeksi tai kahdeksi kasvukaudeksi)



 
 
 





Uusissa atsaleoissa lehdet vielä viipyilevät syksyn punertamina. Nupuissa lupaus keväästä...






Jouluruusut ne eivät säikähdä pakkasta.Pörhistelevät vihreinä ja terhakoina.







Ihanaa,kun aurinkokin on näyttäytynyt. Lintujen ruokintapaikoilla käy vilske ja vilinä. Ostin uuden ison ruokinta-automaatin,koska noita pienempiä saa olla täyttämässä pari kertaa päivässä. Nyt on pähkinöitä ja siemeniä tarjolla neljässä paikassa. Myös närhiä, harakoita ja vaarin varikset  vierailevat päivittäin,niille ostan vanhentunutta leipää.

Rannalla, suunnilleen kilometrin päässä, on tämän viikon viipynyt iso joutsenparvi. Öisin ne huutelevat vimmatusti toisilleen, ihana kesytön kuoro lähdön tunnelmissa.
On niin sykähdyttävää seistä keskellä pimeää, tähtitaivas yläpuolella, joutsenten huudot korvissa...




 
 
Söpöt pienet puksipallerot lähtevät kokeilemaan jo toista talvea täällä V-vyöhykkeellä
 
 
 
 
 
Näiden lisäksi istuttelin vielä neljä uutta
 
 

Joo-o. Sepä tuli tästä viikosta taas vaihteeksi saikkuviikko:( en enää tiedä itkiskö vai nauraisko...Nyt iski sit hauislihastulehdus. Maanantaina työterveyslääkäri piikitti taas kortisonia ja puudutetta ja kahdenlaisten särkylääkkeiden avulla on viikko keploteltu. Saa muuten luovuuden liikkeelle ihmisessä,kun käsivarressa on melkoiset liikerajoitteet. Esim vaatteiden päälle pukeminen ja riisuminen sujuvat nyt ihan eri malliin kuin tähän astisen elämän aikana ja huomattavasti hitaammin! Autolla ajaminen asettaa sekin omat haasteensa, vaihteiden vaihtaminen, käsijarrun käyttö (vasemmalla kädellä,jos vain mahdollista!)...



 
 
 
 
 
 
 
 
 
 Rakas pikkusisko, hyvä tyyny <3
 
 
 
 
 
 
 

Aktiviteetit on olosuhteiden pakosta olleet melko vähissä,joten tässä läjässä mun viikko on etupäässä mennyt. Joululehdet kaivelin esiin ja niitä oon selaillut,mutta enpä oo vielä hirveesti innostunut mistään.Tänään tosin hain vähän katajanoksia ja puolukanvarpuja silmäniloksi. Eteisessä on ympäri vuoden valosarja ikkunoiden ympärille ripustettuna, siinä olen pitänyt valoja iltaisin syyskuusta asti.



 
 
 
 
 
 
 
 

Hmm...jostain muusta kyllä innostuin ihan liikaa ottaen huomioon,että tosiaankin on marraskuu ja kaikki asettuu lepoon. Kaikki muu paitsi innostunut puutarhafanaatikko. Eilen illalla yllätin itseni surffailemasta erinäisten karkkikauppojen nettisivuilla: tanskalaisen Rosenpostenin Austin-ruusuvalikoimat kiinnostivat, Iris Cayeux'n ihanat kurjenmiekat, Ray's Perennialsin auriculat...no,keväthän on vain harppauksen päässä ja hankinnat ajankohtaisia:) Ehkä osasyyllisenä näihin harhailuihin voi pitää Vita Sackville-West vainajaa, jonka In your garden again-novellikokoelmaa luen parhaillaan. Brittipuutarhurin pakollinen talvilepo kun on jotain ihan muuta kuin meidän poloisten täällä pohjolan perukoilla.
Ja kyllä vain,Chelsea odottaa taas ensi toukokuussa. Liput ostettuna kahdelle päivälle...




 

Lohturuokana sairaan maistuvaa valkohomejuustoa piskettien ja aivopähkinöiden kera.






Onnenkurki muutti talveksi eteiseen. Tuo pönttö ei oo sitä varten:)



Tuossa aikaisemmin syksyllä käytiin muutaman viikon ajan toistuvasti tyttäreni kans seuraavanlaista dialogia: "Voi että, oispa meillä kylpytynnyri..." "Nii-in.Ajattele, pakkanen paukkuu ja ihana tähtitaivas ja siellä lilluttais kaulaa myöten vedessä..."




 
 
 
Pikkuhiljaa haaveetkin toteutuvat.
 
 
 
 
 
 
 
 
Ai ai...Vielä kun saadaan palju paikoilleen ja päästään testaamaan!
 
 
 
 
 
 
 
Voi että mä tykkään tästä syksyn valosta <3 Mun yin ja yang-kivikin paistattelee itteään niin ihanasti matalalta paistavan iltapäiväauringon säteissä.
 
Ihanaa viikonloppua kaikille teille ihanille ihmisille :)

21 kommenttia:

  1. Olipa ihana postaus, paitsi sairautesi osalta. Ikävää! Pikaista paranemista, kyllä tuo on ankeaa. Pari vuotta tenniskyynärpäätä poteneena (onneksi ohi, koputan puuta!) oli tosiaan hankalaa kun piti yrittää hoitaa kaikki vasurilla kahvinjuonnista vaihteiden vaihtoon, ja tuo on varmaan vielä paljon hankalampaa.
    Tää Tiinojen marras-puutarhahulluus sopii mulle tosi hyvin! Jos olisin Tiina, potisin samaa ;-) Mutta puutarhafanaatikoksi tunnustaudun, se ei varmaan tullut edes yllätyksenä!
    Voi juu, ollapa meilläkin Brittein talvi! Entisen opinahjoni pihalla (siis Kentissä) rakastuin syvästi Prunus subhirtella 'Autumnalikseen', pienen pienet suloiset kukat tammikuussa! TAMMIKUUSSA! Voi ei. Koskahan ilmastonmuutos sen kasvattamisen sallisi meillä ja vielä niin, että se kukkisi keskellä talvea...?
    Puksisi näyttävät todellakin hyvinvoivilta <3 ihan samannäköiset kuin mulla täällä, ne ovat selvinneet hyvin, 2 talven aikana ei ole ensimmäistäkään menetetty, vaikka niitä on jo kymmeniä pieninä aitoina. Mukavaa marraskuuta ja viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo,sepä se ärsyttää ja huolestuttaa,että noista erinäisistä krempoista saattaa saada pitkäaikaisen seuralaisen:( toivon totisesti,että ensi vuosi on parempi! Oi että,olispa tosiaan meilläkin leuto ja lauha talvi...käy niin kateeksi niitä brittejä ja niiden taikapähkinöitä ja talventuoksupensaita ym...ja yhtä Sailaa,jolla myös on iki-ihana taikapähkinä..;)
      muistin tuossa,että annoit hyviä vinkkejä puksien lisäämiseen,mutta se jäi tekemättä.Jospas nämä selviäisivät yhtä hyvin tulevasta talvesta niin pääsisin ensi kesänä kokeileen.

      Poista
  2. Ihan samaa mieltä Sailan kanssa, että olipa ihana postaus, paitsi tietysti tuo kuvailu käden vaivasta. Toivotaan sille hyvää paranemista!

    Onnenkurkesi on ihana, onko se siis kesät ulkosalla? Ja ajatus joutsenten yölaulannasta tähtikirkkaassa säässä on viehko. Mitähän ne siellä viestittelevät, lentoreittäkö puivat?

    Lempeää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurki on viettänyt kesän patiolla ja nyt nostin sen sisään.Kuulostaa ihan siltä kuin joutsenet tsemppaisivat toisiaan muuttomatkaa varten,saattavathan ne lentoreittiäkin tosiaan pohtia.

      Poista
  3. Ihania tunnelmia. Minusta näyttää siltä, että jouluruusuni kehittelee nuppuaiheita. Viime vuonnakin siinä oli suuria nuppuja joulukuussa.
    Yksikätisyys on yllättävän hankalaa, toivotan pikaista paranemista ja oikein mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi mikä ihanuus sulla on edessä.Mullakin yksi jouluruusu kukki viime talvena,vuodenvaihteen jälkeen lumi peitti kukat ja nuput alleen,mutta keväällä se jatkoi siitä mihin jäi.jouluruusut on niin hurmaavia<3

      Poista
  4. Onnea uudelle kylpytynnyrille! Olkoon se rentouttava ja kaikinpuolin nautintoa tuottava:) Ja ne lippusi, oih...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos,uskoisin,että siellä nautinnollisia hetkiä tullaan viettämään.Ja liput,oh yes:)

      Poista
  5. Ihanasti tarinoista toisee soljuva kirjoitus! Onnea kylpytynnyrille! Voin vaan kuvitella joulunajan kylpyjä:) niin tunnelmallista!

    Oli mielenkiintoista nähdä sinun puksipuut, taidan uskaltautua itsekin kokeilemaan...vai onkohan VI-vyöhyke liikaa?? No, se selviää kokeilemalla.

    Ihana oli nähdä taas aurinkoa, tosin itse olin töissä koko päivän, mutta sekin pieni pilkahdus ilahdutti.

    Paranemisia ja ihanaa viikonloppua itsellesikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeile ihmeessä pukseja.Näköjään ne selviävät hyvin kunnollisen paksun lumipeitteen alla täällä pohjoisessakin. ja miten palkitsevaa se onnistuminen sitten onkaan.

      Poista
  6. Käsivaivat on harmillisia-kaikeinnäköistä akrobatiaa tulee helposti harrastettua vaikka pitäisi vain levätä.

    Kylpytynnyri vain toimimaan ja sinne köllöttelemään niin johan arkiset huolet unhoittuu..

    Kiinnostavia noi sinun puksipuut. Kerrohan keväällä miten meni talven yli. Sulla on varmaan hyvä pienilmasto pihallasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. harmillisia ovat,ja nyt kun joutuu taas yrittään vasemmalla kädellä tehdä kaikkea,sekin ärtyy,kun on tottunut helppoon elämäänsä pelkkänä apukätenä:)
      Olen onnistunut luomaan muutaman semmoisen tosi suotuisan paikan pihallemme.Ongelmanahan meillä on mereltä puhaltava tuuli,joka voi olla tosi raaka ja kuivattava.Toivottavasti on puksien ja magnolioiden osalta hyviä uutisia sit kevään koittaessa!

      Poista
  7. Toivotan sinulle paranemista hauislihaksen tulehduksesta. Varmaan tosi tuskallista. Herkkua lohturuokaa - ja kaunista. Varmaan on mahtavaa odottaa koko talvi toukokuuta ja Chelseaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos,on tosi ärsyttävä ja rajoittava vaiva:( Oi,kyllä,Chelsea,Chelsea...:)

      Poista
  8. No voihan harmi tuollaista käsivaivaa;siinä ei sitten pahemmin puuhailla mitään sen kummempaa.Pikaista paranemista toivottelen.
    Joutsenet ovat kyllä kauniita lintuja,niitä on ilo seurata samaoin kuin lintulaudan tapahtumia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukeminen ja telkkarin katselu on ainoat ajanvietteet,ja niihinkin kyllästyy.Vieläpä kun ulkonakin ois tekemistä ja sää lauhtui niin,että sen puolesta vois jotain tuuskatakin.Ärsyttää olla jouten.
      Linnut on suuri ilo,niitä kyllä jaksaa seurata vaikka miten kauan.

      Poista
  9. Kirjoitin tänne eilen pitkän kommentin, mutta johonkin se on hävinnyt. Kiitelen blogiini kirjautumisesta! kun tulin katsomaan, niin täältähän löytyi ihminen, jolla on hyvin paljon yhteistä. 2ha:n tontti, kolme kissaa, ammatti, näpräilyt, puutarhahulluus ja mitähän vielä löytyykään ;) Käsivaivat ovat tämän ammatin ammattitauti...yhteistä sekin :-D Paranemisia!

    VastaaPoista
  10. Voi,sitä minäkin toivon.Pitää koittaa tehdä kaikki taiat,että saatais taas puutarhuri elämänsä kuntoon!

    VastaaPoista
  11. Samat sanat,kiitos kun tulit lukijaksi. Tämä on kyllä ihan parasta täällä blogimaailmassa,kun saa tutustua samanhenkisiin ihmisiin,joita ei muuten elävässä elämässä välttämättä ikinä tapaisi.

    VastaaPoista
  12. Voi kylpytynnytri, myös mun päiväunissa tuollainen esiintyy. :) Mekin saatiin tänään nauttia vähän aikaa auringosta, ihania kuvia sulla jälleen, kisulit herätti meidän 3v. pikkumiehessä ihastuneita kiljaisuja, "kenen kissa, ihana kissa, mikä tuon nimi" :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi pientä miestä<3 kuvissa on meidän Leevi,valkoisen kirjava ja tyynynä Leevin sisko Veera.

      Poista

Mukava kun pistäydyit.Pienikin viesti ilahduttaa aina:) Thank you for your visit, welcome back :)