Slow life ja vinkkejä Tukholmaan menijälle!

Eka vapaaviikko takana. Olen nauttinut joka päivästä täysillä. Paikkani sain kipeiksi neljän päivän puunkaato- ja pensaidenleikkuuprojektien kanssa, mutta sehän on semmoista nautinnollista kipua. Eikä niin pahaa, ettei mikrossa lämmitetty jyvätyyny lihaksia rentouttaisi. Aamut käynnistyy hitaasti, kahvit sängyssä ja jotain ihanaa puutarha-aiheista lukemista. Tänään sain loppuun Hanna Tuurin iki-ihanan sykähdyttävän Víhreän saaren puutarhoissa.  Tottakai se herätti taas kamalan kovana kaipuun päästä Irlantiin tai Englantiin...

Luna viihdyttää itseään keppejä etsimällä ja pureskelemalla. Taustan huivipäiset mummukat on pallotuijia :)
Kevät ei ole viikossa sanottavasti edistynyt. Jotain pieniä piippanoita nousee hiljakseen näkyviin. Krookukset kuitenkin puskevat sinnikkäästi päätään yhä ylemmäs ja pilkahdus violettia alkaa jo olla nähtävissä muutamissa nupuissa. Muutama narsissikin on jo herännyt ja sen leikatun rugosaruusun alustalla levittäytyvät skillat ihanan vihreinä.

 

 

Siitä Roseraie de l'Hay-ruusupensaikosta jäi loppujen lopuksi jäljelle hyvin vähän...mun takavuosien puutarhafilosofiaan kuului, ettei puita ja pensaita saanut leikellä kuin pakon edessä. Joten kaikki nuorennusleikkaukset oli jäänyt tekemättä.Otin nyt sitten rankalla kädellä. Tuskin se siitä huonoa tykkää. Myös lumen vaakatasoon painamat norjanangervot  - ei siis viime talven lumien todellakaan! niitähän ei ollut :) - vaan toissa talven, leikkasin reilusti.

 

 

Tämä vaarallisen näköinen verso ei oo sitä Roseraie-ruusua vaan Katri Valan ikääntynyt oksa. Edelleen ihmettelen ajatuksenjuoksuani, kun olen näitä piikkisiä kaunottaria haalinut sinne tänne. Nyt karkotan ne kauneudestaan (kauheudestaan) huolimatta jonnekin pihan reunamille. Rönsyilkööt siellä.

Lauantaina meillä kävi kylässä Luna-koiran ihana serkkupoika Aslan. Päivä oli pilvinen ja melko kolea,  mutta siitä huolimatta käydessämme metsässä lenkillä, törmäsimme läjään kyykäärmeitä. Kolme  oli polun vieressä, hidasliikkeisinä onneksi. Ja onneksi koirat eivät huomanneet niitä...Siirryttiin äkkiä muualle. Nyt onkin ollut niin sanotusti pupu pöksyssä metsälenkeillä, koko aika vahdin maastoa käärmeiden varalta. Harvoin niitä onneksi näkee, viime kesänäkään en nähnyt kuin yhden.

 

 

Nyt kaipaisin vähän vinkkejä...Käväisemme pikku reissun Tukholmassa. Missä siellä kannattaisi käydä, jos tahtoo jotain pientä puutarhaan, kasveja, koristeita...? Zeta's kiinnostais tietysti kovasti,  vaikka onkin vähän kauempana. Tuskin sinne tällä reissulla ehditään. Rosendal's Trädgårdissa voisi käydä pyörimässä...Gamla Stanista saa ihanaa marsipaania, viimeksi ostettiin säälittävän vähän, nyt täytyy hamstrata. Siis rakastan marsipaania, jos ette sitä vielä tienneet :) Gamla Stanissa on myös Eva i Wallan ihana liike, jossa on pakko käydä hypistelemässä hurmaavia vaatteita. Jos olisin pitkä ja komea nainen, pukeutuisin ainoastaan Eva i Wallaan :) Kaupunkilomien parhaita puolia on ehdottomasti kahvilat. Tuskin maltan odottaa, että saan kupin kunnon lattea. Ja jossain vaiheessa kävelyn ja näyteikkunaostosten jälkeen ihanan paakkelsin tai kakkupalan...

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mun wisteria 'Blue Moon' vietti ensimmäisen talven tuolla papan mökissä ja on jo lähtenyt komeaan kasvuun. Sen pitäisi kukkia saman vuoden versoilla, joten elämme jännittäviä aikoja tänä kesänä. Tämänhän pitäisi kestää -30C, joten harkittavaksi jää, uskallanko sen istuttaa jossain vaiheessa ulos...

 

 

 

 

Japaninvaahterat olivat talven kellarissa ja muutaman viikon valossa oltuaan puhkesivat lehteen.

Ja eteisessä kukkii ihana 'Princess Irene'

Aurinkoista viikkoa viherpeukalot <3