Meri ja marraskuu

 

 

 

Tänään oli taas yksi niistä harmaista aamuista.Fysioterapia-aika oli epäinhimillisen aikaisin,jo kahdeksalta,mutta onneksi aamuvirkku työkaveri herätti mut tekstarilla jo kuudelta, ehdin hyvin kahvitella ja lueskella:)

Fysioterapiasta lähdettyäni pistäysin työmaalla vilkaisemassa tulevaa listaa ja työkavereita moikkaamassa.Sillävälin olikin alkanut tihuuttaa vettä ja kivasti se oli jo jäädyttänyt tienpinnan niin että keli oli tosi liukas.

Luvan saatuani rupesin kotiin päästyäni kokeilemaan kestääkö käsi.Imuroin molemmat huushollit,pyyhin lattiat kostealla,lämmitin vaarin puolen leivinuunin ja siinä kahden jälkeen kulkiessani kahden talon väliä havahduin tähän valoilmiöön.Seisoin vähän aikaa vaarin portailla: haen kameran,no en viiti,haen kummiskin,ääh meen sisälle,PAKKO HAKEA!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Eilen meren kohina oli  rahisevan äänekäs ja tänään velloi jo leveä jäinen hyhmä aaltojen pinnalla.

Rannasta lähdin hakemaan postia ja kun oli kamera taskussa,näpsin muutamia marrasnäkymiä pihaltakin.

 

 

 

 

Tähän aikaan huomaa havujen merkityksen puutarhassa. Uudessa Kotipuutarhalehdessä esiteltiin aivan upea havupuutarha. Sellaiseen on mulla vielä pitkä matka...enkä sellaista I-vyöhykkeen lajirunsautta tule saavuttamaan,mutta monia kiinnostavia kokeilunarvoisia havuja jutusta kyllä bongasin:)

Tämän etualan sora-alueen perustin kolme vuotta sitten. Siinä on yksi tuivio,joka on pikkutaimesta levittäytynyt jo noin puolentoista metrin levyiseksi kanttiinsa. Yksi pikkuinen tuuhea kääpiövuorimänty,yksi kääpiökataja Green Carpet ja kaksi pientä Danica-pallotuijaa.Ne näyttivät kärsivän alkuaikana ja mietin jo niiden siirtoa,mutta nyt ne ovat ilmeisesti kotiutuneet ja näyttävät mukavan vihreiltä ja pörheiltä.

 

 

 

 

 

Tuivio on jo värittymässä talvisen ruskeaksi

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Puolukkakin on soluttautunut mukaan sora-alueen reunaan.

 

 

 

 

 

 

 

Sora-alueen takareunasta avautuu sitten näkymä, jossa etualalla toinen tänä kesänä istutetuista hopeakuusista.Vuorenkilvet löpsöttävät maassa miten sattuu pakkasen jäljiltä. Vasemmalla kaksi leikkaamalla tuuhistettua metsäkuusta ja oikealla matalakasvuinen metsäkuusi.

 

 

 

 

 

 

Taempana siintää viime kesän projekti, jossa erilaisia tuijia (pylvästuija Brabant, 2 timanttituija Smaragdia,2 kultatuija Sunkistia,kolme pallotuijaa ja etualalla vaaleanvihreä japaninmarjakuusi.
Näitä näkymiä halusin laittaa nyt kahdestakin syystä. Näistä havainnollistuu tosi hyvin,miten kivasti pienet havut elävöittävät maisemaa lakastuneiden perennojen, paljasoksaisten pensaiden ja lehtipuiden ja pudonneiden lehtien aikaan.Aikaan ennen lunta.
 Ja se toinen syy...kannattaa istuttaa havuja! Valinnanvaraa on kasvutavoissa,väreissä,koossa ihan oman maun ja pihan koon mukaan.Näistä kuvista näkyy niin surkean selvästi,että kun on iso piha kasvitettavana ja rajalliset rahavarat ja lyhyt kasvukausi,alkuunsa näyttää näin karulta...tätä katsoessa ei voi kuin huokaista ja ajatella mielessään miltä näkymä toivottavasti näyttää esim viiden tai kymmenen vuoden kuluttua...kannattaisi heti puutarhaharrastuksen herätessä istuttaa puita ja pensaita,sen olen oppinut kantapään kautta.
No,onhan niitä syitä enemmänkin,havut antavat pikku linnuille suojaa,samoin kasvikavereilleen.

Edit: luonnostaan meidän pihan ympärillä kasvaa paljon katajapensaita,mäntyjä ja kuusiakin on putkahdellut ihan mukavasti,että ei tässä nyt ihan noiden pikku rääpisköjen varassa tarvi olla;)

Kotipuutarhalehdestä vielä sen verran,että melkein aina lukiessani lehden lopusta puutarhaguru Pentti Alangon kolumnin tulee syyllinen olo,niin tällä viikollakin.Mun puutarha on oikea Pentti Alangon painajainen...ei puhettakaan,että älyäisin tyytyä perinnekasveihin,jotka ovat aikojen alusta tänne juurtuneet,ehei.Pitää vain kokeilla kaiken maailman
magnoliat,puksit,pihaorjanlaakerit,syyssyrikät,hevoskastanjat jne jne...Puolustuksekseni kyllä sanon,että en sentään kiduta kasveja,vaikka ne tänne pohjoiseen olenkin haalinut.Hellin ja puen ne vaikka pilkkihaalareihin ja karvalakkiin tarpeen vaatiessa:)

 

 

 

Illan tullen kävin kellarissa järjestelemässä ruukkuja,että sain sinne tilaa näille sipuliruukuille, joita työstin meidän pesuhuoneessa. Hankalasti lattialla kyykkien ja haaveillen samalla ihanasta metallisesta istutuspöydästä, joka olisi mun ihanassa kasvihuoneessa tai sanotaan nyt saman tien,että orangeriessa ;) Tässä se oranssi Princess Irene ja musta Black Parrot aloittelevat yhteiselämäänsä pienessä yksiössään.Voi,toivon niin kovasti,että ne kukkisivat yhtä aikaa,peukkuja,peukkuja...

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tätä pikkuista piti pyöritellä ympäri muutama kerta,että selvisi miten päin se pitää istuttaa:) Tuolla on tuommoisia pikku nystyröitä,onko ne juuria? Mutta tuo iso on kyllä selvä verso...

 

 

 

 

 

 

 

 

Silmuja sivussakin,mutta tuossa oikeallahan ne juuret lymyää.Näitä arvokkaita mikronyttyröitä oli peräti kaksi kappaletta pussissa.Näistä pitäisi tulla turkinpikarililjoja,Fritillaria elwesii. Kukat,jos niitä joskus ensi keväänä nähdään, ovat purppuran ja vihreän kirjavat,mikä kuulostaa hyvältä!

 

 

Ok,nyt on kellariin piilotettu monta ruukkua narsisseja, tulppaaneja, pikarililjoja, on nepalinliljaa, nuokkuliljaa,ties mitä.Jäi vielä muutama nyssykkä istuttamattakin.

 

Mukavaa viikonloppua viherpeukalot.

 

Ai niin,ai niin: Tervetuloa kaikki uudet lukijat,ilahdutatte mua niin <3 Seuraava tasakymmen häämöttää ja koska satasen arpajaiset jäivät aikanaan pitämättä,tässä jo ennakkomainos: kun tulee 120 lukijaa täyteen,pamautetaan käyntiin arvonta tässäkin blogissa.